perjantai 26. lokakuuta 2012

Monet unohtuneet kasvot

Olen elänyt jo aika monta elämää, tai siltä tuntuu. Jokainen muutto on uusi alku, ja uuden alun myötä osa vanhasta todellisuudesta unohtuu, katoaa taivaan tuuliin. Olen unohtanut monta ihmistä, jotka aikoinaan olivat tavalla tai toisella osa arkeani: suuren osan peruskoulukavereista, osan lukiokavereista, monet yliopistoaikaiset tutut, ja paljon myös aikuisiän tuttavia eri maista. En yksinkertaisesti muista heitä ollenkaan, tai he ovat kuin ihmisiä, jotka olen tavannut unessa tai nähnyt televisiossa.  

Luulen, että jos olisin asunut koko ikäni yhdessä paikassa, tai muuttanut vaikkapa vain kerran, muistini ei olisi pyyhkinyt mielestäni niin monia ihmisiä. Monet muutot ja lukemattomat uudet ihmiset ja yksityiskohdat ovat kuitenkin tehneet mahdottomaksi pitää mielessäni kirkkaana kaiken kokemani ja kaikki ne ihmiset jotka olen joskus tuntenut. Oli miten oli, tilanne on nyt tämä. Saan Facebook-kaveripyyntöjä ihmisiltä, joitten nimet kuulostavat jotenkin tutulta, jotka ovat ystäviä joidenkin muiden Facebook-ystävieni kanssa, mutta joita en yksinkertaisesti itse muista juuri ollenkaan. Tuntuu tylsältä olla rupeamatta heidän ystäväkseen, mutta toisaalta valheelliselta ruveta. En halua vaikuttaa ylimieliseltä, mutta en toisaalta halua jakaa elämäni yksityiskohtia minulle käytännössä tuntemattomien ihmisten kanssa. 

Jokaisesta elämänvaiheesta on jäänyt minulle kirkkaana mieleen muutama ihminen. He ovat eri elämänvaiheitteni muistojen keskiössä. Heidän vierellään ja takanaan on mielessäni sumuinen ryhmä muita, joitten kasvoja tai nimiä en enää muista. Samalla tavalla ovat monet yksittäiset muistot pyyhkiytyneet mielestäni, samoin kuin myös esimerkiksi televisiosarjat, joita joskus kauan sitten hartaudella seurasin. 

Unohdettuja yksityiskohtia ja ihmisiä mielenkiintoisempaa on ehkä kuitenkin se mikä on jäänyt, ketkä ovat ne ihmiset jotka määrittävät minulle eri elämänvaiheitani, mitkä muistot muodostavat mielessäni minun historiani. On kummallista miten vahvoja voivat olla jotkut muistot vuosien takaa, kun niin monet asiat ovat kokonaan unohtuneet. Aina uudestaan mietin pitäisikö muistoja kirjata paremmin talteen vai vain luottaa siihen, että mieli kerää varastoihinsa juuri sen mitä tarvitsee ja mikä minun on hyvä muistaa. 

6 kommenttia:

  1. Mielenkiintoista pohdintaa. Jännää on myös, kun juttelee niiden elämän keskiössä olevien ihmisten kanssa - "muistatko silloin joskus kun...?" - ja käy ilmi, että muistetaanko ihan eri asioita, tai mikä pahinta, eri tavalla. Niin sitä ihmisten mieli muokkaa muistoja koko ajan, ja on mahdotonta tietää, kumman muisto on se "oikea". Harvoin sillä toisaalta oikeasti väliä on.

    Minäkin olen välillä saanut kaveripyyntöjä Facebookissa tyypeiltä, joita en osaa sijoittaa mihinkään tai joille en muista jutelleeni koskaan. Ne voi musta vaan ignoroida - harvoin itse muistan, keille kaikille olen kaveripyyntöjä lähettänyt, joten mieleen ei myöskään jää, onko joku jättänyt vastaamatta, ellei nyt ihan koko ajan näy ihminen yhteisten kavereiden statuksissa kommentoimassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten tosiaan mielenkiintoista, että samat vahvat muistot voivat olla niin erilaisia toisen mielessä. Olen huomannut sen aika useasti ja itse asiassa vähän melkein välttelen ottamasta vanhoja muistoja liiaksi puheeksi, jos oma versioni tilanteiden kulusta on minulle tärkeä. Ei ole aina ihan helppoa joutua kyseenalaistamaan omia muistikuviaan elämän keskeisistä tapahtumista!

      Minä olen jättänyt myös Facebookissa tätä nykyä huomioimatta sellaisten ihmisten kaveripyynnöt joita en ihan oikeasti tunne. Ihan alkuun olin vähän hövelimpi ja sittemmin olen tullut poistaneeksi kaverilistalta sellaisia ihmisiä jotka eivät oikeasti tunnu sinne kuuluvan. Poistaminen tuntuu minusta poistajasta kurjemmalta kuin kokonaan huomiotta jättäminen, joten mietin nykyään tarkemmin kenet otan alunperinkään kaveriksi. Ei että niitä pyyntöjä joka päivä satelisi! :) Mutta silloin tällöin sentään.

      Poista
  2. Jaan tunteesi tassa asiassa, koen myös etta jokainen asuttu aika eri ymparistössa ja maassa on ollut ihan oma elamansa ja kun nyt mietin niin todellakin osa siella olennaisena osana elamaani olleista ihmisista on muuttunut utuisiksi ja etaisiksi, en muista enaa sukunimia, heidan lapsien nimia tai edes sita oliko heilla niita. Minulla on ollut tarkoitus liittya facebookkiin jo monta kk mutta aina se tyssaa siihen lopulliseen kysymykseen haluanko enaa palata naihin pieniin entisiin elamiin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebookissa on paljon ärsyttävää ja kyseinalaistakin, mutta minulle se on kuitenkin tärkeä tapa pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin helposti ja kevyesti. Toki mun Facebook-kaverijoukkoon mahtuu joitain vähän vähemmän läheisiäkin ihmisiä, mutta ennen kaikkea olen kuitenkin tekemisissä Facebookin kautta sen porukan kanssa, joka kirkkaimmin nousee entisten elämieni muistoista mieleeni, täällä paikan päällä asuvien ystävien lisäksi.

      Ihana yllätys on ollut se, että Facebookin kautta olen löytänyt monien vuosien eron jälkeen muutaman vanhan ja tärkeän ystävän, jotka olivat syystä tai toisesta kadonneet elämästäni pitkäksi aikaa. Yhden tärkeän peruskouluaikaisen kaverin kanssa ollaan päästy Facebookista jo perhetapaamisiin ja nyt meidän samanikäiset poikamme kirjoittelevat toisilleen (äitiensä avulla) jo sähköposteja :) Tuon vanhan ystävyyden lämmittäminen on ollut mulle yksi viime vuosien tärkeitä juttuja eikä olisi tainnut lainkaan onnistua ilman Facebookia.

      Poista
  3. Kata <3 Facebook on loistava keksintö, pitkään harasin vastaan ennenkuin rekisteröidyin sinne. Onneksi rekisteröidyin <3

    VastaaPoista
  4. <3 Mullakin kesti hetken lähteä Facebookiin mukaan, mutta kyllä kannatti! :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!