keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Tonttupukuja ja henkseleitä

Jotenkin tulin värväytyneeksi Mikon koulun joulunäytelmän pukukomitean jäseneksi. Onneksi joku muu sentään ompelee asut! Minä ja kolme muuta äitiä olemme kuitenkin ottaneet näytelmän puvustuksen noin niin kuin muuten vastuullemme. Lupauduin mukaan ajattelematta asiaa sen kummemmin ja nyt vähän kyllä hirvittää. Olen ollut viime aikoina uuvuksissa ja tarvitsen omaa aikaa ja lepoa enkä kaikenmaailman kokouksia. Mutta ihan hyväksi ajanvietteeksi taitaa tämä pieni projekti lopulta kehittyä. Mikon koulu on niin mukava paikka ja siellä on niin leppoisa ilmapiiri, että kaikki mikä liittyy Mikon kouluun on automaattisesti mukavaa ja leppoisaa. Lapset ja koulun henkilökunta ovat kaikki aina yhtä iloisen ja rauhallisen oloisia, ja heidän ilonsa ja rauhansa on tarttuvaa. Koulun johtajatar on täynnä elämäniloa siitäkin huolimatta, että hänen miehensä kuoli traagisesti ja yllättäen vain puolisen vuotta sitten. Siinä ihminen jolta opetella elämisen taitoa! 

Pukukomitea kokoontui eilen koululla ensimmäisen kerran koulun johtajattaren johdolla. Japani, Nicaragua, Hollanti, Kanada ja Suomi olivat edustettuna esikoululaisten pöydän ympärillä - monikulttuurinen pukukomitea. Monikulttuurisuus on nykyään minun elämässäni enemmän normi kuin poikkeus, enkä sitä usein tulekaan sen kummemmin ajatelleeksi. Joskus kuitenkin pysähdyn ihmettelemään elämääni. Ihan hyvä etten ole koskaan pyrkinyt juurikaan suunnittelemaan elämää eteenpäin; en olisi ikinä osannut kuvitella tätä kaikkea: kotia Belizessä, kolmea koiraa, mahtavaa italialaista miestä ja erinomaisen ihania kolmikielisiä lapsia, ystäviä eri puolilta maailmaa ja perhettäkin useammassa eri maassa. Milloin ja miten tämä kaikki on tapahtunut? Juurihan vasta hypin narua Eläintarhan ala-asteen pihalla ja olin mitä suomalaisin pieni tyttö.

Joulukuusiasuja, tonttupukuja, henkseleitä ja kiiltäviä liivejä on joulunäytelmän pukukomitean tehtävälistalla - perinteinen jouluesitys on siis valmisteilla. Minähän en itse asiassa ole ollenkaan jouluihminen vaikka olenkin joulupukin kotimaasta. Ihan mukavaa on katsella pimeydessä loistavia jouluvaloja, enkä toki sylje glögimukiin, mutta en ole kovin innostunut joulusta noin muuten. Täällä tropiikin lämmössä on helppoa unohtaa koko joulunodotus. Koska melkein aina matkustamme jonnekin pois jouluksi, minulla on myös hyvä syy olla koristelematta taloa joulun kunniaksi. Mutta näin vain olen kuitenkin koulun joulunäytelmän kanssa tekemisissä ja se on varmasti oikeastaan minulle ihan hyväksi ja oikein. Nyt kun en ole enää ihan niin väsynyt kuin vielä muutama viikko sitten on ihan hyvä olla pientä puuhaa, joka pitää virkeänä eikä liiaksi stressaa.

2 kommenttia:

  1. Mitä ihanaa joulupuuhaa, ja muksut ovat varmaan ihan tohinoissaan kun olet puuhissa mukana:) Ja on ihan totta, joulun tunnelmia on hiukan hankala saada aikaiseksi kun ulkona paahtaa helle... mutta kaipase on omasta olosta kiinni loppujen lopuksi. Mukavia jouluaskareita sinne! x

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miko on ainakin ilahtunut siitä, että olen ollut koululla käymässä kesken koulupäivän nyt kahtena päivänä peräkkäin :) Todellinen lysti taitaa alkaa vasta sitten kun päästään itse asujen sovittamiseen ja mallaamiseen lasten päälle.

      Hyvää joulunodotusta myös Nairobin helteeseen!

      Poista

Kiitos kommentistasi!