tiistai 9. lokakuuta 2012

Hääpäivä

Kuluneelle viikonlopulle osui Cosimon ja minun kuudes hääpäivä. Emme juhlistaneet päivää ollenkaan. Itse asiassa olimme juhlapäivänä suorastaan eri mantereilla; Cosimo on parhaillaan työmatkalla Brysselissä. Toivotimme toisillemme hyvää hääpäivää Skypessä, kun asia muistui minulle puhelun lopuksi mieleen. Ja siinä se oli. Minulle epäjuhlallinen hääpäivän vietto sopi oikein hyvin. En ole koskaan ollut kovin innostunut vuosipäivistä, sen enempää kuin omista syntymäpäivistäni tai vaikkapa äitienpäivästäkään. Onni on se, että olemme - tässäkin asiassa - Cosimon kanssa niin samoilla linjoilla. Kummankaan ei tarvitse toisen vuoksi olla tai tehdä jotain mikä ei tunnu omalta ja tärkeältä. 

Alkuperäinen hääpäivämme kuusi vuotta sitten oli ihana ja onnistunut päivä. Tuntui hyvältä ja oikealta mennä naimisiin. Häämme olivat parhaat häät missä olen ikinä ollut - mutta siltä kai kaikista tuntuu omien häittensä kohdalla? Oli mahtavaa, että niin monet rakkaat perheenjäsenet ja ystävät olivat koolla samalla kertaa. Vieraamme saapuivat häihin joka puolelta Eurooppaa ja jopa Thaimaasta asti. Häätilaisuus asuinalueemme Anderlechtin kaupungintalolla Brysselissä oli samaan aikaan juhlallinen ja rento. Kaupungintalon häähuone muodosti kauniit ja juhlavat puitteet siviiliseremonialle. Onneksemme olimme löytäneet myös täydellisen juhlapaikan hääateriaa varten: kauniin Solvay-kirjaston Brysselin Leopold-puistossa. En muista, että koko päivän aikana mikään olisi mennyt vikaan. Viranomainen, joka vihki meidät, oli niin liikuttunut, että itki kilpaa anopin kanssa, mutta se oli jotenkin sympaattista eikä ollenkaan ärsyttävää. Kakut eivät meinanneet ehtiä juhlapaikalle ajoissa, mutta en osannut siitäkään hermostua; anoppi huolehti asiasta huomattavasti Cosimoa ja minua enemmän. 

Hääpukuni oli ja on edelleen yksi kauneimmista vaatekappaleista jonka tiedän, ja sen tekemisprosessi oli ihastuttava kokemus joka on mielessäni nivoutunut yhteen hääpäivän kanssa. En ollut löytää mistään sopivaa asua häihin, kunnes aika viime hetkellä osuin Brysselin Avenue Louisella hää- ja juhlapukuompelimoon, jossa lopulta teetin itselleni sopivan puvun. Hääpuvun teettäminen muodostui keskeiseksi osaksi häävalmisteluja. Hääpukuliikkeessä ei valmistunut vain puku, vaan sovitukset myös valmistivat minua tulevaan suureen päivään. Oli mahtavaa nähdä kauniin vaatteen valmistuvan jokaisen sovituksen myötä vähän kerrallaan valmiimmaksi. Ja mahtavaa oli myös seurata sitä miten minä itse vähän kerrallaan valmistuin mekon mukana morsiammeksi ja valmiiksi viettämään päivän huomion keskipisteessä.

Jos syntymäpäivien tarkoitus on muistuttaa meitä siitä, että oli aika ennen kuin rakasta ihmistä oli olemassa, hääpäivän tarkoitus on ehkä muistuttaa meitä olemaan ottamatta toisiamme itsestäänselvyytenä. On hyvä silloin tällöin muistella alkuperäistä hääpäivää ja niitä tunnelmia ja ajatuksia jotka alunperin johtivat päätökseen naimisiinmenosta. Minusta tosin tuntuu siltä, etten juuri tarvitse muistutusta: harva se päivä ajattelen, että olen todellakin onnentyttö kun löysin Cosimon, tai hän löysi minut.



14 kommenttia:

  1. ihanasti kirjoitettu! te olette cosimon kanssa kyllä todellakin löytäneet toisenne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Sä olet nähnyt meidät hyvässä ja pahassa :)

      Poista
  2. Sinä puit sen sanoiksi - Onni on, että on löytänyt ihmisen jonka kanssa voi olla niin monessa asiassa samoilla linjoilla. Vakka on kantensa valinnut, ja toisaalta yhteiset vuodet hiovat särmiä sileämmiksi. Juuri näin minkin ajattelen pitkästä avioliitostani. Kiitos kauniista tekstistäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna kommentistasi! Niinhän se on, että jokainen vuosi tuo vähän lisää yhteisymmärrystä ja enemmän sanoja yhteiseen kieleen :)

      Poista
  3. Kuten aikoinaan sulle naputtelinkin, niin teistä huokuu niin mieletön hyvänolon-fiilis Cosimon kanssa! Ihan oikeasti, harvoin tapaa ihmisiä joista välittyy tuo tunne ja tunnelma kuin teistä :)
    Aivan ihana tuo teidän kuva ja kaunis kirjoitus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sari! ♥

      Me voidaan Cosimon kanssa olla myös aikamoisia äkäpusseja ja ärtyillään ajoittain toisillemme oikein olan takaa... On kuitenkin tosi kiva kuulla, että uloskinpäin silti näkyy ja tuntuu, että ollaan kuitenkin oikeasti hyvin samoilla linjoilla ja puhalletaan yhteen hiileen :)

      Poista
  4. Oi miten nättejä olette ja ihanaa kun sinulla on pitkät hiukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia - oltiin ehkä tuossa vaiheessa vielä vähän nuoria ja nättejäkin :)

      Yritän juuri täällä pähkäillä pitäisikö taas kasvattaa tukkaa pitemmäksi. Hiukset on täällä tropiikissa pakko pitää aina kiinni, eikä tavallisesti ole kampaajaa laittamassa tukkaa ylös ajatuksella ja ajan kanssa niin kuin hääpäivänä... Kyllästyin joku vuosi sitten ikuisiin tylsiin poninhäntiin ja leikkautin tukan ihan lyhyeksi. Vaan nyt tekee vähän taas mieli edes vähän pitempää tukkaa. Tämä välivaihe ei vaan ole mitään lystiä, harva se päivä tekee mieli kampaajalle hakemaan vähän ryhtiä ja järjestystä päähän! Saa nähdä miten tässä nyt käy...

      Poista
  5. Olipa ihana teksti ja näytätte tosi onnellisilta kuvassa ja kuulostatte siltä myös tekstissä <3.

    VastaaPoista
  6. Oikein paljon onnea hääpäivänänne! Sinusta huokuu, että elät tasapainoista ja onnellista elämää :)Se, jos mikä, on sitä onnea.

    Hääpäivänänne, 9.10. olin muuten juuri siellä Belize Cityssä -tarkoituksenani matkustaa katsomaan Altun Ha -temppeliä, mutta erinäisten sattumusten johdosta päädyin Western Highwayn varrella sijaitsevalle laguunille ilmaveneeseen ja tutustumaan laguunin eläimistöön ja kasvillisuuteen ;)

    Tästä lisää myöhemmin, mutta ne belizeläiset ihmiset, joiden kanssa olin tekemisissä, olivat kyllä ehdottomasti reissullani tapaamistani ihmisistä kaikista vieraanvaraisimpia,ystävällisimpiä ja vilpittömämpiä.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Pia! Ihanaa, että Belizen pätkä sujui hyvin! Vähän jännitin, että osuitteko tänne sateen keskellä vai saitteko nauttia aurinkoisesta päivästä.

      Tosi hienoa ja mielenkiintoista myös kuulla, että belizeläiset tekivät sinuunkin myönteisen vaikutuksen! Vieraanvaraisia, vilpittömiä ja jotenkin sympaattisella tavalla välittömiä ovat belizeläiset minustakin. Tänne ei ehkä ole vielä kehittynyt sellaista superturismia ja siksi turismin alallakin työskentelevät ihmiset jaksavat vielä ihan oikeasti kohdata jokaisen vastaantulijan. Se on minusta mukavaa.

      Mielenkiintoista kuulla lisää teidän matkasta! Arvaan, että se vähän kerrallaan blogiisi purkautuu teksteinä.

      Ps. Meidän hääpäivä on muuten itse asiassa 7.10., en vain saanut silloin aikaiseksi kirjoitettua. Eipä sillä sinänsä väliä, mutta kuitenkin :)

      Poista
    2. Juu, kyllä tarkoitus on blogiin jossakin välissä laittaa mietteitä ihan jo senkin takia, että asiat pysyvät mielessä. Minähän muistan hyvin vähän menneisyydestä ;)

      Huomenna jännään, ehdinkö vaihtaa konetta Chicagossa -olen siis vielä reissun päällä ja vaihtoaika on vaivaiset 45 minuuttia, joten aika tiukille vetää. Loppuviikko sitten kuluukin jetlagissa koulun penkillä :D

      Poista
    3. Onnea loppumatkaan! Toivottavasti koneenvaihto sujuu ongelmitta. Vastaavia olen minäkin jännännyt useamman kerran... Toistaiseksi ovat vaihdot maailman eri kentillä kuitenkin onnistuneet aina, ja vain kerran olen joutunut juoksemaan kentän läpi veren maku suussa :) Newarkissa muistaakseni, vai olikohan se sittenkin JFK? Mutta silläkin kerralla ehdittiin kuitenkin lopulta koneeseen.

      Toivottavasti matka on sujunut kaikin puolin hyvin. Ihanaa, että pääset pian kotiin halimaan perhettä! Ja sitten torkkumaan loppuviikoksi kouluun ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!