keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Ravintolaan... tai ei ehkä sittenkään

Entisessä elämässämme, ennen Matildan diagnoosia, söimme ravintolassa keskimäärin kerran viikossa. Tai ainakin söimme sen verran usein ravintolaruokaa, toisinaan kotiin tilattuna tai noudettuna. Sitten Belizeen paluun emme ole kuitenkaan käyneet ravintolassa kertaakaan. Minua hirvittää ajatus ruokailusta paikallisessa ravintolassa Matildan uutta ruokavaliota noudattaen enkä tiedä milloin olen siihen valmis.

Belmopanin kylältä löytyy pääasiassa belizeläisiä ravintoloita, kiinalaisia ravintoloita ja muutama huono pizzapaikka. Pizza ei tietysti keliaakikolle käy, mutta se ei onneksi ole näissä oloissa suuri menetys; emme ole juurikaan syöneet pizzaa Belmopanissa muutenkaan koska amerikkalaistyylinen paksu ja yltiörasvainen sähköuunissa paistettu pizza ei meille italialaisen pizzan ystäville oikein maistu. 

Paikallisten kiinalaisten ravintoloitten työntekijät ovat täällä suurimmaksi osaksi kiinalaisia tai taiwanilaisia ja aika monet puhuvat huonosti englantia jos puhuvat englantia ollenkaan. Kun ihan tavallisetkin tilaukset uhkaavat välillä kielimuurin vuoksi mennä pieleen, en luota siihen, että osaisin selittää asiani ymmärrettävästi ja tilata Matildalle takuuvarmasti gluteenitonta ruokaa yhdestäkään kylän kiinalaisesta ravintolasta. 

Belizeläiset ravintolat ovat siinä mielessä parempi vaihtoehto, että niissä ei juuri kieliongelmia tule vastaan, mutta toistaiseksi emme ole rohjenneet lähteä niihinkään yrittämään. Riisi ja pavut ilman kastiketta ja vaikkapa joku kalafile olisivat Matildalle sinänsä sopiva ateria, mutta en tiedä miten voin varmistaa, että ruokaan ei vahingossakaan ole eksynyt mitään maustesekoitusta jossa onkin gluteenia, tai ettei filettä ole esimerkiksi paistettu leivitettyjen fileitten kanssa samalla pannulla. 

Vahingoista toki oppii, mutta olen huomannut, että juuri nyt minun stressipisteeni nousevat huomattavasti silloin kun Matilda syö jotain sellaista minkä sopivuudesta hänelle en ole ihan sataprosenttisen varma. Diagnoosi on niin uusi ja minulla on tietysti suuri huoli siitä, että saisimme mahdollisimman nopeasti Matildan sellaiseen kuntoon, että hänen painonsa alkaisi nousta. Ravintolakäynnit toivat ennen helpotusta arkeen, mutta ravintolassa syömisen mukavuus vähenee huomattavasti, jos minun täytyy valmistaa tytölle omat ruuat mukaan tai vaihtoehtoisesti stressata ravintolassa ja jälkeenpäin siitä oliko Matildan syömä ruoka varmasti gluteenitonta. Toistaiseksi tuntuu helpommalta syödä kotona vaikka se tarkoittaakin sitä, että joka päivä ruokaa on laitettava useamman aterian verran.

Haluan uskoa, että ruokailusta myös kodin ulkopuolella tulee vielä joskus taas mukavaa, mutta nyt vielä suren sitä, että ravintolassa syöminen ei tule ikinä enää Matildan osalta olemaan ihan helppoa ja huoletonta. Ei ainakaan täälläpäin maailmaa missä gluteenittomuus on ihan vieras ilmiö. Harva paikallinen on kuullut keliakiasta, eikä koko maassa ole tietoni mukaan yhtään ravintolaa tai kahvilaa jossa olisi edes osin gluteeniton ruokalista. Kaiholla muistelen Helsingin keskustan gluteenitonta kahvilaa, josta kävin Matildan kanssa ostamassa kanelipullat Matildan ensimmäisenä gluteenittomana päivänä. Belmopanin kylällä on tuskin kahviloita ollenkaan saati sitten, että täältä löytyisi jokin gluteeniton paikka… 

Ei siis auta kuin aloittaa oma gluteeniton kahvila tämän gluteenittoman kotiravintolan lisäksi!

Tänään kotiravintolassa on päivän mittaan tarjoiltu muun muassa raikasta pitaija-papaija-vesimeloni-banaani-juomaa. Illalliseksi nautitaan tänä iltana maissitortilloita täytteineen. Taas on huomioitava yksi hyvä asia, jonka olen Matildan ruokavalionmuutoksen myötä huomannut: syömme koko perhe paljon terveellisemmin tätä nykyä. Välipalaksi syömme keksien sijaan hedelmiä ja vihanneksia, ja muutenkin olen kaikin puolin tarkempi siitä mitä me suuhumme laitamme. Kun katsoo päivät pääksytysten erilaisten ruokien ainesluetteloita ja tutustuu lähemmin aineisiin outojen nimien takana, ei tee enää mieli syödä tai tarjoilla niitäkään ruokia joitten epämääräiset lisäaineet paljastuvat itse asiassa gluteenittomiksi.

4 kommenttia:

  1. Hienoa, että tästäkin pilvestä on löytynyt hopeareunus. :) Tuosta juomasta tuli heti vesi kielelle...

    Varmaan tulevaisuudessa tulee olemaan helpompaa myös ravintolaruokailun kanssa, kun tietoisuus tästäkin leviää maailmalla. Tänään käsityötapaamisessa eräs amerikkalainen rouva kertoi, että arviolta joka kolmas vaihdevuodet ylittänyt amerikkalaisrouva, hän mukaanlukien, on "gluteeniyliherkkä". Tiedä sitten mitä tämä oikeasti tarkoittaa, mutta lopputuloksena kuitenkin hänen mukaansa jokaisesta pizzeriasta täällä päin saa nykyään gluteenittomia pizzoja, ja sellaisen hän kävikin hakemassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näitä hopeareunuksia löytyy tosiaan ihan joka päivä vaikka surun ja valituksen aihetta toistaiseksi edelleen sitäkin riittää ihan joka päivälle... Ennen pitkää on toivottavasti valitukset valitettu ja surut surtu!

      Gluteenin kanssa on tosiaan ongelmia yllättävän monilla ja esimerkiksi keliakia jää ymmärtääkseni vielä toistaiseksi usein diagnosoimatta. Ennen pitkää maailmalla tai ainakin länsimaissa tulee varmasti tosiaan olemaan vielä paljon enemmän gluteenitonta ruokaa tarjolla kun sitä tarvitsevien ja vaativien määrä vain kasvaa.

      Yhdysvalloissa tuntuu tosiaan jo nyt olevan paljon ihmisiä jotka syystä tai toisesta syövät gluteenitonta ruokaa. Eilen luin, että viime toukokuussa Domino's-pizzapaikka alkoi tarjota gluteenitonta pizzaa - joka ei sitten kuitenkaan käynyt keliaakikoille. Toivottavasti ei käy siis niin, että näennäisesti gluteenittomia tuotteita tulee paljon markkinoille niille ihmisille, jotka vaikkapa trendisyistä syövät gluteenitonta ruokaa (mutta joille gluteeni ei tee mitään todellista vahinkoa tai jotka eivät ole gluteenille kuitenkaan niin herkkiä kuin esimerkiksi keliaakikot) ja sitten nämä ihan todella tutkitusti ja taatusti gluteenittomat tuotteet jäävätkin tuottamatta ja tekemättä.

      Poista
  2. Tuntuu kovin tutulta, sillä lähipiirissäni on vaikea pähkinäallergikko ja pähkinän jäämiä tuntuu löytyvän kaikkialta. Tai ainakin pähkinää on käsitelty samoissa valmistustiloissa. Vaatii tarkkuutta, eikä asiaa saa (ainakaan alkuun, kun opettelee asiaa) päästää hetkeksikään mielestään. Kotiravintolanne sen sijaan kuulostaa ihanalta! Ja kun tulette Helsinkiin, Karamzinin huvilan (Helsingin kaupunginmuseo) kahvila tarjoilee ainoastaan gluteiinittomia herkkuja, suosittelen! Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa Karamzinin huvilan kahvilassa kävinkin juuri Matildan kanssa herkuttelemassa kanelipullilla tytön ensimmäisenä gluteenittomana päivänä. Ihana paikka! Sinne täytyy tosiaankin päästä uudestaan, nauttimaan ja hengähtämään.

      Pähkinäallergikkoja mietin monta kertaa joka päivä! Vaikka tämä keliakia tuntuu juuri nyt isolta jutulta on pähkinäallergia - tai joku muu vastaava allergia missä ihan vähästä voi hetkessä saada niin vahvan reaktion että henki voi mennä - varmasti vielä paljon vaikeampi asia käsitellä ja pyrkiä ensi alkuun hallitsemaan. Gluteenia täytyy tietysti välttää ihan samalla tavalla koko ajan ja ajatuksella, mutta siitä ei kuitenkaan onneksi saa ihan hetkessä vaarallista reaktiota.

      Poista

Kiitos kommentistasi!