torstai 20. syyskuuta 2012

Vain Belmopanissa?

Kävin tänä aamuna kauppakierroksella hakemassa kaupasta kananmunia, koirien matolääkettä, Skippylle uuden kaulapannan eilen hajonneen tilalle, ja pakastamisen kestäviä muovirasioita. Kiersin koko kylän itse asiassa etsimässä leluja koirille. Koiramme repivät viimeisen kestävämmän lelunsa juuri palasiksi, mutta koko kylästä ei löytynyt sen tilalle uutta. Meidän suurille ja vahvaleukaisille koirillemme on vaikea täältä kylältä löytää juuri mitään. Koiranpedit, puruluut ja kauniit kaulapannat ovat kaikki pienille koirille. Isoja koiria pidetään täällä vahtikoirina, jotka eivät nähtävästi juuri muuta tarvitse kuin vähän ruuantähteitä ja parhaimmillaan koirankopin. 

Koiranlelujen sijaan sain kuitenkin taas pussillisen elämyksiä kotiin vietäväksi muitten ostoskassien mukana:

Käväisin A&R-kaupassa, joka on vähän niin kuin paikallinen Tiimari: paperitavaraa, muovikukkia, leluja ja keittiötarvikkeita sikin sokin. Jäin pitkäksi aikaa hypistelemään Angry Birds -sälää, joka näyttää siis löytäneen perille myös Belizeen. Oli jotenkin liikuttavaa koskea täällä maailman ääressä suomalaisen Rovion Angry Birds -kyniin ja -lautasiin. Niin harvoin kun täällä kohtaan mitään suomalaista tai Suomesta aktiivisesti muistuttavaa. 

Liikuttava oli myös kaupassa samaan aikaan kanssani kiertävä seurue. Luokan verran alakoululaisia oli tullut kauppaan jonkinlaiselle luokkaretkelle. Kaupan edessä seisoi lasten kauppareissun ajan heitä odottamassa suuri keltainen koulubussi. Lapset kiertelivät koskettelemassa kaupan valikoimaa niin kuin minäkin. Ihailivat pieniä lelurekkoja ja ihmettelivät värikkäitä koulureppuja, pyörittivät käsissään Halloween-koristeita. Belmopanissa ei ole yhtäkään varsinaista museota, ei teatteria eikä edes kunnollista leikkipuistoa. Minäkin käyn A&R-kaupassa silloin tällöin kiertelemässä ihan vain jotain tehdäkseni. Ihmettelemässä mitä kaikkea täältä kylältä löytyykään. Mikseivät sitten koululaisetkin suuntaisi luokkaretkeään kaupalle? 

Teimme samaan aikaan kaupasta lähtöä, minä ja lapset opettajineen. Opettaja antoi lähtiessä jokaisen lapsen ostaa itselleen kaupan oven tuntumasta automaatista pienen purukumipallon. Täällä ei usein tunnu olevan niin väliä sillä mitä lapset syövät. Syntymäpäiväjuhlissa piñatan sisältä purkautuvat erilaiset karkit annetaan pientenkin lasten mässyttää ilman sen kummempaa huolta siitä jäävätkö ne ehkä pienten kurkkuun. Kukaan ei myöskään tunnu kantavan sen kummempaa huolta siitä minkälaisia karkkeja piñatan sisään alunperin tungetaan. Lapsille tarkoitetut keksit ovat nekin toinen toistaan äklömpiä ja epäterveellisempiä. Ei siis ole sinänsä yllättävää, että opettaja tarjoaa koulussa lapsille purukumipalloja, eikä siinä varmasti sinänsä mitään niin pahaa olekaan. Olen silti tyytyväinen, että Miko on amerikkalaistyylisessä koulussa jonka päivittäisestä menosta me vanhemmat olemme aika hyvin perillä. Sielläkin Mikolle oli muuten opetuksen yhteydessä annettu vaahtokarkkeja tällä viikolla. En muista, että Suomessa olisi koulussa koskaan tarjottu mitään herkkuja koulun puolesta, paitsi tietysti kouluruokaa. Mutta maassa maan tavalla. En niinkään hätkähdä ja hämmenny täällä kylällä enää mistään vaan hymyilen vain hetken itsekseni sitä, että yleensä mikään minua enää vähääkään yllättää. 

Lähdin ajelemaan kotiinpäin ja huomasin tien keskellä uuden kyltin. Huolella käsinkirjoitettu pieni valkoinen kyltti ohjasi busseja pitäytymään tien oikealla reunalla. En tiedä kuka on kyltin tehnyt ja mikä on syy siihen, että kyseisellä tienpätkällä bussien tulisi ajaa oikealla puolella. En tiedä mistä tietävät bussinkuljettajatkaan ottaa kyltin tosissaan - yhtä hyvin olisin minä voinut kirjoittaa ajo-ohjeita ja asettaa ne liikenteenjakajan keskelle. Mutta tosiasia on, että todennäköisesti kaikki kylän läpi ajavat bussikuskit tietävät kuin tietävätkin hyvin kuka on kyltin pystyttänyt ja miksi. Todennäköisesti asia on selvä myös suurimmalle osalle kylän asukkaista; jostain syystä se ei vain vielä ole minulle selvinnyt. Ei aikaakaan niin minäkin tiedän kyltin tarinan. Kaikki täällä tuntevat tavalla tai toisella toisensa ja kylän asiat ovat meidän kaikkien asioita. Voisi kuvitella, että olisi ahdistavaa elää näin, mutta itseasiassa minusta on erittäin lohduttavaa tietää, että kaikki täällä tuntevat meidät ja tietävät meidän asiamme. On myös mukava tietää, että kaikki mysteerit tapaavat täällä selvitä muutamassa päivässä. 

3 kommenttia:

  1. Kun olin pieni, perheemme asui Yhdysvalloissa pari vuotta. Sieltä on jäänyt mieleen kouluista vahvasti se, että syntymäpäivänä piti aina tuoda kouluun cupcakeja tai karkkia tai jotain tarjottavaa muille, vähintään omalle loukalle ja mahdollisesti myös rinnakkaisluokalle. Kun oppilaita on kahdessa luokassa yhteensä 50, tästä seurasi, että melkein viikottain oli jonkun synttärit... Ei taitaisi Karkkipäivä-Suomessa mennä vanhemmilta läpi, mutta mitä sitä välittämään maassa, jossa sipsit ovat kouluruokaa.

    Kyltti jäi nyt kiinnostamaan. Kerro, kun tarina selviää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulin vanhempainillassa, että Mikonkin kouluun saa tuoda syntymäpäivänä kakkua tms koko koululle (oppilaitahan on yhteensä vain 18 eli ihan valtavasta porukasta ei ole kyse, opettajat ja muut koulun työntekijät mukaanlukienkaan). Vähän kauhulla sitä kuuntelin, en niin Mikon puolesta, mutta siksi, että Matildan kannalta tuollaiset synttärijuhlat tulevat olemaan hankalia päiviä sitten kun hänkin lähtee ennen pitkää koulutielle. Täytyy kai pakata tytölle sitten aina mukaan omat pikkukakkuset tai keksit muitten synttäripäiviä varten? Mutta tämä ei onneksi ole ihan ajankohtainen huolenaihe. Vähän ihme on minusta se, ettei koko koulussa ole ketään muuta allergista tai jollekin ruoka-aineelle yliherkkää jonka vuoksi noita synttärikakkutarjoiluja täytyisi vähän miettiä enemmänkin.

      Onneksi Mikon koulussa ei kuitenkaan ole ruokalaa; siellä saattaisivat hyvin vetää poikaa puoleensa juuri nuo sipsit ja muut älyttömyydet. Vaikka vaatii vähän aikaa ja miettimistä pakata joka päivä pojalle lounas matkaan niin ainakin tiedän, että hän tulee syöneeksi koululla hyvän ja terveellisen lounaan. Niitten satunnaisten vaahtokarkkien lisäksi siis... :)

      Poista
    2. Ps. Kerron kun kyltin tarina paljastuu! Ja toivottavasti tosiaan paljastuu.

      Poista

Kiitos kommentistasi!