perjantai 16. marraskuuta 2012

Paino nousussa!

Muutama viikko sitten huomasin, että Matildan käsivarret näyttivät vähän paksummilta. Hän tuntui myös olevan painavampi. Ja kas kummaa, kun punnitsin tytön huomasin, että hän oli kuin olikin noin viikon sisällä yhtäkkiä lihonut yli puoli kiloa. Tämä on ensimmäinen kerta melkein vuoteen kun Matildan paino on lähtenyt nousuun. Gluteeniton ruokavalio on siis alkanut tehdä tehtävänsä ja tytön maha parantua siinä määrin, että ruoka imeytyy jälleen. Voi onnea. Niin kuin joku pian diagnoosin jälkeen sanoikin, lapsen keliakia alkaa tuntua huomattavasti helpommalta asialta siinä vaiheessa kun uuden ruokavalion vaikutukset alkavat näkyä ja tuntua. 

Joku viikko sitten tajusin myös, ettei Matildalla ole enää ihottumaa, joka vaivasi häntä melkein koko ajan pari ensimmäistä elinvuotta. Ei ole kai niinkään kyse siitä, että ihottuma on mennyt menojaan vaan siitä, että Matilda ei enää hikoile ylenmäärin. Liiallinen hikoilu ärsytti varsinkin kasvojen ja rintakehän ihoa. Ja hikoilu olikin siis nähtävästi keliakian oire sekin, vaikken sitä koskaan aikaisemmin tajunnutkaan. Olen myös vasta jälkeenpäin ymmärtänyt, että Matilda kärsi keliaakikoille tyypillisistä aftoista suussaan. Noin vuoden verran Matilda arasteli avata suutaan; oli vaikea pestä hänen hampaitaan eikä hän ollut suostua ollenkaan avaamaan lääkärintarkastuksissa suutaan. Samoihin aikoihin kun Matildan paino lähti gluteenittoman ruokavalion ja mahan paranemisen myötä vihdoin nousuun huomasin, että Matilda antaakin yhtäkkiä minun koskea suunsa sisäpuolelle, suo minun pestä hampaitaan, ja antaa minun vihdoin myös laskea kuinka monta hammasta hänellä itse asiassa suussaan onkaan. Kaikki hampaat olivat ehtineet puhjeta ihan huomaamatta ja omia aikojaan. En ollut todella koskaan päässyt niitä kunnolla laskemaan ennen kuin vasta muutama viikko sitten.

Tyttöparka on siis elänyt kaikenlaisten kipujen ja särkyjen kanssa ainakin vuoden verran melko lailla meidän huomaamattamme. Hän on aina ollut aurinkoisen iloinen lapsi. Onkin vaikea ymmärtää miten hän ei ole juurikaan koskaan valittanut muun muassa kipeätä suutaan. Joko Matildan kipukynnys on korkealla tai sitten hän kasvoi kipuihinsa niin, ettei edes oikein tiennyt muusta. Parin viime viikon aikana Matilda on kuitenkin useampaan kertaan sanonut minulle kesken kaiken "mamma mahaan ei enää satu" (tosin englanniksi mutta siitä enemmän toisella kertaa). Nyt hän siis alkaa tietää millaista on olla ilman kipuja ja osaa arvostaa hyvää vointiaan. 

Oli hyvin lähellä, ettei Matildalta olisi lainkaan otettu kesällä keliakiavasta-ainekokeita. Hän oli kuitenkin verrattain hyvässä voinnissa eikä tosiaan koskaan itse valittanut huonoa oloa. Ainut epäilyttävä asia oli se, että Matilda söi kuin hevonen mutta ei lihonut ollenkaan. Lääkäri oli kahden vaiheilla maksaako vaivaa ottaa verikokeita. Minä olin varma, ettei niistä mitään ilmenisi, mutta haluan aina mieluummin otattaa kaikki mahdolliset kokeet kuin jäädä epätietoisuuteen. Onneksi teimme lääkärin kanssa yhdessä päätöksen ottaa kokeet kaiken varalta. Kauhistuttaa ajatellakin kuinka pahimmillaan olisi voinut viedä vielä vaikkapa useamman vuoden päästä tähän pisteeseen missä nyt jo olemme, jos keliakiaepäilyä ei olisi viime kesänä lähdetty tarkemmin tutkimaan. 

4 kommenttia:

  1. Voi kuinka ihanaa! Saat myös konkreettisen merkin siitä, että työ jonka olet Matildan ruokavalion eteen tehnyt, on paitsi tietenkin sen arvoista, myös ollut juuri oikeaa, olet onnistunut pitämään gluteenin poissa - ja voin vain kuvitella kuinka vaikeaa se on ollut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu todellakin palkitsevalta, että gluteenittomuus on onnistunut! Nyt jäämme jännittämään miltä vasta-ainekokeet joulukuussa näyttävät, mutta uskoisin, että ainakin jo jonkun verran paremmilta kuin mitä diagnoosiin johtaneet kokeet muutama kuukausi sitten.

      Poista
  2. Voi että mä olen iloinen teidän puolesta!!!! Ja erityisesti Matildan :) Aivan mielettömän hienoa että tyttö voi paremmin -uskoisin että sinäkin voit paremmin tämän jälkeen (en tarkoita että olisit huonosti voinutkaan, mutta varmasti tulee hyvä fiilis kun Matilda voi hyvin ja työ tuottaa tulosta ) :) Mä katselin sitä kuvaa teidän Meksikon reissulta ja mietin itsekseni että Matilda on pikku palleron näköinen siinä kuvassa - ja tämä siis hyvällä sanottuna :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinullekin Sari myötäelämisestä! Olet ihan oikeassa, että Matildan vointi on hyvin vahvasti vaikuttanut mun omaan vointiin tänä syksynä. On ihan hirveän suuri helpotus, että Matilda voi paremmin. Tytön toipuminen on toisaalta vapauttanut mut huolehtimaan ja miettimään nyt pitkästä aikaa muitakin asioita ja huomaan, että paljon on jäänyt syksyn aikana käsittelemättä, kun huomioni keskittyi niin paljon Matildan sairauteen ja tervehtymiseen ja Mikon koulun aloitukseen. Eli voin oikeastaan juuri nyt samaan aikaan sekä paremmin että huonommin... Mutta eiköhän tämä tästä nyt kun nämä perusasiat ovat taas ikään kuin kunnossa. Terveys on kuitenkin ihan se kaikkein tärkein asia.

      Taitaa tuossa Cancunin kuvassa kuvakulma vaikuttaa siihen, että Matilda näyttää pieneltä pallerolta :) Nyt ovat onneksi ihan oikeasti tytön posket alkaneet pyöristyä ja kylkiluut taas peittyä. Ja voi ihania paksuja reisiä! Miten voivatkin pienet paksut jalat tehdä äidin onnelliseksi <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!