maanantai 3. syyskuuta 2012

Pullanpala hampaankolossa

Kuulin vuosia sitten, kun erään eurooppalaisen Suomi-kirkon pappi kertoi kuinka oli piilottanut sohvan taakse vanhan pullanpalan testataakseen hoitiko hänen siivoojansa kotia kunnolla papin poissaollessa. Pappi oli kiireinen mies eikä voinut päivystää kotona vahtimassa siivoojan työtä. Hän halusi pullanpalan avulla varmistaa, että sohvantaustat tulivat joka siivouskerralla puhdistetuiksi.

Siivoojan testaaminen kuulosti minun korviini hyvin epäeettiseltä - ja epäkristilliseltä. Niihin aikoihin minulla ei kuitenkaan ollut vielä omakohtaista kokemusta siivoojista ja kotiapulaisista enkä siis voinut olla varma millainen työnantaja minusta tällä saralla ehkä jonain päivänä tulisi. Nyt kun minulla on jo vuosia ollut kotonani siivousapua olen edelleen sitä mieltä, että pappi käyttäytyi epäasiallisesti testatessaan siivoojaansa tämän tietämättä. Olen ehkä ollut siinä mielessä onnekas, että meillä on aina ollut hyviä kotiapulaisia apunamme. Mutta minun on vaikea kuvitella, että olisin heitä varta vasten ruvennut testaamaan vaikka he olisivat tehneet työnsä vähän huonomminkin. 

En tiedä löytyikö papin jättämä pullanpala siivoojan käynnin jälkeen paikaltaan tai mitä pappi teki seuravaksi. Toki jos pala oli siivottu pois, kaikki oli kai sinänsä hyvin. Ainakin sillä kertaa. Mutta entä sitten kun epäilys ja epäluulo taas vähitellen alkoivat nostaa päätään papin mielessä? Papille olisi voinut ehkä olla helpompaa ystävällisesti muistuttaa siivoojaa tarkistamaan ajoittain myös sohvantaustat. Tai jos hän oli niitten siivoamisesta hyvin tarkka, pappi olisi suorastaan voinut ottaa imurin kauniiseen käteen ja siivota sohvantaustat ihan itse. 

Silloin tällöin itse kukin tekee varmasti työnsä vähän suurpiirteisesti: ei tarkista jokaista lähtevää sähköpostia pilkuntarkasti tai vaipuu omiin ajatuksiinsa kokouksessa. Minä kotiäiti en todellakaan aina hoida näitä omia hommiani täydellisen hyvin. Aika ajoin annan lasten katsoa liikaa televisiota vain siksi että minua väsyttää, tai kiirehdin lasten iltatoimien läpi koska en malta enää odottaa illan tuloa ja sitä että pääsen istumaan sohvalle kaikessa rauhassa omissa ajatuksissani. 

Olimme taas vaihteeksi paluumatkalla Euroopasta Belizeen kaikkea muuta kuin diplomaattinen seurue. Väsymyksestä harmaina Cosimo ja minä sähisimme toisillemme mitä typerimmistä asioista. Lapset jaksoivat pitkän matkan hienosti mutta kitisivät tietysti välillä hekin väsymystään. Arvaan, että muutamakin kulmakarva nousi hämmästyksestä, kun me pitkän lennon jälkeen seisoimme diplomaateille varatussa passintarkastusjonossa Miamin lentokentällä. Vaatteet rytyssä, tukat pystyssä, väsymyksestä sekaisin. Nämäkö toisilleen ärtyilijät muka diplomaatteja? 

Pitkän loman jälkeen minun - rönttyisen ärtyilijän - täytyy yrittää löytää itsestäni taas edustusrouva ennen pitkää. Edustusrouvan hommassa olen aika harvoin yksiselitteisen hyvä, parantamisen varaa on ihan varmasti. Minun on jo siksikin helppo antaa myös muille anteeksi se jos ja kun he eivät aina tee töitään täydellisen hyvin. En ole niin erinomaisen hyvä ja täydellinen, että voisin odottaa muilta jatkuvajuonista erinomaisuutta. Ja arvaan, ettei ole kukaan muukaan. Meillä kaikilla on varaa ja aikaa ja syytä yrittää asettua toisen ihmisen asemaan ja pyrkiä kohtelemaan muita niin kuin haluaisimme itseämme kohdeltavan. 

13 kommenttia:

  1. Ei meidän onneksi aina tarvitse olla täydellisiä.
    Liittokin pysyy paremmin koossa jos välillä leiskuu. Se puhdistaa pölyt pöydältä.

    Aika epäluuloinen pappishenkilö täytyi olla kysymyksessä. Mahtaakohan itse tehdä työnsä täydellisesti. Sanotaanhan, että mitenkä itse käyttäytyy, ajattelee toistenkin käyttäytyvän samoin:)

    Edusta hymyillen jatkossakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanne piristävästä viestistä!

      Tuo onkin mielenkiintoinen ajatus, että sitä epäilee muitten käyttäytyvän samalla tavalla kuin itse käyttäytyy. Mitäköhän oli papilla jäänyt tekemättä? :)

      Välillä täytyy tosiaan ärtyillä ja sähistäkin, ei sitä muuten jaksa. Ja hymyllä pääsee kyllä pitkälle! Täytyy muistaa tuo perjantai-iltana, ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa edustamassa.

      Poista
  2. Voi kuule, tämä taitaa olla jokapäiväinen asia, ihan sama missä maassa asut. Minunkin työpaikalla huomattiin että omistaja kyttäilee meitä valvontakameran merkeissä kotoa, mitäs me puuhaillaan, laiskotellaanko vai ollanko kahvilla koko ajan, ihan hirveetä. Itävallassa tämä on kiellettyä ja nyt mietitään pitäisikö meidän mennä valittamaan tästä. Kyseinen henkilö saa nimittäin tästä isot sakot.

    Ihan sama, onko pulla tai kamera, epäluottamus on ruma ja loukkaava asia.

    Kiitos Kata tuosta tunnustuksesta. Olet suklaasydän etkä rönttyinen ollenkaan ja edustusrouvana hieno nainen jolla on aivot tallella. Ja käytössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kurjaa Sofia, että teitä on töissä vakoiltu! Ja vielä omistajan toimesta... Tosiaan laitonta hommaa! Ja masentavaa ja loukkaavaa.

      Kiva, että tunnustus tuli perille :) Ja kiitos kauniista sanoista!

      Poista
  3. Hei! Olen blogisi uusi lukija. Piristävä postaus! Täydelliset tai sellaiseksi pyrkivät ihmiset ovat äärimmäisen ikävystyttäviä...Uskon, että olet loistava edustusrouva juuri siksi, että olet kiinni todellisessa, arjenmakuisessa elämässä. Lämpimin terveisin, Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja tervetuloa Maija! Minä olen tällainen "osa-aikainen edustusrouva" ja silloin tällöin edustan jonkun hetken. Suurimman osan ajasta elän tosiaan ihan tavallista arkea - se auttaa varmaankin niin kuin sanoit pitämään todellisesta elämästä kiinni. Onneksi täällä Belmopanin kylällä on muitakin vastaavia rouvia eli hyvässä ja anteeksiantavassa seurassa täällä edustan useimmiten :)

      Toivottavasti kohdataan toistekin täällä blogin sivuilla!

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus ja niin totta joka sana!

    Lentokentillä olen minäkin välillä miettinyt, mitäköhän nuo minusta ajattelevat... Diplomaattijonosta ei ole kokemusta, mutta viimeksi loungeen mennessä oli vähän nolo fiilis, kun itsellä on lökävaatteet ja likaiset hiukset ja muut ovat paikalla puvut päällä. Mutta niin se vaan on, että pitkillä matkoilla harva on edustavassa kunnossa, eikä minun mielestä tarvitsekaan olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni!

      Tässä viime vuosina olen yrittänyt opetella olemaan välittämättä siitä mitä muut matkalaiset minusta ja perheestäni välittävät maailman lentokentillä ja koneissa. Aina se ei ole niin helppoa, kun kanssamatkustajat kyräilevät koneessa tai noissa loungeissa lapsia jo ennen kuin he ovat ehtineet sanoa sanaakaan - ennakko-odotus tuntuu aina olevan se, että lasten kanssa matkanteko on kamalaa!

      Poista
  5. Hei!

    Maissa on eroja, riippuu ihan missä maassa asioidaan /tehdään töitä. Minä olen suomalaisittain aika nihkeä valvomaan siivojieni tai apulaisteni töitä, mutta se kostautuu heti. Minua itseäni inhottaa kytätä.

    Egyptissä tälläiset siivojat eivät oikeasti tee hyvää työtä ja tämä pätee valtaosaan kotiapua. Parhaat kotiapulaiset ovatkin Filippiiniläisiä, mutta heidän palkkansa on monin kertainen paikallisiin verrattuna. Tunnettu tosi asia on myös, että kotiapulaiset varastavat, ennemmin tai myöhemmin. Onkin oikein lottovoitto löytää rehellinen siivoja. Mentaliteetti on se, että varakkaimmat eivät edes huomaa, jos jotain pientä vie (rahaa, kultakoruja, vaatteita, ruokaa...). Samalla nämä (usein kouluttamattomia naisia, eivät välttämättä osaa lukea jne.) eivät tee työtää kovin hyvin. He ovat kuin robotteja, joilla on lista asioista, jotka pitää tehdä. Se onko lopputulos hyvä, onko kyseinen asia edes tarpeellista tehdä vaan siirtää seuraavaan kertaan jne. ei mitenkään vaikuta työn tekoon. Myöskin he ovat oppineet siivoamaan yhdellä tavalla, eikä aina kaikkein parhaimmalla (samalla rätillä pyyhitään niin lattiat, pöydät, lattianpesuvesiä ei vaihdeta, imuria ei käytetä...) ja aina kun yrittää opastaa ja neuvoa, niin seuraavalla kerralla on kaikki vinkit jo unohtuneet. Jos työnataja ei koko ajan valvo ja vaadi, niin myös sohvantaukset jäävät puhdistamatta jopa viikoksi. Minulla oli kerran tuolin selkämyksessä paksut hämähäkinseitit seinään kiinni, sillä siivoja ei ollut edes liikuttanut tuolia viikkoihin. Itse en älynnyt valvoa.

    Täällä onkin ennemminkin tapana jättää täkyjä (myös pieniä summia rahaa), jotta pystyy edes jotenkin tietämään, mitä siivoja tekee. Jotkut, lähinnä kai paikalliset, myös lukitsevat siivojan kotiiin, jos lähtevät pois asunnosta. Yksi tuntemani listaa kaiken ruoan, mitä hänellä on kotonaan, jotta tietää, ettei mitään "katoa".

    No kaiken tuon hankaluuden vuoksi meillä ei käy enää siivojaa. Siivoan, minkä siivoan, tai mies siivoaa, ja loput saa olla sitten ihan aavikkopölyä. Ainakin tiedän, että siivous on tehty hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei. Minä en itse usko mihinkään näihin tämäntyyppisiin yleistyksiin kuin että egyptiläiset kotiapulaiset kaikki ennen pitkää varastavat, sen enempää kuin että filippiiniläiset ovat aina hyviä kotiapulaisia. Joka kansalaisuudesta löytyy joka lähtöön. Meillä on ollut kotiapulaisia ja siivoojia useammasta maasta ja yhdistävä tekijä meillä on ollut se, että olemme kohdelleet työntekijöitämme yksilöinä ja ihmisinä.

      Hyvästä työstä täytyy tunnetusti maksaa, maassa kuin maassa, ja kansalaisuudesta riippumatta. Me olemme aina maksaneet niin kotiapulaisillemme kuin lastenhoitajallekin hyvää palkkaa; Jamaikalla ja täällä Belizessä moninkertaista palkkaa verrattuna siihen mitä he saisivat tai olisivat saaneet monessa muussa taloudessa. Maksamme palkkaa sen mukaan mikä meidän mielestämme on reilua tehdystä työstä ja mihin meillä on varaa.

      Oli miten oli on varmasti paras tehdä siivoushommat itse niin tietää mitä saa. Ja jos jonain päivänä laiskottaa sen voi antaa itselleen anteeksi. Tai jos varastaa niin varastaa vain itseltään...

      Minun kokemukseni maailmalla on muuten ollut tähän asti se, että ne tapaukset joissa siivooja tai kotiapulainen on varastanut ovat tapahtuneet talouksissa, joissa en itse olisi halunnut missään nimessä olla siivoojana tai muuten töissä, koska niissä emäntä ja/tai isäntä ovat kohdelleet työntekijöitään ja yleensäkin muita ihmisiä niin ikävällä tavalla.

      Poista
    2. Vähän huonosti ilmaisin itseni tuossa viimeisessä kappaleessa. Tarkoitukseni oli siis sanoa että sitä saa mitä tilaa, eli jos työntekijää kohtelee huonosti ei ehkä ole yllättävää jos työntekijä ei koe työnantajaa kohtaan kovin kummoista solidaarisuutta. Mutta myös yritin sanoa samalla sitä, että jos ihminen kohtelee työntekijöitänsä epäinhimillisesti hän ei myöskään välttämättä kerro totuutta siitä mitä kotona oikeasti tapahtuu.

      Poista
    3. Ymmärrän hyvin näkökantasi, niin minäkin ajattelin (ja edelleenkin suurimmaksi osaksi) ajattelen. Oma käytös vaikuttaa niin paljon, miten muut kohtelevat. Ikävä kyllä tämä pitää paikkansa myös Egyptissä, mutta aivan eri tavalla.

      Ulkomaalainen ja ystävällinen työnantaja vain ei toimi Egyptissä, varsinkin kun puhutaan kotiavusta eikä isoista yrityksistä. Ulkomaalainen itsessään on AINA niin rikas (ei mitään väliä, mikä on totuus), että häneltä voi nyhtää rahaa monin kerroin paikalliseen nähden. Usein tämä pitääkin paikkansa, joten pieni yritteliäisyys on ihan toivottavaa. He myöskin ovat niin hölmöjä, että ovat ihan helposti höynäytettävissä. Nämä kaksi syytä laillistavat paikallisten mielestä ulkomaalaisten "hyväksikäytön". Ulkomaalaiset (länsimaalaiset) ovat todella mukavia työnantajia kotitöiden puolesta. He maksavat suurempaa palkkaa, maksavat lasten lääkäri- tai koulumaksuja, maksavat muita sairaskuluja jne. ja silti lähes kaikkien tuttavieni kotiapulaiset ovat jääneet kiinni varastamisesti - jotkut heti ja jotkut vasta vuosien jälkeen. Täällä on enneminkin seillainen mentaliteetti, että liian avulais tai auttavainen työnantaja on hölmö, eikä häntä kunnioiteta.

      Minä itse menin siihen lankaan ihan heti alusta asti. Olin aivan liian kiltti. Töitä ei tehty hyvin, siivoukseen käytetty aika vain pieneni ja palkkavaatimus vain kasvoi. Varkauksia ei onneksi tapahtunut, mutta ei kotiapulainen koskaan oppinut imuria käyttämään, vaikka viikoittain sitä harjoiteltiinkin.

      Poista
    4. Kyllähän niin täällä Belizessä niin kuin Jamaikallakin ulkomaalaiset ovat järjestään myös hyvin paljon rikkaampia kuin valtaosa paikallisista. Ero melkein kenen tahansa expatin ja hänen kotiapulaisensa välillä on aivan huima. Minun kokemukseni kuitenkin on se, että suurista tuloeroista riippumatta asiallinen ja ystävällinen käytös palkitaan molemmin puolin. Me olemme asuneet köyhissä tropiikin maissa nyt kuutisen vuotta ja sitä ennen meillä kävi Belgian kodissamme useammasta eri maasta kotoisin olevia siivoojia muutaman kerran viikossa kun siellä vielä asuimme. Kunnon palkka, sosiaaliturvan maksaminen yms, ja asiallinen ja ystävällinen kohtelu ovat toimineet näitten vuosien aikana ihan mainiosti. Joka maassa elää ennakkoluuloja yhtä tai toista kansallisuutta kohtaan - Jamaikalla monet puhuivat paikallisista kotiapulaisistaan juuri niin kuin sinä kuvailet egyptiläisiä auttajiasi ja täällä Belizessä suhtaudutaan usein epäillen salvadorilaisiin työntekijöihin. Meillä ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaista ongelmaa sen enempää jamaikalaisen kuin useamman salvadorilaisenkaan työntekijän kanssa…

      Minä vilpittömästi arvostan ja kunnioitan työntekijöitäni ja uskon, että he siksikin vastavuoroisesti kunnioittavat minua. Luotan myös työntekijöideni ammattitaitoon siinä mielessä, että en juuri osallistu heidän töihinsä. Meillä ei kukaan kotiapulainen ole sen enempää Jamaikalla kuin Belizessäkään käyttänyt imuria, vaikka sellainen kaapissa seisookin ja on käytettävissä haluttaessa. Minulle tämä ei ole ollut missään vaiheessa mikään kynnyskysymys. Lattiat tulevat siivotuksi myös harjalla ja mopilla!

      Poista

Kiitos kommentistasi!