sunnuntai 26. elokuuta 2012

Lomalaisen satunnaisia ajatuksia

Helsinki on kaunis kaupunki.  
Akateeminen kirjakauppa! Kunpa voisin käydä siellä viikoittain hakemassa kirjahyllyihin lisää täytettä.
Helsingin seudun reittiopaspalvelu toimii käsittämättömän hienosti. Että voivatkin bussit kulkea minuutilleen ajallaan!

Pihlajasaareen menevän laivan vessassa on hieno käsipaperikone, joka syöttää paperia ulos kun sen edessä heilauttaa kättään. Olen vastaaviin laitteisiin kyllä ennenkin törmännyt, mutta että pienessä laivassa... Kulttuurishokki.
Mustasaaressa puolestaan saa mahtavankokoisia pullia. Ne ja loistava seura tekivät ahtaassa laivassa matkustamisen hyvinkin vaivan arvoiseksi.
Linnanmäellä viihtyi koko perhe. Onneksi Lintsipäiväksi osui oikein kaunis kesäpäivä ja erinomainen huvipuistoseuralainen oman porukan lisäksi. Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Lintsin likellä ja onkin erityisen mukavaa käydä nyt omien lasten kanssa siellä vanhoilla kotikulmilla. 

Oulu on mukavan oloinen pieni kaupunki. Oulun torilla on leppoisaa istua kauniina kesäpäivänä juomassa kahvia ja kuuntelemassa haitarinsoittoa.
Vaan mukava on myös istua vanhojen tuttujen ja sukulaisten seurassa aurinkoisella pihanurmella kaukana kaupungin humusta.

Ruotsinlaivalla on vähän epätodellinen tunnelma. Tällaistäkö tämä suomalainen matkailu on: tuoppi kädessä puolella silmällä (jos ollenkaan) vahditaan lapsia jotka laskevat pää edellä pallomereen? Me vaikutimme kai laivalla monien mielestä aivan fanaattisilta vanhemmilta kun kaiken aikaa läheltä seurasimme missä pienet lapsemme viilettivät. 
Mutta jotain sympaattista on laivamatkailussa kuitenkin: oma soma pieni hytti jonka ikkunasta katselimme niin Ruotsin kuin Suomenkin kaunista saaristoa; laivan hyrinä ja tärinä kohti määränpäätä. 

Tukholma on ihana kaupunki, ehkä vähän liiankin ihana. Junibacken ja Vasa-laiva, Östermalmin kauppahalli, loputtomilta tuntuvat ostoskadut ja valtavat ihmismassat. Onko Tukholma aina ollut noin suuri?

Bryssel ei tunnu juurikaan muuttuneen, vaan on sitten kuitenkin: metrossa ei lueskellakaan enää vain kirjoja vaan myös taulutietokoneita! 
Arts-Loi, Maalbeek, Schuman, Merode, Montgomery. Hämmästyttävän hyvin päässäni ovat säilyneet Brysselin metroreitit siitäkin huolimatta, että muutimme Brysselistä kohta kuusi vuotta sitten ja metrokarttaa on sittemmin muutettukin aika lailla. 

*****

Kotiinpaluu maailman äärestä toiseen on aina erikoista. Joskus helpompaa ja toisinaan vaikeampaa, mutta aina joka tapauksessa vähän outoa. Mukavaa on istua taas iltaa omalla sohvalla, ihanat koirat reporankoina jaloissa, lapset yläkerrassa omissa sängyissään. Vaan ikävä on vanhempia, ystäviä ja muita perheenjäseniä. Ikävä Suomen ja Brysselinkin tuttuutta. 

Toisaalta huikaisevan ihanaa oli nähdä tänään Belizen kauniita maisemia kun kävimme kauppakierroksella pitemmän kaavan kautta: San Ignacion torilla, Spanish Lookoutissa ruokakaupassa ja luontaistuotekaupassa, Central Farmilla sijaitsevassa lihakaupassa, ja lopuksi vielä Belmopanissa ostamassa kokonaisen kanan. 

Taitaa mennä taas parisen viikkoa, että hyväksyn tämän elämäni monijakoisuuden; että koti-ikävä tasoittuu mielessä taka-alalle kun arki vie mennessään. Pari viikkoa mennee myös siihen, että saamme koko seurue aikaerosta kiinni. Nyt pitemmittä puheitta nukkumaan. Väsyttää ihan vietävästi.

10 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitat! Oletpa ollut lähellä :) Toivottavasti nautitte lomastanne sekä kotiinpaluustanne ikävästä huolimatta.

    Minullakin tuli ihan ikävä tätä lukiessa, vaikka ihan täällä kotikeittiössä istuskelenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Harriet! Joka päivä onneksi ikävä vähän helpottaa. On jotenkin riemukasta saada kiinni ihan tavallisista rutiineista pitkän loman jälkeen. Lomalla oli mukavaa, vaan onneksi nautin kyllä kovasti myös tästä ihan tavallisesta elämästä :)

      Poista
  2. Ihanaa Kata että olet täällä taas, olenkin jo ikävöinyt sinun kirjoituksiasi!Näin se vain aina on, minullakin ihan samoja tuntemuksia vaikka emme asukaan niin eksoottisessa maassa kuin te, mutta silti. Onneksi ihminen kuitenkin nopeasti sopeutuu taas vanhaan tuttuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sofia! Ihana kuulla, että olet ehtinyt minua ikävöidä. Minullakin on ollut ikävä teitä kaikkia ja tätä blogien maailmaa, vaikka onkin tehnyt kyllä ihan hyvääkin pitää vähän pitempi tauko bloggaamisesta.

      Ja niin se on tosiaan, että ihmeellisen nopeasti sitä lopulta arki vie mennessään. Vaikka Belizestä ei varmasti ikinä tule minulle yhtä tuttua kuin Suomesta, nämä meidän kodin omat rutiinit ovat kuitenkin tuttuakin tutumpia ja lapset ja koirat pitävät hyvällä tavalla kiireisenä!

      Poista
  3. Kiva kun olet palanut! Tuo tunne ei kylla mene pois koskaan, aina on kaipuu sinne, missa ei voi olla. Olemme tuomittuja elamaan siina kierteessa..

    Itse olen tosin huomannut, etta ikavani on nyt syvempaa, kuin asuessani poissa Suomesta. Siihen vaikuttaa ehka se, etta en kaivannut koskaan Suomea maana, vain ainoastaan taalla asuvia ystavia ja sukulaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva olla taas täällä. Mukava päästä taas kunnolla lukemaan myös teidän kaikkien blogeja.

      Se onkin mielenkiintoista, ettei tuo ikävä jonnekin pois vuosien ja muuttojen kuluessa välttämättä ollenkaan helpota vaan päinvastoin. Tähän maailmankansalaisuuteen ei kunnolla kai koskaan totu. Tai en minä ainakaan. Vaan onhan tässä monet hyvät puolensa myös, eli en kovasti valita :)

      Poista
    2. Akateeminen on hieno paikka ja itsellekin yksi varma pysähdysaikka Helsingissä. Pidin aiemmin myös Stokkan ruokaosastosta, mutta nythän sitä on laajennettu eikä sitä samaa tunnetta ole enää. Olen menossa ensi kuussa käymään Suomessa ja toivon, että ehdin kokea mahdollisimman paljon muutamassa päivässä ...ei siis vaikuta lomalta ollenkaan. Välillä on tunne, että ei ole enää mistään kotoisin ! Olen lukenut blogiasi aiemmin, vasta nyt sain kommentoitua.

      Poista
    3. Stockan ruokaosasto on tosiaan tätä nykyä minullekin vähän uusi ja vieras eikä sieltä siis sellaista nostalgiakokemusta pääse hakemaan, mutta minuun teki kyllä vaikutuksen hieno teeosasto (josta lähti aikamoinen kokoelma teetä mukaan Belizeen). Siellä oli myös hauskan kansainvälinen tunnelma, joka puolella eri kieliä puhuvia ihmisiä. Ja ihania herkkuja löytyi deliosastolta, niin kuin aina.

      Me ehdimme viettämään Suomessa useamman viikon, joten onneksi ehdimme Lintsireissujen ja saarivierailujen ynna muiden lisäksi myös ihan vaan olemaan hissukseen. Se on monesti hankalaa näissä kotilomissa, että tekee mieli tehdä ja nähdä niin paljon, mutta toisaalta haluaa myös ehtiä ihan vaan nauttimaan rauhallisesta ajasta. Hyvää lomaa ensi kuulle!

      Poista
  4. Tervetuloa takaisin! Oli kyllä ikävä!

    Kerron salaisuuden: lokakuussa tulen teitä lähelle! Ystäväni kanssa olemme viikon risteilyllä, ja laiva tekee pysähdyksen Belizessä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä! Hienoa, että pääsette käymään näillä kulmilla! Belize City, missä risteilijät pysähtyvät, ei ole välttämättä niinkään näkemisen arvoinen kuin Belizen muut osat. Toivottavasti teillä on siis aikaa tehdä täällä joku pieni kierros ja nähdä vähän muutakin kuin tuo entinen pääkaupunki? Risteilijöiltä tuntuu tavallisesti olevan kuljetuksia ainakin Belizen eläintarhaan (joka on paikallisten eläintensuojeluun keskittynyt tarha eikä siis ollenkaan niin surullinen paikka kuin eläintarhat joskus voivat olla) ja arvatenkin myös muualle. Voin antaa vinkkejä tarvittaessa!

      Ja kiitos tervetulotoivotuksista. Kiva kuulla, että minua on ikävöity! :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!