keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kissanviikset ja vaaleanpunaiset jalkapohjat

Kulkukissa synnytti pentueen äkäisen naisen pihapiiriin. Nainen katsoi kulmat rutussa pentuetta muutaman viikon. Sitten hän kerta kaikkiaan kyllästyi kissaperheeseen pihallaan ja hätyytti äitikissan tiehensä. Jonnekin katosi myös osa pennuista, liekö äitikissa uskaltautunut ne noutamaan pimeän turvin luokseen parempaan piilopaikkaan. Toivotaan niin. Yksi pentu jäi kuitenkin yksin pihalle. Äkäinen nainen huomasi pennun, nappasi sen maasta ja heitti aidan toiselle puolelle metsikköön, kevyesti ja ilman sen kummempaa ajatusta, kuin olisi heittänyt pois omenankannan tai jonkun muun mitättömän roskan. 

Naisen naapuri, nuori mies, oli kauhuissaan näkemästään. Hän haki pennun metsänreunasta, pisti sen kenkälaatikkoon ja polki pyörällään pennun kanssa eläinsuojeluyhdistyksen Lillyn luo. Mitä Lilly saattoi muuta kuin ottaa pennun vastaan? Pentu oli niin pieni, että olisi vielä tarvinnut äitinsä maitoa; eläinlääkärin arvion mukaan noin viiden viikon ikäinen. Pentu tuskin näki vielä eikä osannut oikein edes kunnolla liikkua. Eläinlääkäri määräsi pennulle antibiootteja flunssaan ja silmätippoja silmätulehdukseen. 

Nyt pentu asustelee meillä, ainakin niin kauan kunnes olen saanut sen antibiooteilla ja silmätipoilla lääkittyä terveeksi. Sen flunssa on helposti muihin kissoihin tarttuvaa laatua, joten sille piti löytää sijaiskoti jossa ei ole kissan kissaa. Mieluusti otin pennun hoitooni. Pieni pentu syö jo jonkin verran kissanruokaa mutta juo silti edelleen myös pullosta maitoa: koiranpentujen korviketta, koska koko maassa ei ole tarjolla kissanpennuille tarkoitettua korviketta. Se tarvitsee ruokaa muutaman tunnin välein läpi päivän, silmälääkettä useamman kerran päivässä ja antibioottia kaksi kertaa vuorokaudessa. Yöt pentu onneksi nukkuu hiljaa ja kaikessa rauhassa omassa suljetussa kopassaan, Cosimon ja minun makuuhuoneen nurkassa. 



Kunhan pentu on kokonaan parantanut flunssastaan, se voi toivottavasti muuttaa joksikin aikaa sellaiseen sijaiskotiin jossa on muitakin pentuja. Belmopanin kylällä on tällä hetkellä sijaishoidossa parikin äiditöntä kissapesuetta. Pikkupennulle tekisi varmasti hyvää nukkua lämpimässä kasassa muitten kissanpentujen kanssa vielä jokusen viikon verran ennen kuin se lopulta muuttaa lopulliseen kotiinsa. Meille ei voi tämäkään pentu pysyvästi jäädä, koska koiramme eivät ole kovin innostuneita kissoista, eivätkä kissat mielestäni sovi tähän kiertolaisen elämään muutenkaan yhtä hyvin kuin koirat.

Ei ole sanoja sille mitä ajattelen sellaisista ihmisistä kuin se äkäinen nainen, joka hätyytti pois pentujaan hoitaneen kissaäidin ja heitti kylmästi yhden pennuista yli aidan. Juuri mikään ei enää yllätä minua mitä tulee eläinten kohteluun maailmassa, mutta monet asiat silti masentavat ja turhauttavat. 

Mutta voi miten ihanaa on saada hoitaa tätä pientä oliota hetken verran. Olen taas muistanut kuinka olen ehkä kuitenkin ennen kaikkea kissaihminen. On mahtavaa seurailla kissan hienostunutta mutta samalla vähän hulluttelevaa kävelyä. Tämän pienen liikkeistä on toistaiseksi tosin hienostuneisuus aika kaukana: se ei ole oikein vielä oppinut hallitsemaan kaikkia raajojaan ja kulkee usein takapuoli vähän pystyssä, hapuillen ja kaatuillen. Vaan ihanaa on myös seurata pienen kissan väsähtämistä ja nukahtamista. Minulla on ollut onni useamman kerran tämän päivän aikana istua nukkuva kissanpentu sylissäni ja ihailla sen täydellisiä pieniä viiksikarvoja ja vaaleanpunaisia jalkapohjia. 

Vaikka en mihinkään yliluonnolliseen uskokaan taas kerran tuntuu siltä niin kuin kohtalo tai jokin muu voima olisi tajunnut mitä tarvitsin ja toimittanut sen perille juuri parahiksi, tällä kertaa pienen väliaikaisen kissatuttavuuden muodossa. Olen kärsinyt viime aikoina unettomuudesta. Tänään sain ensimmäistä kertaa pitkään aikaan otettua pienet päiväunet, torkkuva kissa kun on mitä parhain unilääke. Ja näillä puhein taidan seurata taas pennun hyvää esimerkkiä ja lähteä yöunille.

10 kommenttia:

  1. Voi miten suloinen kissa! Aivan ihanaa että olet tarjonnut kissalle väliaikaisen kodin!

    Sitä ihmettelen miten ihmiset voivat olla niin julmia elävää olentoa kohtaan? Tarkoitan sitä äkäistä naista.

    Toivottavasti unettomuutesikin väistyy ja saat nukuttua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin järkyttävää miten itsekeskeisiä ja julmia voivat ihmiset olla? Jos pieni puolustuskyvytön kissanpentu ei herätä ihmisen luontaista suojeluvaistoa, on vaikea ymmärtää mikä sen sitten tekee!

      Viime yönä sain nukuttua pitkästä aikaa häiriöttä koko yön. Matilda ei herännyt juomaan eikä Miko kiivennyt keskellä yötä Cosimon ja minun väliin sänkyyn, vaan kaikki nukkuivat läpi yön. Liekö kisu rauhoittanut koko talon? :)

      Poista
  2. Voi miten ksäittämättömän suloinen kisu! Toivottavasti saat nukuttua hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin ihana höntinnäköinen pieni tyyppi? Yö sujui tosiaan hyvin ja rauhallisesti ja minäkin nukuin pitkästä aikaa hyvin. Toivottavasti kissan rauhoittava vaikutus jatkuu!

      Poista
  3. Iso arvostus sua kohtaan. Äitini on kissankasvattaja ja on pariin otteeseen joutunut hoitamaan pentuja, kun kissaäidiltä on puhti loppunut, ja tiedän, kuinka vaikeaa ja tarmoavievää pentujen ruokkiminen voi pahimmillaan olla. Hienoa, että olet kuitenkin siihen lähtenyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tässä työtä vaikka tämä pentu onkin onneksi ihan sen kaikkein avuttomimman pentuvaiheen onneksi ylittänyt jo ja syö sentään jonkun verran ihan oikeaa ruokaakin. Ja ihanaa hommaahan tämä on ennen kaikkea. Lapsetkin ovat onnellisia kun talossa on pieni kissa: Aika kuluu lasten kanssa hyvin yhdessä kissanhoitohommissa. Kissan touhujen seurailu on parempaa huvia kuin mikään lastenohjelma! :)

      Poista
  4. Mikä ihana karvapallo.. mahdatkohan malttaa enää pois antaakaan;) Ja miten valtava sydän sulla on.. ja miten ihanaa tenaville, kun on pentu kotona! Nauttikaa koko pesue;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - me kyllä nautitaan :)

      Lapsena olisin ollut ihan onnessani, jos kotona olisi ollut jokin pulloruokittu minipentu: possu, orava, kissa, ihan minkä vain eläimen lapsi. Siitä näkökulmasta on ihana seurata omien lasten riemua pikkukissasta, ja toisaalta tietysti minun sisäinen lapseni iloitsee siitä, että tämäkin on nyt koettu, ihan oikea pieni eläinvauva joka tarvitsee minua selvitäkseen.

      Pakko on silti antaa pentu pois, ei auta, meidän koirat söisivät sen mieluusti suuhunsa ja toisaalta meillä ei ole mitään paikkaa minne jättää kissa hoitoon lomien ajaksi - koirat pysyvät hyvin lomat tallessa ystävän luona mutta kissat ovat niin paljon arvaamattomampia liikkeissään, uudessa paikassa varsinkin. Auttaa kyllä paljon kun alusta asti asennoituu hoitoeläimeen niin että se on vain vierailija. Meillä on ollut tätä ennen koiranpentu kuukauden verran eläinsuojeluyhdistykseltä sijaishoidossa, ja pari muutakin kissanpentua on käynyt meillä kääntymässä, joten vähän on alkanut onneksi rutiinia kehittyä tähän hommaan. Yhtä paljon riittää hellyyttä ja haleja sijaislemmikille kuin noille ihan omille, mutta toisaalta sitä jotenkin osaa kuitenkin pitää jonkinlaisen pienen etäisyyden kaveriin. Jollain tavalla on helpottavaakin tietää, että kisu lähtee ennen pitkää jonkun toisen hyvään hoitoon. Yksi vähemmän huolehdittavia sitten taas!

      Poista
  5. Maailmalla on tullut vastaan jarkyttavia elaintenkaltoinkohtelu juttuja ja sen myöta toivo ihmiskuntaa kohtaan on hiipunut mutta onneksi myös kaltaisiasi ihmisia jotka jaksavat hoitaa ja auttaa hataan joutuneita. Turkissa kissoja kohdellaan koiria paremmin, katukissoja riittaa mutta monesti ne ovat hyvin syöneita silla monen tapana on jattaa pihalleen ruokaa niille. Meidan taloyhtiön pihapiirissa asustelee talla hetkella laskujeni mukaan noin 20 kissaa, ovat kuin kotikissoja kiiltavine karvoineen mutta villeja luonteeltaan. Elainrakas mieheni hoitaa ja ruokkii työpaikan alueelleen majoittuneita kissoja ja naiden poikasia, osa on annettu eteenpain perheisiin ja osa elainlaakarin hoiviin vuosien aikana. Olen aina epailevainen sellaisia ihmisia kohtaan jotka kertovat etteivat pida elaimista. İhana kissa, nauttikaa hyrisevasta pienesta pallosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös suhtaudun epäilevästi ihmisiin jotka eivät pidä eläimistä tai kohtelevat niitä kaltoin. Minusta eläimistä on suurimman osan aikaa huomattavasti helpompaa pitää kuin suurimmasta osasta ihmisiä... Ihanaa, että miehesi pitää huolta työpaikan alueen kissoista ja talon porukka pihapiirin kissoista. Mun usko ihmisiä kohtaan on tällä hetkellä aika vähissä, mutta piristää aina kuulla muista eläintenystävistä!

      Me nautiskellaan kovasti pikkukissan seurasta. Se torkkuu tässä kainalossani juuri ja rauhoittaa mun levotonta mieltäni. Pieni aarre.

      Poista

Kiitos kommentistasi!