perjantai 15. kesäkuuta 2012

Verikoe

Lainasin autoni Cosimon toimiston sihteerille viikonlopuksi. Meille jäi käyttöön Cosimon auto, jota minä en toistaiseksi osaa ajaa, koska siinä on oikeat vaihteet; omani on automaattivaihteinen. Olen ollut aamupäivästä asti autoton.

Kotiapulainen tuli tänään jo aamupäiväksi töihin, eli puolestapäivästä lähtien olen ollut kotona yksin lasten ja koirien kanssa.

Kun eläinlääkäri soitti, että hänellä oli aikaa ottaa Skippyltä verikoe, minun täytyi siis kutsua Cosimo kesken päivän töistä kotiin. Pakkasimme lapset ja Skippyn autoon ja poukkasimme porukalla eläinlääkärin luo. Tämä on viikon sisällä jo kolmas eri osoite minne Skippyä viemme: leikkaus tehtiin yhtäällä, punkki poistettiin toisaalla ja verikoe otettiin nyt kolmannessa paikassa. 

Eläinlääkärin luota ajelimme läheisen ihmislääkärikeskuksen laboratorioon veren kanssa. Hämmentävää kyllä, lääkäriaseman laboratorio sijaitsee talossa, jossa vielä muutama vuosi sitten oli italialaistyyppinen ravintola. Ihan alkuaikoina Belizessä kävimme kerran testaamassa kuinka italialainen ravintola tosiasiassa oli. Ei kovin. Tätä nykyä epäitalialainen ravintola vaikuttaa toisessa osoitteessa, mutta emme ole siellä sen yhden ja ainoan kerran jälkeen käyneet. Lääkäriasema puolestaan näyttää siltä niin kuin olisi aina ollut lääkäriasema. On vaikea kuvitella rakennusta enää ravintolaksi. 

Laborantti ei hämmästynyt, että minulla oli matkassani koiran verta. Yhdessä mietimme kuinka tarkkaan tulisi koiran maksa-arvoja tutkia. Päädyimme siihen, että ei kovin tarkkaan. Enemmän minua kiinnostavat tulehdusarvot ja belizeläisten koirien yleiset sairaudet. 

Matildalta taitavat jäädä ensimmäistä kertaa tänään päiväunet kokonaan nukkumatta. En tiedä missä välissä hän pääsisi ennen iltaa nukkumaan, koska kohta täytyy lähteä hakemaan verikokeitten tuloksia, ja näyttämään niitä vielä sitten eläinlääkärille. Unen sijaan lapset syövätkin nyt sitten keksejä.

Olen viime päivinä googlannut koirien sairauksia ja hoitoja, ja itsekseni ihmetellyt miten paljon ihmiset tuntuvat turvautuvan internettiin silloinkin kun heidän ei ole pakko. Netti on täynnä kysymyksiä siitä mitä tehdä kun koira on huonovointinen tai ei toivu leikkauksesta kunnolla ja niin edelleen. Jos minulla olisi ulottuvillani pätevä ja päivystävä eläinlääkäriasema en tuhlaisi aikaani internetissä etsimällä epätoivoisesti tietoa tai varsinkaan kysymällä tuntemattomilta ihmisiltä heidän mielipidettään lemmikkieni hoidosta! Tällä viikolla meillä on ollut käytössämme Belmopanin eläinlääkäripalveluiden tilkkutäkki, mitään tämän kummempaa ei kylällä ole tarjolla: yksi täysin pätevä eläinlääkäri, jota pätevyytensä vuoksi tarvitaan viikon mittaan läpi maan; yksi eläintenhoitaja, joka ei voi tehdä mitään kummempia toimenpiteitä; ja yksi ei täysin pätevä eläinlääkäri. Kaikki mukavia ihmisiä, joilla on eläinten paras mielessä, mutta jotka tekevät työtään vaatimattomissa ja haastavissa olosuhteissa.

2 kommenttia:

  1. Olen huomannut Suomeen muutettuamme etta pakko ennemmin turvautua nettiin kuin elainlaakariin mikali vaiva on vahemman akuutti. Taallahan saa pulittaa itsensa kipeaksi pelkasta koiran vuosirokotteesta, elainlaakaripalkkiot yksistaan ovat jarkyttavan suuret :( Eli laakariin on kylla itse varaa vieda koira vasta kun on ihan pakko - onneksi omamme ei koskaan ole vakavasti sairastunutkaan... Turkissa taasen kavimme elainlaakarilla leikkauttamassa kynnetkin, kun ei maksanut kuin pari hassua euroa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä totta, että Suomessa maksaa eläinlääkärihoito aika lailla! Noita ihan akuutteja juttuja lähinnä tuossa yllä ihmettelinkin - että jos leikkaushaava ei ole parantuakseen vaan märkii, tai koira päivästä toiseen oksentelee kaiken syömänsä ruuan tms, niin itse lähtisin kyllä aika nopeasti eläinlääkäriin. Nettiohjeet auttavat kuitenkin vain jonnekin asti ja usein hoidosta tulee sitä kalliimpaa mitä myöhemmin se saadaan alkuun.

      Suomessa eläinlääkäreissä on myös se hyvä puoli, että eläinlääkäripalkkiota vastaan saa ainakin sitten oikein pätevää hoitoa. Täällä täytyy parastakin eläinlääkäriä muistuttaa esimerkiksi mittaamaan sairaalta koiralta varalta kuume, ja niin eläinten kuin ihmistenkin lääkärillä täytyy periaatteessa itse tietää mitä kokeita haluaa otettavan, koska lääkärit (niin ihmisten kuin eläintenkään) eivät kovin hanakasti itse suosittele mitään laboratoriokokeita.

      Täällä ovat tietysti sitten hinnatkin aika alhaalla. Skippyn sterilisaatio ja rabies- ja vuosirokote maksoivat yhteensä 200 Belizen dollaria, eli 100 USD. Aika halvalla päästiin siis mielestäni, kun leikkaus ei kuitenkaan lopulta ollut mikään ihan perustapaus. Toisaalta useamman kerran olisin kyllä suosiolla maksanut vähän enemmän siitä ilosta, että olisin saanut ammattilaisen mielipiteen. Varsinkin kun me ollaan aina tekemisissä näitten kulkukoirien kanssa, joitten taustasta on parhaimmillaankin aika rajalliset tiedot.

      Poista

Kiitos kommentistasi!