lauantai 13. lokakuuta 2012

Rikoksista ja rangaistuksista - ja uutisista

Belizeläiset ovat kyllästyneet rikollisuuteen, joka on kuluneiden vuosien ja kuukausien aikana levinnyt enenevässä määrin entisestä pääkaupungista Belize Citystä myös muualle maahan. Rikollisuus on löytänyt unisen Belmopaninkin. Belmopanissa alkoholilla ja huumeilla on usein osuutta asiaan, mutta viime aikoina ovat lisääntyneet myös suunnitelmallisemmat rikokset. Viime viikolla muutaman päivän sisällä Belmopanissa ja sen tuntumassa tapahtui kuusi murhaa. Se on näillä kulmin aika paljon ja on antanut kyläläisille ajattelemisen aihetta.

San Ignacion kaupungissa, noin neljänkymmenenviiden minuutin ajomatkan päässä Belmopanista, on tämän vuoden puolella tapahtunut kaksi koko maata järkyttänyttä henkirikosta: kesäkuussa löytyi kuolleena 13-vuotias Jasmine ja viime viikolla 20-vuotias Suzenne. San Ignacion ja Santa Elenan niin sanotuista kaksoiskaupungeista on Jasminen ja Suzennen murhien myötä nyt alkanut kansalaisliike, jonka yrityksenä on saada Belizeen uusi järjestys. Kaksoiskaupunkien asukkaat vaativat, että pääministeri ja maan hallitus ottavat tehtäväkseen tainnuttaa kasvavan rikollisuuden ja puuttuvat poliisin ja oikeusistuimen puutteisiin. Ja puutteita kyllä riittää:

  • En tiedä mikä on tilanne muualla maassa, mutta Belmopanin poliisin puhelinnumero ei kuulemma lainkaan vastaa. Ja vaikka numeroon saisikin yhteyden, kylän poliisilla ei ole aikoihin ollut toimivaa autoa, joten heillä ei ole mahdollisuutta pyyhältää paikalle selvittämään rikoksia saati sitten estämään niitä. En ole juuri koskaan nähnyt Belmopanin kylällä poliisia sen enempää jalan kuin pyörällä tai autollakaan. Kuluneen viikon aikana vastaan on kuitenkin nyt tullut parikin kertaa paikallinen poliisiauto. Joko Belmopanin poliisin auto taas kulkee, tai kylään oli lähetetty levottoman viikon jälkeen partio jostain muualta. 
  • San Ignacion poliisi otti pian Suzennen murhan jälkeen kiinni miehen, jolla oli hallussaan Suzennen tavaroita. Miestä vastaan ei ole kuitenkaan nostettu henkirikossyytettä. Miehellä oli hallussaan myös Belmopanissa edellisenä päivänä kotonaan murhatun miehen tavaroita. Belmopanissa murhatun miehen vaimo oli ymmärtääkseni nähnyt rikollisen omin silmin, mutta miestä ei silti ainakaan toistaiseksi syytetä myöskään Belmopanissa tapahtuneesta murrosta ja henkirikoksesta. 
  • Belizessä ei ole kunnollista rikoslaboratoriota, joten rikosten selvittäminen ilman silminnäkijöitä ei ole helppoa. Eikä juuri kukaan ole valmis todistamaan silminnäkijänä oikeudessa rikollisia vastaan. Belize on pieni maa, jossa melkein kaikki tuntevat tavalla tai toisella toisensa. Ihmiset eivät halua todistaa ystäviään ja perheenjäseniään vastaan. Maa on myös niin pieni, että täällä on syytä pelätä sitä minkälainen kosto oikeudessa todistamisesta saattaa seurata. Belizen kokoisessa maassa ei ole helppoa kadota maan alle - muutamassa päivässä kaikki tietävät mihin kylään on ilmestynyt uusi tulokas. 
  • Belizen oikeusistuimen toiminta ei itsessään kannusta ketään todistamaan rikollisia vastaan. Liian usein selvästi syylliset rikolliset pääsevät Belizessä syystä tai toisesta vapaiksi. Belizeläiset vaativatkin nyt kovaan ääneen vahvempaa oikeusistuinta, tiukempia tuomiota ja etenkin kuolemanrangaistuksen palauttamista. En itse pidä kuolemanrangaistusta hyvänä ratkaisuna; itse asiassa olen kaikesta sydämestäni sitä vastaan. En ole toisaalta yhtä varma siitä mitä ajatella vankeusrangaistuksista ja niiden toimivuudesta. Mutta täytyy sanoa, että mieltäni silti rauhoittaa, että Suzennen ja belmopanilaisen miehen murhasta epäilty mies istuu nyt Hattievillen vankilassa tuomittuna varastetun tavaran hallussapidosta. On mahdollista, että hän saa syytteen myös kahdesta henkirikoksesta, kunhan tutkimukset edistyvät. 

Rikoksista ja lisääntyneestä rikollisuudesta puhutaan kylällä nyt paljon. On välillä vaikea tietää mikä on totta ja mikä vilkkaan kollektiivisen mielikuvituksen kehittämää hysteriaa. Kaikki ovat yhtäkkiä näkevinään epämääräisiä hiippareita eri kylänosissa. Tuttavani oli seurannut jotain omasta mielestään epäilyttävää miestä läpi naapurustomme; viereisessä kylänosassa kuuluu viettävän aikaa kokonainen hämärämiesten porukka. Voi olla, että kyse on todellakin epämääräisistä ihmisistä joitten liikkeitä on hyvä pitää silmällä. Mutta on myös hyvä pyrkiä pitämään kiinni omasta arvostelukyvystä. Rikollisuus on lisääntynyt, mutta se ei kuitenkaan edelleenkään vaani kaikkialla. Kaikki vastaantulijat eivät ole rikollisia ja jokainen kadunkulmassa toimettomana viidakkoveitsen kanssa seisova nuori mies ei itse asiassa suunnittele murtoa tai murhaa.

Luin muutama päivä sitten BBC:n uutisista, että Trinidadin ja Tobagon turvallisuusministeri on kieltänyt maan poliisia raportoimasta saarilla tapahtuneista murhista, koska ministerin arvion mukaan uutiset murhista saattavat itsessään kannustaa rikollisuuteen. Paikallinen poliisi ei kuulemma ole kuitenkaan aikeissa totella ministeriä. En tiedä mikä olisi Trinidadin ja Tobagon tilanteessa paras ratkaisu; kumpi on oikeassa, ministeri vai poliisipäällikkö. Olisiko tosiaan parempi olla raportoimatta jokaisesta rikoksesta, vai onko sivistyneiden valtioiden poliisin ja median velvollisuus tiedottaa kaikista tapahtuneista rikoksista? 

Minä olen joka tapauksessa omalta osaltani huomannut, etten jaksa seurata Belizen uutisia kovin aktiivisesti. En ole ollenkaan varma, että minun on hyvä ja tarpeellista tietää jokaisesta maassa tapahtuneesta murhasta. Uutisointi täälläpäin maailmaa on hyvin erilaista kuin vaikkapa Suomessa. Uutistoimittajat eivät juurikaan analysoi uutisia vaan tavallisesti yksinkertaisesti vain raportoivat tapahtuneesta. Rikosuutisissa kerrotaan monesti kaikki kamalat yksityiskohdat, mutta rikoksen taustoja ei toisaalta usein juurikaan käsitellä. Uhrien lähisukulaisia haastatellaan useasti heti järkyttävän tapahtuman jälkeen. Kukaan ei kai tiedä eikä viitsi neuvoa uhrien läheisiä olemaan puhumatta shokin keskellä lehdistölle. Ulkopuolisen näkökulmasta on raastavaa kuulla lapsensa menettäneen äidin kertovan uutisissa surustaan, enkä tiedä onko hyvä omaisille itselleen olla yhtäkkiä julkisuuden valokeilassa suuren surunsa kanssa.

Samaan aikaan monia tärkeitä asioita ei mediassa käsitellä lainkaan. Viime vuosilta tuttuja hyttysmyrkytyksiä ei ole tänä syksynä näkynyt eikä kuulunut. Olen kuullut huhuja, että myrkytyksiin ei ole Belizen taloudellisen tilanteen vuoksi rahaa. Toinen aiheesta liikkunut huhu on se, että Belmopanin myrkytysauto varastettiin eikä uutta ole vielä saatu tilalle. Ystäväni lapsi sairastui joka tapauksessa ihan äskettäin Belmopanissa dengue-kuumeeseen, jota hyttyset levittävät. Meilläkin on tänä syksynä hyttysiä talossa ensimmäistä kertaa Belizen-vuosien aikana. Uutisissa ei ole toistaiseksi tänä syksynä kuitenkaan mainittu minun tietoni mukaan denguestä sanaakaan. On siis mahdotonta tietää miten laajalle kuumetauti on nyt levinnyt ja mitä taudin leviämisen rajoittamiseksi ollaan aikeissa tehdä. Dengue hirvittää minua vähän siksi, että olemme sen Cosimo ja minä kertaalleen jo sairastaneet Jamaikalla. Jos denguen saa useamman kerran, riski vaarallisemman verenvuoto-denguen saamiseen kohoaa jonkun verran. Ja ikävä tautihan se on joka tapauksessa enkä haluaisi lasten sitä saavan ensimmäistäkään kertaa. 

Murhista ja hyttysmyrkytyksistä saakin minun kokemukseni mukaan Belizessä usein uutisia paremmin tiedon kyselemällä tutuilta mitä he eri asioista tietävät. Täytyy tietysti valita tiedonlähteensä tarkkaan. Cosimo on minulle hyvä uutisfiltteri: hän ei kerro minulle murhista jos niillä ei ole mitään kosketusta minun elämääni, ja on toisaalta työnsä puolesta yhdessä erilaisiin viranomaisiin ja saa sitä kautta ajoittain sellaistakin ajankohtaista tietoa, joka ei välttämättä ikinä tule uutisoiduksi. Huomenna palaa uutistiedottajani työmatkalta Brysselistä ja pian olenkin toivottavasti siis taas perillä siitä missä Belmopanin kylällä oikein mennään. Tervetuloa kotiin Cosimo!

4 kommenttia:

  1. Heips - samoilla saroilla kamppaillaan täälläkin, rikollisuus ja hyttyset. Harmeja kumpikin, eri mittakaavoissa tietysti. Monestakaan asiasta en jaksa ottaa hernettä nenään, mutta turvattomuus on kyllä yksi niistä koti-ikävän perisyistä - muksuja ei malta portista ulos päästää ilman arsenaalia aikuisia. Yikes! Ja tsempit muuten ihanaan Belizeen - jossa itsekin joskus pörräilin, blue hole and all;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään juuri juteltiin kaverin kanssa jääkahvin äärellä siitä miten turvattomuuden kanssa on vain pakko jotenkin oppia elämään. Järjelliset turvallisuussysteemit on hyvä toki olla käytössä ja järki kädessä, mutta loppu täytyy kai vain luottaa kohtalon käsiin tai mihin itse kukin sitten uskookin. Se on joskus hankalaa, varsinkin kun on kotoisin verrattain turvallisesta Suomesta! Meillä ovat lapset onneksi vielä niin pieniä, ettei niitä tarvitse päästää yksin minnekään. Saapa nähdä missä sitten ollaan kun täytyy teinejä odotella illalla kotiin...

      Tsemppejä myös Keniaan! Minä olen muuten puolestani pyörinyt siellä aikoinaan, vuosia sitten. Elämäni ensimmäinen työpaikka oli itse asiassa Nairobissa :)

      Poista
  2. Mulle toi turvallisuus on seikka, jonka ensimmäisenä tarkastin, kun kuulin muutostamme (ja ihan turvalliseksi tulevan kotikaupunkimme havaitsin). Turvattomuus on kauheaa, mutta se, että oikeusjärjestelmä ei toimi, on raivostuttavaa. Kielikurssillani on jonkin verran meksikolaisia ja juteltiin yksi päivä Meksikon tilanteesta. He kertoivat pelkäävänsä joka päivä siellä asuvien sukulaistensa puolesta ja että jos siellä saataisiin tietää, että heillä asuu sukulaisia USA:ssa, niin sukulaisia voitaisiin kidnapata (vaikka kyseessä ei tosiaan ole mitään miljonäärejä). Ja sitten tosiaan se kauhein juttu, että viranomaiset on lahjottu/peloteltu niin, että (huume)rikolliset voivat tehdä mitä vain. Se tekee tilanteesta niin järkyttävän eikä tunnelin päässä näy valoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turvallisuus on iso asia, minulle ehkä se kaikkein tärkein. Turvattomuus vaikuttaa kaikkeen olemiseen ja on jotenkin käsittämätöntä jos ja kun siihen ei ole mitään varsinaista ratkaisua. Kun me muutimme Belmopaniin melkein kolme vuotta sitten tilanne täällä oli hyvin erilainen. Belmopan oli silloin, kolme vuotta sitten, huomattavasti turvallisempi paikka kuin edellinen kotikaupunkimme Kingston ja ihan kaikin puolin varsin rauhallinen ja leppoisa paikka asua. En voi uskoa, että joudumme nyt taas miettimään turvallisuuskysymyksiä...

      On pelottavaa, että pienessä ihanassa Belizessäkin on niinkin paljon ihmisiä, jotka ovat menettäneet toivonsa elämän suhteen siinä määrin, ettei millään ole heille oikeastaan enää mitään väliä. Sellaisia rikollisia jotka ovat jo ikäänkuin menettäneet kaiken on hyvin vaikea pysäyttää.

      Joskus on vaikea ymmärtää miten tällaisista tilanteista koskaan päästään eteenpäin ja rikollisuuden kierre saadaan katkaistua.

      Poista

Kiitos kommentistasi!