lauantai 3. marraskuuta 2012

Vuosi elämästäni...

…on nyt kirjautunut blogiin. Aloitin blogin tasan vuosi sitten, 3. marraskuuta 2011. Onneksi rohkaistuin aloittamaan blogin! Tekee yliaktiiviselle mielelleni hyvää kirjoittaa ja samalla jäsentää ajatuksiani. On vieläkin vähän käsittämätöntä, että ruudun toisella puolella te ihanat ihmiset luette kirjoituksiani ja vielä kommentoittekin niitä! Toisinaan kommentit lohduttavat ja toisinaan naurattavat, välillä jotkut ehkä vähän ärsyttävätkin, mutta hyvin usein joka tapauksessa antavat minulle ajattelemisen aihetta. Blogikirjoitusten ja kommenttien vuoropuhelu on minulle lanka ulkomaailmaan täältä pienestä väli-amerikkalaisesta kylästä. 

Blogin ensimmäistä syntymäpäivää juhlimme tänään Halloween-juhlien merkeissä. Lapset on kutsuttu Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueelle leikkimään Halloween-leikkejä ja kulkemaan siellä ovelta ovelle hakemassa karkkeja tai kepposia lähetystön asukkailta. Me vieraat jaamme puolestamme herkkuja auton takakontista. Minua väsyttää jo etukäteen ja vähän hirvittääkin miten sujuu meiltä tämä ensimmäinen gluteeniton Halloween. Minulla on onneksi kotona odottamassa kokoelma gluteenittomia karkkeja joihin aion kotona vaihtaa lasten saamat herkut. Toivottavasti vaihtokauppa sujuu ilman kyyneliä.

En oikein tiedä mitä ajatella koko Halloweenista. Joka vuosi tuntuu yhtä erikoiselta se, että lapsille varta vasten annetaan käsittämätön määrä karkkia. Suurin osa lapsista ei kai saa itse syödä kaikkia saamiaan karkkeja, mutta täytyykö lapsia muutenkaan varta vasten kannustaa syömään karkkia? Enkä oikein myöskään ymmärrä lastenjuhlia joissa kummitukset ja hämähäkit ovat keskeisessä roolissa. Mutta täällä on lapsille sen verran vähän tekemistä, ettei tällaisista juhlista oikein voi kieltäytyäkään. 

Tärkeintä onkin, että lapsilla on hauskaa. Miko aikoo pukeutua merirosvoksi ja Matilda prinsessaksi. Vanhempienkin tulee pukeutua näihin lastenjuhliin. Meillä on onneksi useammat erilaiset eläimenkorvapannat joista aiomme Cosimo ja minä valita sopivat päähämme illaksi. Saatanpa piirtää itselleni kajaalikynällä vielä kuononkin, mutta se saa kyllä riittää minun osaltani.

12 kommenttia:

  1. Hyvää eilistä syntymäpäivää (blogille)! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Syntymäpäivät sujuivat rauhallisesti.

      Poista
  2. Onnea vuoden rajapyykin ylittämisestä!

    VastaaPoista
  3. Löysin blogisi sattumalta. Hienoa saada lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että löysit perille Sorvatar! Toivottavasti tavataan toistekin täällä kommenttiboksissa! Käynkin heti tutustumassa myös sinun blogiisi.

      Poista
  4. Ihanaa kun aloitit tämän blogin :) Sulla on niin kiva ja hyvä tyyli kirjottaa ja mukava kuulla elämänmenosta siellä maailman toisella laidalla :) Lapsillekin näytän aina kuvia mitä olet laittanut tänne ja sitten yhdessä ihmetellään Mikon ja Matildan elämää :) Onnea blogille ja blogista! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Kiva, että jaksat käydä aina lukemassa ja vielä kommentoimassakin! Täytyy yrittää taas laittaa lasten iloksi vähän kuvia kunhan olen onnistunut selvittämään sotkun jonka olen tässä parin viime päivän aikana saanut tietokoneiden kanssa aikaan...

      Poista
  5. Hyvää blogisynttäriä:)

    Eksyin tänne ekaa kertaa googlaamalla sanaa edustusvaimo ja aika erillainen blogi täältä löytyikin:) Itse olen ollut kautta koko elämän "edustusvaimojen" kanssa tekemisissä sillä heitä on löytynyt omasta suvustakin. Itse miellän edustusvaimon naiseksi joka saa palkkaa siitä että hoitaa perheen kaikkia asioita kotoa käsin sekä ylläpitää perheen sosiaalisia kontakteja mutta hänellä on yleensä käytössään myös lastenhoitaja ja siivoja. Tälläisiä suomalaisia edustusvaimoja löytyy yllättävän monta maailmalta. Kotirouva taasen on nainen joka jää kotiin hoitamaan arkisia askareita eikä käy ansiotöissä vaan elää miehen palkalla. Täällä tuolla vivahde-erolla on väliä sillä oma nimike pitää ilmoittaa verottajalle ja sen mukaan perhe maksaa veroja sekä saa myös verohelpotuksia. Mä olen itse siis kotirouva(ainakin jonkun aikaa:)

    Tätä on ollut kiva lukea, käyn harvoin mutta luen samalla kaikki lukematta jääneet postaukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sissi!

      Jäin miettimään tuota määritelmääsi edustusrouvasta. Minulla on osa-aikaisesti joka arkipäivä apuna niin kotiapulainen kuin lastenhoitajakin, että siltä osin täytän määritelmäsi. Arkea pyöritän näitten ihanien apulaisteni avulla. Sosiaalisista kontakteista pitää itse asiassa ennen kaikkea huolen miehen toimiston sihteeri, sillä tätä nykyä meidän sosiaalinen elämämme koostuu pitkälti edustustilaisuuksista, joita vahvasti määrittää miehen työ. Muu sosiaaliselle elämälle pyhitetty aika kuluu meiltä itse asiassa pitkälti lasten kanssa tai sitten hyvin rennosti koko perheen kesken kaveripiirissä. Kukaan ei toki tästä minun elämästäni maksa minulle mitään virallista palkkaa mutta katson sinänsä välillisesti ansaitsevani oman osani perheemme tuloista sillä, että hoidan arkeamme ja lapsiamme ja koiriamme. Välillä teen tämän työni paremmin ja välillä huonommin, mutta se kai pätee kaikkiin työntekijöihin ;)

      Edustusrouvista puhutaan etenkin Suomessa usein hyvin kielteiseen sävyyn ja halusinkin tällä blogini nimellä aikoinaan ottaa vähän kantaa noihin negatiivisiin mielikuviin, koska kuitenkin olen jollain tasolla edustusrouva itsekin. Kaikki edustusrouvat eivät elä kalliiden vaatteiden, kiiltelevien korujen ja eksoottisten lomamatkojen kuplassa cocktail-lasi kädessään, vaan meistä löytyy myös esimerkiksi intohimoisia eläintensuojelijoita joitten kiinnostus muotitalojen tuotoksiin on aika lailla nollissa :) Tätä edustusrouvien moninaisuutta toivonkin blogini osaltaan kuvaavan.

      Kiva, että viihdyt lukemassa!

      Poista
  6. Kerroit, että vanhempiakin kirjoituksia voi kommentoida, joten siis tuosta Halloweenistä. Ymmärtääkseni lapset eivät saa tai kannusteta syömään kaikkia keräämään karkkeja vaan ne voidaan lahjoittaa eteenpäin hyväntekeväisyyteen. Esim. tuttavaperheen lapset Yhdysvalloissa asuessaan veivät suurimman osan karkeista hammaslääkärin vastaanotolle, josta ne lähetettiin USA:n armeijan sotilaille johonkin ulkomaille. Hyvä näin. Suomessa oma lapseni on saanut karkkia ihan mahdottoman paljon virpomisen palkaksi. En ole antanut hänen syödä kaikkea saamiaan karkkeja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva on saada kommentteja vanhempiinkin kirjoituksiin, näihin tulee aika harvoin muuten palanneeksi!

      Ihan kiva ajatus on Halloween-karkkien lahjoittaminen eteenpäin, mutta itse silti aina vain ihmettelen juhlapäivää joka niin vahvasti liittyy ylenmääräisen sokerin syömiseen - kokemukseni mukaan aika paljon lapset syövät Halloweenina karkkia vaikka osa karsittaisiinkin pois. Ja ihan ylipäänsä en pidä Halloweenin tyyppisestä "turhasta" kulutuksesta, olisi mielestäni kaikin puolin terveellisempää niin yksilötasolla kuin kansantaloudellisessa ja maailmanpoliittisessa mittakaavassa ja ympäristöä ajatellen jos me kaikki pyrkisimme hankkimaan vain sen minkä itse oikeasti kulutamme. Silloin ei turhaa krääsääkään tuotettaisi niin paljon. Vaikka karkit ja kaikki muu annettaisiin eteenpäin se on silti ylimääräistä ja turhaa siinä mielessä, että sitä ilmankin pärjäisi, ja sen tuottamiseen on käytetty kuitenkin resursseja ja energiaa joka olisi voinut mennä johonkin fiksumpaankin.

      Mutta myönnettävä on, että meillä on näistä ajatuksistani huolimatta edelleen kotona paljon kaikenlaista näennäisen turhaakin! :) Mutta elämä hyvin paljon vaatimattomammissa oloissa on kyllä saanut länsimaisen kulutuksen Halloween-hullutuksineen näyttämään ennen kaikkea vähän irvokkaalta. Tästä aiheesta olen itse asiassa kirjoittanutkin blogissa jonkun kerran.

      Poista

Kiitos kommentistasi!