maanantai 19. marraskuuta 2012

Minun uskontoni

Olin lapsena kiinnostunut erilaisista koiraroduista. Luin rotuoppaita ja mietin mikä rotu sopisi minulle parhaiten. Vielä joku vuosi sitten puolitosissani harkitsin Poppylle kaveriksi pientä koiraa joltain paikalliselta kasvattajalta. Olisin mielelläni ottanut Poppylle kaveriksi koiran, joka olisi sopinut lasten syliin vähän paremmin kuin isokokoinen Poppy. Mieluiten olisin ottanut löytökoiran, mutta pieniä koiria ei täältä Belizestä juurikaan löydy kaduilta kodittomina eikä täällä ole oikeastaan ollenkaan eläintaloja joista käydä koditonta lemmikkiä valitsemassa. Leikittelin siis ajatuksella pienen koiranpennun hankkimisesta kasvattajalta - mutta sitten kohtasin Pongon. Pongo oli surkeassa kunnossa, ja enemmän tai vähemmän koditon. Siinä oli Poppylle kaveri, joka toisaalta todella myös tarvitsi meitä. 

Pongo silloin - ja nyt.
Pongon ja sen pitkän toipilasajan myötä heräsin laajemmin ajattelemaan kodittomien koirien surullisia kohtaloita, koirien kasvatusta ja sitä kuinka ensiarvoisen tärkeää on koirien sterilointi, niin tyttö- kuin poikakoirienkin kohdalla. Olin näitä asioita toki ajatellut paljon jo ennenkin, mutta jokin silti muuttui ratkaisevalla tavalla kun aloin hoitamaan terveeksi Pongoa, jonka sen alkuperäinen omistaja oli käytännössä hylännyt kun koira oli vain muutaman kuukauden ikäinen.

Kodittomien eläinten ja varsinkin koirien kohtalosta on sittemmin kehittynyt vähän kerrallaan ikäänkuin minun henkilökohtainen uskontoni. Enää en voisi kuvitellakaan ostavani koiraa. Kaikki kolme koiraamme ovat löytökoiria ja niin tulevat olemaan myös kaikki ne koirat, jotka ehkä vielä joskus tulevaisuudessa otamme omaksemme.

Tämän minun uskontoni keskeinen ajatus on se, että kaikki koirat tulisi steriloida mahdollisimman nuorena eikä kenenkään tulisi varta vasten lisätä maailmaan yhtään pentuetta koiria. Koirat eivät tule kuolemaan sukupuuttoon vaikka kaikki koirankasvattajat heti huomenna kerta kaikkiaan lakkaisivat pentueiden teettämisen ja jokainen vastuullinen koiranomistaja tästä eteenpäin varmistaisi ettei hänen koiransa lisäänny. Koiranpennut eivät tästä maailmasta lopu ikinä. Vastuuttomia koiranomistajia tulee riittämään maailman loppuun asti, ja myös vahinkoja tulee aina tapahtumaan. 

Ja koiria on maailmassa yksinkertaisesti liikaa: koiranpentuja, nuorempia ja vanhempia koiria, kaikenrotuisia koiria. Kaikille maailman koirille ei mitenkään löydy hyviä koteja. Monille ei löydy minkäänlaista kotia koskaan. Jo Belmopanin kylänraitilla kulkee useampia kodittomia koiria. Ne elävät ruuantähteillä ja yrittävät pysyä poissa ihmisten ja muitten koirien tieltä. Joskus ne liittäytyvät yhteen toisten kulkukoirien kanssa ja tien vartta kulkeekin kahden tai kolmen koiran seurue, kodittomia koko porukka. Ennen pitkää kaupungin myrkytysohjelma saa kulkukoirat kiinni, ne syövät viimeisen ateriansa ja kuolevat kivuliaan kuoleman. Belmopanin kylä on vain pieni piste maailmankartalla. Väli-Amerikka on täynnä samanlaisia kyliä ja kaupunkeja kodittomine koirineen, ja kodittomia koiria riittää myös Etelä-Amerikkaan, Aasiaan, Euroopan eri kulmiin - kaikkialle maailmaan.

Joka kerta kun tuleva koiranomistaja ostaa kasvattajalta lemmikin sen sijaan, että ottaisi omakseen jonkun maailman monista kodittomista koirista, taas yksi koditon koira jää edelleen elämään ulos kaduille tai eläintalon suojiin. Vielä pahempaa, jokainen kasvattajalta ostettu lemmikki antaa kasvattajalle syyn kasvattaa taas uusi pentue. Uusi pentue tarkoittaa noin kuudesta kahteentoista pentua lisää maailmaan, jossa joka päivä syntyy ilman kasvattajiakin käsittämättömiä määriä pentueita koiria. Kodittomat leikkaamattomat tyttökoirat saavat vähintäänkin kaksi pentuetta vuodessa. Kodittomien koirien pennuista kasvaa sukupolvi toisensa jälkeen kodittomia koiria. 

Kodittomat koirat odottavat kadulla tai eläintalojen häkeissä, että joku tulisi ne ottamaan omakseen. Monet niistä olisivat aivan erinomaisia lemmikkejä kunhan vain saisivat tilaisuuden. Ennen pitkää suuri osa kodittomista koirista kuitenkin kuolee kaduille; tai ne lopetetaan, jotta saataisin eläintaloissa tilaa taas uusille kodittomille eläimille, joita kukaan ei halua. Ja samaan aikaan ihmiset edelleen lueskelevat rotuoppaita ja valitsevat itselleen täydellistä lemmikkiä; odottavat vuodenkin verran, että saavat jonkun tietynmerkkisen koiran tietyltä kasvattajalta. 

En enää ollenkaan ymmärrä miksi kukaan hankkii pennun kasvattajalta. En käsitä miksi ihmiset välttämättä haluavat jonkun tietynrotuisen koiranpennun. Roduissa on toki eroja, mutta lopulta koirat ovat kuitenkin koiria. Kaikkia koiria yhdistää niitten koiramaisuus ja ne ovat kaikki valloittavia ja ihania olivat sitten mitä rotua hyvänsä. Kaikki kuulemani argumentit koirankasvatuksen puolesta ovat mielestäni vähintäänkin käsittämättömiä ja pahimmillaan irvokkaita. En oikeastaan näe eroa niin sanotun vastuullisen kasvattamisen ja pentutehtaiden välillä. Jokainen kasvattaja lisää joka tapauksessa jokaisen pentueen myötä maailman koiraongelmaa useammalla koiralla, olivat hänen motiivinsa miten hyvät tahansa.

16 kommenttia:

  1. Tämä oli hyvä! Meidän Elli on löytökoira Teneriffalta, ja kirjoituksesi sai ajatukseni nytkähtämään taas hiukan Ellin sterilisoinnin puolelle. Tosin, voihan koira olla lisääntymättä, vaikkei sitä sterilisoisikaan. Täytyy vaan olla tarkkana sitten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä tietysti kannatan sterilisointia, kuten yltä taisi jo selvitäkin... :) Mutta on tietysti totta, että pääasiassa sisällä asuvaa koiraa voi yrittää pitää juoksun aikana poissa poikakoirien ulottuvilta niin, ettei vahinkoja toivottavasti pääse tapahtumaan. Juoksuaika on kyllä minun kokemukseni mukaan niin sotkuista ja ärsyttävää aikaa kaikkine mahdollisine valeraskauksineen, että itse olen onnellinen, ettei sitä tarvitse kummankaan tyttökoiramme kanssa kestää. Sterilisoiminen myös ennaltaehkäisee tyttökoirilla joitain synnytyselinten sairauksia.

      Poista
  2. Tosiaankin taas niin hyvä kirjoitus! Yhdessä koirarotuja ja rotujen jalostamista (niin hienolta kuulostava sana niin raadollisesta toiminnasta) käsittelevässä artikkelissa kerrottiin myös siitä miten pitkälle jalostetuilla koiraroduilla on paljon ominaisvaivoja (hengitysteiden ahtaus, selkärangan heikkous jne) joita tavallisilla sekarotuisilla ei ole lainkaan. Joku koirarotu ei voi synnyttää normaalisti ollenkaan vaan ainoastaan keisarinleikkauksella. Onko siiná jotain järkeä?? Jotenkin tuntuu että tällaisia koiria hankkivien ihmisten ostomotiivina ei voi mitenkään olla eläinrakkaus, vaan joku muu, hienostelunhaluko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on tosiaan se toinen puoli tätä koirienkasvatuksen kammottavuutta: kaikki ne ongelmat ja sairaudet joita ylijalostetuilla rotukoirilla tätä nykyä on. On todella vaikea ymmärtää mikä ajaa ihmisiä jalostamaan koiria sellaiseen suuntaan, että ne silminnähden kärsivät. Siitä on minunkin mielestäni eläinrakkaus aika kaukana.

      Näin muutama päivä sitten kuvia eri koiraroduista sellaisina miltä ne alunperin rotumääritelmien mukaan näyttivät. Bulldogit näyttivät aikoinaan enemmän tämän ajan pit bulleilta, ja mäyräkoirien jalat olivat huomattavasti ennen pitemmät ja selät vähemmän notkolla. Poikkeuksetta minusta näyttivät paremmilta koirat sellaisina kuin ne olivat ennen kuin jalostaminen lähti kasvattajilla käsistä.

      Poista
    2. Piti siis sanomani, että mäyräkoirien jalat olivat ennen huomattavasti pidemmät... Ja notkoselän sijaan tarkoitin itse asiassa sanoa, että mäyräkoirilla ei ennen ollut niin matalaa rintakehää kuin mitä monesti nykyään. Rinta on siis niillä nykyään "notkolla", eikä sentään selkä! Ei pitäisi kirjoittaa väsyneenä...

      Poista
  3. Asian voi ajatella niinkin, ettei rotu tee koirasta sen huonompaa - eli samalla viivalla, monirotuiset ja rotuiset. Kaikilla koirilla on hyvät ja huonot puolensa, monirotuisilllakin ne tulevat niistä roduista, jotka niiden takana on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei rotukoirissa mitään vikaa ole (muuta kuin nuo jalostuksesta johtuvat ongelmat), mutta en ymmärrä miksi kukaan haluaa välttämättä kasvattaa tai ostaa tietynrotuisen koiran niin kauan kuin maailmassa kaikennäköiset ja -rotuiset koirat kärsivät.

      Poista
  4. Niin samoilla linjoilla tässä, kuten olemme aiemminkin siun kanssa keskustelleet :) En ymmärrä, miksi täytyy teettää lisää rotukoirilla pentueita, kun maailma on täynnänsä kotia vailla olevia koiria - niin sekarotuisia kuin rodullisiakin. Siellä Facebook-ryhmässä on paljon juuri noita "ennen-jälkeen" kuvia eri roduista, ja aivan järjetöntä millaista muokkausta on 100 vuoden sisällä tapahtunut :( En voisi kuvitella koiraa ostavani niin kauan, kun kaduilla ja tarhoissa elää apua tarvitsevia yksilöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, samoilla linjoilla! :) Kiitos muuten vielä, että annoit vinkin siitä Facebook-ryhmästä. On hyvä tietää, että tätä samanhenkistä porukkaa löytyy vähän enemmänkin!

      Poista
  5. Tämä on niin hyvä kirjoitus, että ansaitsisi tulla julkaistuksi jossakin koiralehdessä. Olen samaa mieltä. Ja sanaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia! Toivotaan, että tämän meidän samanmielisten ryhmä tästä vaan kasvaa koko ajan, ja että ennen pitkää koirien kasvattamiseen saataisiin edes joku järki ja järjestys - ja sitä myötä myös maailman kodittomien koirien tilanteeseen. En uskalla toivoa, että koirien kasvatus oikeasti loppuisi seinään, mutta jos edes vähenisi ratkaisevasti. Pentutehtailuun pitäisi saada mitä pikimmin loppu. Suomessa ei sentään voi koiraa kai ostaa eläinkaupasta, mutta aika monessa maassa sekin on vielä arkipäivää ja ne pennut tulevat usein ihan todella järkyttävistä oloista, eläinparat.

      Poista
    2. Ei täällä koiria eläinkaupassa myydä, mutta noita "pentutehtailijoita" kyllä riittää. Ja samaan aikaan eläinhoitolat ovat täynnä eri syistä hylättyjä kesäkissoja ja koiria. Luulen, että täällä Suomessa nuo kesäkissat ovat hiukan suurempi ongelma, kuin kodittomat koirat.

      Meillä ei mitään eläimiä ole allergian takia, mutta sisaruksillani on kumpaisellakin pari kissaa, ja ne kissat ovat kotoisin eläinsuojasta. Molemmat oli hyvätty jo ihan pentuina. Ja oikein hyviä kissoja ovat... Niillä on selkeästi oma persoona! :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Erittäin sopiva kommentti tähän uskontoteemaan :)

      Poista
  7. Hyvä ja osuva kirjoitus. Toisaalta samaa logiikkaa voisi käyttää ihmisiin: miksi tehdä omia lapsia, kun maailmassa on niin paljon orpoja ja vähäosaisia lapsia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun mielestäni näitä kahta asiaa ei oikeastaan lopulta voi verrata. Adoptio on pitkä ja vaativa prosessi jonka realiteetteihin (onneksi) kuuluu se, että kaikille ei adoptiolasta suoda; kun taas kodittoman koiran ottaminen onnistuu aika helposti ja aika lailla keneltä tahansa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!