torstai 25. lokakuuta 2012

Viikonloppu Cancunissa

Vietimme pitkän viikonlopun Cancunissa. Isäni vieraili luonamme kolmisen viikkoa ja hänen lentonsa takaisin kohti Eurooppaa lähti Cancunista. Päätimme viedä hänet perille asti ja samalla tutustua yhdessä vähän Cancuniin. 

Belmopanista ajaa Cancuniin rauhallisesti ajellen noin kahdeksan tuntia. Mielen tasolla Belmopanista on Cancuniin kuitenkin hyvin paljon pitempi matka: Cancunissa on kaikkea, Belmopanissa ei juuri mitään. Minusta tuntui Cancunissa tänä viikonloppuna vähän samalta kuin Dorothystä joka yhtäkkiä löysi itsensä mustavalkoisen Kansasin sijaan värikkäästä Ozin maasta. Belmopanin kylä on minulle rakas, mutta teki oikein hyvää nähdä välillä vähän suurempiakin kuvioita: Karibianmeri parhaassa turkoosissa värityksessään, hotellin korkea aula ja kattokruunut, hyväkuntoiset tiet autovirtoineen. 

Cancunin hotellialue on vähän epätodellinen ja keinotekoinen paikka, mutta toisaalta kuitenkin rakennettu luonnonkauneuden yhteyteen. Meri ja mangrovemetsät, palmut ja sininen taivas - ne ovat kaikki aitoja ja luonnonmukaisia ja huikaisevan kauniita. Ja sitä paitsi, kun asuu pienessä ja pelkistetyssä Belmopanissa tekee itse asiassa ihan hyvää viettää hetki ihan toisenlaisessa ympäristössä ja nauttia kaikesta siitä hyvästä mitä kehityksellä ja kapitalismilla on tarjota. Kiertelimme Cancunin hotellialueella parissa ostoskeskuksessa, teimme vähän ostoksia ja nautimme ihmisvilinästä. Söimme viikonlopun mittaan sushia ja thai-ruokaa ja meksikolaistakin. Cancunissa ravintolassa syöminen oli itse asiassa aika helppoa ja mukavaa. Gluteeni oli tuttu käsite ja ravintoloista löytyi asiansaosaavia kokkeja ja useammasta paikasta myös muun muassa gluteenitonta soijakastiketta. 

Arvaan, että Cancun voi olla aika painajaismainen paikka kun turistisesonki on huipussaan; täynnä tungosta ja melua. Varsinainen turistikausi täälläpäin maailmaa alkaa Yhdysvaltojen kiitospäivän aikoihin marraskuun loppupuolella ja jatkuu useamman kuukauden eteenpäin. Nyt olemme sopivasti vielä hurrikaanisesongin puolella ja saimme siis nauttia Cancunissa hiljaisemman kauden rauhasta. Rannalla ja hotellin uima-altaalla oli ruhtinaallisesti tilaa. Ravintoloista ei tarvinnut varata pöytää etukäteen ja hotellissa oli kaikin puolin rauhallista. Kohdalle osui säänkin puolesta melko täydellinen viikonloppu: aurinko paistoi melkein koko ajan, mutta toisaalta taivaalla oli ajoittain sopivasti pilvipeitettä, ettei kuumuus käynyt aivan kestämättömäksi.

Kävimme hotellialueen lisäksi lyhyesti tarkastamassa myös Cancunin keskustan. Minä halusin nähdä minkälainen gluteeniton valikoima Cancunin Walmartista löytyi. Olisin toivonut useampaa hyllyä gluteenittomia tuotteita; sen verran taitaa hyvinvarustetuissa Walmarteissa Yhdysvalloissa olla tarjolla gluteenittomia vaihtoehtoja. Cancunin Walmartin valikoima ei ollut läheskään niin laaja, mutta onneksi kaupasta löytyi sentään muutamia gluteenittomia murolaatuja ja pari jauhosekoitustakin. Saimme Walmartista ostettua myös tortillapressin ja isoja juomalaseja joista voimme toivottavasti pian nauttia kotitekoista limonadia tai vaikkapa mojitoja. 

Onnistunut matka kaikin puolin. Vähän haikealta tuntui palata kotiin. Oli ihanaa kun isä oli täällä seurana ja apuna; talo tuntuu nyt aika hiljaiselta vaikka jaloissa pyöriikin kaksi lasta ja kolme koiraa, ja Cosimokin ehtii silloin tällöin töiltään kotiin.

Isoisä ja tyttärenpoika Karibianmeren rannalla

Matilda sandaalit rantahiekassa
Simpukankuorikokoelma

Tyhjää oli rannalla...

...ja tyhjää ja mukavan rauhallista myös altaan äärellä

11 kommenttia:

  1. Varmasti tuntuu haikealta, kun isäsi palasi kotiin:)
    Kauniit kuvat, veden väri on ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meren väritys oli se mikä ihan ensiksi pisti minulla Cancunissa silmään. Aivan täydellisen kaunis turkoosin ja sinisen sekoitus. Sitä katsellessa mieli lepäsi.

      Poista
  2. Syksyn jo saavuttua tänne Puolaan, silmät lepäävät näissä kauniissa kuvissa. Ihana valkoinen hiekka ja turkoosi meri ovat minun mieleeni - kevättä ja Karibianristeilyä odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän en edes varsinaisesti ole mikään rantaihminen, mutta nuo värit... Niitä ei vain voi vastustaa! Turkoosissa meressä on jotain mikä todella vetoaa minuun.

      Hauskaa, että pääsette risteilylle Karibianmerelle!

      Poista
  3. Voi miten kauniita kuvia! Varsinkin nuo kaksi ensimmäistä kuvaa ovat ihania <3
    Varmasti ihanaa kun isäsi oli siellä, sekä sinulle että varsinkin lapsille!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli ihanaa tosiaan, ja nyt sen oikein huomaa kun ollaan taas vain omalla porukalla. Hiljaista on! Matilda kyseli pari ensimmäistä päivää taatansa perään vähän väliä. Miko onneksi ymmärsi, että vaikka taata nyt lähti kotiin niin ennen pitkää nähdään taas uudestaan.

      Poista
  4. tuo kuva mikosta ja sun isästä on melkeinpä epätodellinen kaikessa ihanuudessaan! ihan liikutuin. siis mikä kaamosmasennus... tänään aloin nauraa hysteerisesti kun katsoin ikkunasta ulos kello puoli kahdelta iltapäivällä, ja oli hämärää kuin alkuillasta. alan vakavasti harkita mangoviljelijän duunia belizessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Karibianmeri ja valkoinen hiekka tuntuu aika kaukaisilta asioilta täällä Belmopanissakin... Ja jos se yhtään lohduttaa tänään on ollut täällä kylällä tosi harmaa päivä! Aurinko on hukassa jossain. Vaan ei kyllä varmaan yhtä hukassa kuin teillä... Sitä ei näillä leveysasteilla edes oikein muista miten pimeä Suomen talvi onkaan.

      Tsemppiä sinne kaamosmasennukseen/hysteriaan! Mangonviljely Belizessä kuulostaa kyllä ihan hyvältä tulevaisuudensuunnitelmalta. Mangothan kun oikeastaan kasvattaa aika pitkälti itsensä, siinä voi sitten vaikka makailla puun alla varjossa ja nauttia lämpimistä tuulista :)

      Poista
    2. niinpä, noin mäkin sen ajattelin! :)

      Poista
  5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!