maanantai 10. syyskuuta 2012

Sunnuntairauha

Ihana harmaa, sateinen ja suorastaan melkein kylmä sunnuntaipäivä! Lapset ovat iltapäivällä edelleen pyjamissaan, me vanhemmat rennoissa kotivaatteissa. Koirat ovat käpertyneet kukin omaan petiinsä. Ei ole kiire minnekään, ei paineita reippailla pihalla tai käydä vaikkapa pyörälenkillä. On aikaa hoitaa hissukseen vähän kotia, siivoilla vähän jääkaappia ja pestä astioita. Tein aamulla ison kannullisen jääteetä ja suunnittelin vähän tulevan viikon ruokalistaa. Lounaaksi syötiin porsaspaistia, joka sai rauhassa valmistua meheväksi hiljaisella tulella. Televisio ei huonon sään vuoksi oikein toimi, mutta DVD-elokuvat ovat viihdyttäneet meitä läpi sateisen päivän. Olemme katselleet lastenelokuvia ja herkutelleet popcornilla, joka maistuu koko perheelle ja on onneksi myös meille kaikille sopivaa herkkua. 

Olin enemmän kuin valmis tällaiseen hiljaiseen kotipäivään. Mikon koulun aloitus jännitti meitä kaikkia ja olemme ensimmäisten koulupäivien jäljiltä aika väsynyttä porukkaa. Ensimmäisten koulupäivien päälle osui vielä syksyn ensimmäinen edustusiltakin. Perjantai-iltana juhlistettiin Brasilian itsenäisyyttä, jota on aina yhtä mukava juhlia, etenkin kun juhlapaikka on vain kivenheiton päässä meiltä. Minun oli kuitenkin perjantai-iltana vaikea lähteä kotoa ja päästä juhlatunnelmaan. Ennen juhliinlähtöä laitoimme lapset yöpuulle; lastenhoitaja tuli valvomaan lasten unta. Mutta Miko oli ensimmäisen pitemmän koulupäivän jäljiltä perjantaina niin läpipoikki, ettei meinannut saada nukahdettua, ja Matilda haluaa tällä hetkellä olla äidin kanssa kaiken aikaa. Molemmat itkivät siis lohduttomasti kun teimme perjantaina lähtöä juhliin. Olisin vaihtanut samantien mekon pyjamaan ja jäänyt lasten kanssa kotiin köllimään, jos olisi ollut kyse jostain omasta menosta. Mutta Cosimon oli töitten puolesta mentävä juhliin ja minä olin jo aikaa sitten ilmoittanut meneväni hänen seurassaan. Ei siis auttanut kuin pyyhkiä tuskanhiki otsalta, virittää hymy naamalle ja kävellä naapuriin.

Eilen kävimme aamulla koko porukka Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueen altaalla Mikon uimatunnilla. Uimatunnin jälkeen ajoimme ostamaan lihaa muutaman viikon tarpeiksi ja sen päälle ajelimme vielä mennoniittakylään Spanish Lookoutiin ruokaostoksille. Jaksoin lauantaipäivän riennot sen tiedon voimin, että tänään oli edessä päivä ilman minkäänlaisia suunnitelmia. Sateinen ja viileä sää tuli tälle päivälle kuin tilauksesta. 

Syyskuu on Belizessä juhlakuukausi. Ensi viikonloppuna juhlistetaan Meksikon itsenäisyyttä ja myöhemmin syyskuussa Belizen itsenäisyyttä juhlitaan useamman päivän ajan. Minä aion suosiolla jättää väliin useamman syyskuun tilaisuuden. Minulla ei ole mitään varsinaista velvollisuutta edustaa Cosimon rinnalla; silloin kun kutsu koskee minuakin menen mukaan oman valintani mukaan ja ennen kaikkea Cosimon seuraksi. En esimerkiksi lähde lainkaan Belize Cityssä järjestettäviin tilaisuuksiin, koska en halua olla tunnin ajomatkan päässä lapsista siltä varalta, että täällä kotona sillä välin sattuu jotakin. Nämä kotikylän cocktail-kutsut ovat siitä mukavia, että ne ovat harvoin viittä minuuttia kauempana kotoa, tunnelma on tavallisesti hyvin rento ja tapaan tilaisuuksissa aina tuttavia ja usein ystäviäkin. Mutta kyllä melkein aina valitsisin silti tavallisen koti-illan edustustilaisuuksien sijaan. On toki mukava viettää aikaa aikuisten ihmisten seurassa, vähän parempaa päällä ja viinilasi kädessä, mutta mikään ei minusta lopulta vedä vertoja ihan tavalliselle arjelle ja arkirutiineille. Nyt kun uusista ruokailurutiineista on ollut paluun jälkeen vaikea saada kunnon ote, ja Mikon koulunaloitus on tuonut myös omat uudet elementtinsä arkeen, tuntuvat kaikki vanhat tutut ja toimivat arkirutiinit entistäkin lohdullisemmilta. 

Seuraavassa maassa - mikä se sitten onkaan - Cosimolla on tuskin juuri ollenkaan edustusvelvollisuuksia, joten siinä mielessä yritän kyllä nauttia nyt Cosimon rinnalla edustustamisesta sen verran kuin sitä vielä kestaa. Siinäpä onkin muuten edustusrouvalla miettimistä: pitääkö blogin nimi siinä vaiheessa muuttaa kun muutto ja vähän toisenlaiset kuviot tulevat ajankohtaiseksi, vai voiko tämän nimen alla kuvata elämää johon ei edustamista kuulu edes vitsin verran? Tätä minulla on aikaa pohdiskella vielä jonkin aikaa.

4 kommenttia:

  1. Anna blogin nimesi olla, se on niin ihana ja on jäänyt jo monen mieleen!

    Sadepäivät ovat niin ihania, saa olla ilman huonoa omaatuntoa vaan kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilen oli ihan täydellinen sadepäivä, kun oli vielä harmaata ja kylmääkin. Teki melkein mieli vetää villasukat jalkaan :) Mutta melkein vain.

      Taidan ottaa sun neuvosta vaarin Sofia ja jättää nimen ennallaan siinäkin vaiheessa kun olosuhteet ennen pitkää vähän muuttuvat.

      Poista
  2. Samaa mieltä, kuin Sofia -nimi säilyköön!

    Ei kai siellä vaan silloin sada, kun minä ankkuroidun sen maan kamaralle???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei silloin satele, kun te olette täällä vierailemassa! Nythän on täälläpäin maailmaa meneillään hurrikaanisesonki ja sen merkeissä sateita tulee enemmän ja useammin kuin kuivan kauden aikana. Mutta aika harvoin täällä kuitenkin lopulta sataa sadekauden/hurrikaanisesongin aikoihinkaan, ja usein sateet osuvat iltoihin ja öihin. Teille osuu siis aika suurella todennäköisyydellä kaunis ja kuuma ja kostea päivä kohdalle!

      Poista

Kiitos kommentistasi!