torstai 20. syyskuuta 2012

Kiitollinen ärtyilijä

Keliakia ja gluteenittomuus alkavat enemmän ja enemmän siirtyä mielessäni taka-alalle. Gluteenittomaan ruuanlaittoon on nyt tullut rutiinia. Ruokakaupassa ei enää ahdista ja jonkun verran olen ehtinyt kehittää selviytymiskeinoja myös kyläreissuihin. Ravintolaan emme ole vieläkään uskaltautuneet, mutta eiköhän sekin ole kohta ajankohtaista. Viime aikoina en tosin ole itse asiassa ravintolaan edes niin kaivannut, ruuanlaitto on vienyt niin mennessään. Kotiravintolassa on valmistunut viime päivinä muun muassa maistuvaa vihannessosekeittoa sekä lasagnea lampaanjauhelihapinaattitäytteellä. Vehnäjauhoton bechamel-kastike lasagnea varten ei ollut temppu eikä mikään vaikka siitä etukäteen vähän huolehdin. Käytin gluteenitonta jauhosekoitusta vehnän sijaan, mutta maissijauhot olisivat tainneet käydä yhtä hyvin. Lasagne on yksi omista lempiherkuistani ja olen helpottunut ja iloinen, että sen tekeminen koko perheelle onnistuu edelleen. Gluteenittomia lasagnelevyjä löytyi ihan täältä kylältä, luontaistuotekaupasta. Ne täytyy keittää ennen käyttöä mutta se ei ole suuri vaiva. 

Tuntuu siltä, että olen nyt vähäksi aikaa ainakin saanut puhuttua ja kirjoitettua pois Matildan sairastumisesta aiheutuneen surun ja huolen. Olen valmis elämään uutta arkeani ja huolehtimisen ja suremisen sijaan minun tekee nyt mieli miettiä ihan muita asioita. En enää joka kerta Matildaa katsoessa ajattele, että hän on sairas. Matilda on ihastuttava lapsi; huumorintajuinen, herkkä ja päättäväinen. Hänen kanssaan on ilo viettää aikaa. On hienoa pystyä taas näkemään hänet kaikessa ihanuudessaan eikä enää olla kiinni siinä pienessä yksityiskohdassa ettei hän siedä gluteenia. 

Matildan veli on puolestaan osoittautunut vuosiaan viisaammaksi tässäkin asiassa; Miko on diagnoosista asti ollut hienosti mukana tukemassa Matildaa ja tämän uutta ruokavaliota. Miko ei ole kertaakaan napissut siitä ettei saa solidaarisuussyistä hänkään syödä jotain, ja osaa rauhallisesti neuvoa Matildalle, että jotkut ruuat eivät sovi hänelle. Miko luo minuun uskoa siitä, että parin vuoden päästä Matildakin pystyy ehkä yhtä kypsästi käsittelemään ruokarajoitteitaan. Ei ole sanoja sille kuinka ylpeä olen näistä lapsistani ja kuinka kiitollinen siitä, että he sulostuttavat minun elämääni päivästä toiseen. 

Olen siis suruni nyt surrut tältä erää ja olen palannut omaksi onnelliseksi itsekseni. Mutta yksi asia jaksaa päivästä toiseen minua kuitenkin ärsyttää: gluteenitonta ruokaa huvikseen syövät ihmiset joista kuulen melkein joka päivä suunnasta tai toisesta. En todella ole alan asiantuntija enkä tiedä gluteenista juuri mitään, mutta minun on vaikea uskoa, että gluteenittomasta ruuasta on juurikaan hyötyä sellaisille ihmisille jotka eivät todella ole gluteenille yliherkkiä. Olen ymmärtänyt, että gluteenittomasta ruokavaliosta on apua muun muassa autisteille, enkä tarkoitakaan nyt heitä, enkä tietysti keliaakikkoja tai gluteeniallergikkojakaan, vaan niitä ihmisiä jotka syövät gluteenitonta ruokaa koska epäilevät siitä olevan apua laihdutuksessa tai vaikkapa ihonhoidossa. 

Taloudessamme on vältetty gluteenia aktiivisesti nyt kuukauden verran ja huomaan, että syömme nyt koko perhe entistäkin terveellisemmin. On helpompi tehdä ruoka ihan alusta asti itse kuin yrittää päätellä onko erilaisissa puolivalmisteissa gluteenia, ja kun ruuan tekee kokonaisuudessaan itse, se on usein tervellisempää. Kun lisäksi valmisherkkujen sijaan syökin välipalaksi vesimelonia tai omenaa, on gluteenittoman ruuan terveyshyöty helposti nähtävissä ja tunnettavissa. Ja kuten olen tainnut aikaisemminkin sanoa aineslistojen lukeminen avartaa mieltä: vaikka gluteenia ei listalta löytyisikään, loputtomat lisäaineet ja väriaineet epäilyttävät ihan sellaisenaan. Gluteeniton ruoka vaatii vähän enemmän vaivaa ja ajattelua kuin gluteenillinen ruoka, ja ajatteleminen on hyvä asia mitä ruokaan tulee.

Uskon siis kyllä, että gluteenittomalla ruokavaliolla voi välillisesti parantaa omaa hyvinvointia. Mutta epäilen, että gluteiinilla ei ole asian kanssa välttämättä juurikaan tekemistä. Gluteenittoman ruuan terveyshyöty tulee varmasti kyllä (gluteenia sietävälle ihmisille) siitä, että joka suupalaa täytyy harkita ja suunnitella, mutta muuten on vaikea uskoa, että vain gluteenia välttämällä terve ihminen tulisi terveemmäksi. Gluteeni ei myöskään itsessään varmaankaan ketään lihota. Kuten eräs alan lääkäri sanoi, keliaakikolle lihominen on itse asiassa tavallisesti hyvä merkki. Gluteeniton ruoka ei siis siinä mielessä ole mitään erityistä laihdutus- tai terveysruokaa. 

Ei tietysti pitäisi olla minulle väliä sillä vaivautuuko joku syömään gluteenitonta ruokaa huvikseen. Paitsi että pelkään mitä siitä saattaa seurata. Äskettäin luin sattumalta muutamaa kuukautta vanhan uutisen jossa kerrottiin, että amerikkalainen Domino's -pizzeriaketju oli tämän vuoden toukokuussa alkanut tarjota Yhdysvalloissa gluteenitonta pizzapohjavaihtoehtoa. Ikävä kyllä kyseinen pizza ei kuitenkaan itse asiassa käynyt keliaakikoille tai kenellekään joka ei terveytensä vuoksi todella siedä gluteenia. Pizzeria ei nimittäin voinut taata pizzapohjan olevan täysin gluteeniton. Pizza sopii siis mainiosti niille, jotka syövät gluteenitonta ruokaa ikäänkuin huvikseen, mutta on ihan yhtä tyhjän kanssa niille joitten tulee gluteenia välttää ihan oikeasti. Huoleni on se, että useammatkin ravintolat ja kauppaketjut intoutuvat tarjoamaan näitä melkein gluteenittomia tuotteita sen sijaan, että keskittyisivät ihan oikeasti gluteenittomiin ruokiin. Raha ratkaisee. Jos riittävän monelle kuluttajalle riittää vähän sinnepäin gluteeniton tuote, miksi vaivautua tekemään kokonaan gluteenitonta? 

Kyynisyyttäni tasoittamaan luin toisaalta myös, että Chicagon yliopisto pyrkii löytämään keliakiaan parannuskeinon vuoteen 2026 mennessä, ja ilahduin. Tuohon projektiin minä lähden mielelläni mukaan! 

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kuulla, että pelot ja huolet alkavat tasoittua, elämä näyttää taas valoisalta ja myös sairauden tuomat elämänmuutosten hyvät puolet alkavat kirkastua. Varmasti on hyvä, että antaa itselleen aikaa prosessoida ja surra rauhassa, sitten on valmis astumaan askeleen eteenpäin. Iloa päivääsi! Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maija! Jotenkin tunnelmani ihan päivästä toiseen kirkastuivat ja samat asiat mitkä vielä vähän aikaa sitten olivat saaneet palan kurkkuun olivatkin yhtäkkiä arkipäiväisiä ja neutraaleja. Se oli helpotus ja jo itsessään iloinen asia. On mukavaa voida taas nauttia ihan tavallisista asioista ja lisäksi iloita siitä, että osaa taas nauttia arjesta.

      Iloa myös sinun päivääsi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!