perjantai 21. joulukuuta 2012

Eilisestä huomiseen

Huomenna alkaa mayojen vanhan ajanlaskun mukaan uusi aikakausi. Jotkut arvioivat maya-kalenterien ennustavan päiväksi maailmanloppua, mutta itse asiassa kyse taitaakin olla vain jonkinlaisesta uudesta alusta. Mikäpä siinä: uudet aluthan ovat jännittäviä. 

Jos eilinen antaa jonkinlaisen lupauksen huomisesta, uusi aika alkaa minun osaltani ihan hyvissä merkeissä. Eilen, keskiviikkona, aloitin päiväni entisen kilpahevosen selässä, ensimmäistä kertaa ilman satulaa. Oli aika huimaa ratsastaa ihan ilman minkäänlaista istuinta ja etenkin sitä tukea ja turvaa mitä jalustimet tarjoavat. Jos olisin ollut jonkun vähän tutumman hevosen selässä olisin rohjennut varmaankin ravatakin, mutta entinen kilparatsu irtoaa vähän turhan nopeasti kovaan vauhtiin enkä halunnut ottaa sitä riskiä, että olisin tippunut selästä, joten pitäydyin käynnissä. Olin ollut utelias koettamaan miltä satulatta ratsastaminen tuntuu. Ihan mieluusti palaan kyllä taas kirjaimellisesti satulaan lauantain ratsastustunnilla lasten kanssa, mutta hauska oli saada vaihteeksi kokeilla jotain ihan uuttakin. 

Iltapäivällä vein lapset leikkimään Yhdysvaltain suurlähetystön leikkikentälle lähetystön lasten kanssa. Lapset pääsivät kuluttamaan energiaa kaikessa rauhassa ja minä ehdin rupatella muitten vanhempien ja lasten kanssa. Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueella käyminen on vähän kuin kävisi hetken verran viettämässä aikaa toisessa todellisuudessa. Talot on rakennettu ja sisustettu amerikkalaisin aineksin, ajotiet asvaltoitu vaaleammalla asvaltilla kuin muu Belize, talojen edustalla lojuu pyöriä ja urheiluvälineitä jonkalaisia ei mistään täältä meiltäpäin saa ostettua. Kaikki on suurlähetystön asuinalueen sisällä jotenkin kirkkaampaa - itse asiassa kai siksi, että vaaleampi asvaltti heijastaa valoa paremmin kuin tumma - mutta se tuntuu jotenkin sopivalta oli syy mikä hyvänsä. Amerikkalaisten alueella kuljen vähän silmät sirrissä kaikin puolin. On mukavaa käydä välillä vierailulla toisessa todellisuudessa, mutta mielelläni palaan aina tänne meidän vähän rönttöisempään kotiympäristöömme. 

Illaksi lähdimme Cosimo ja minä takaisin suurlähetystön asuinalueelle, Yhdysvaltain suurlähettilään luo jouluillallisille. Kesti taas hetken löytää asukokonaisuus joka tuntui kaikin puolin hyvältä päällä, mutta pääsimme kuitenkin ihan hyvissä ajoin lähtöön. Lähdimme liikkeelle minun pikkuautollani, minä ajoin. Kaikessa järjestyksessä parkkeerasin tienvarteen suurlähetystön asuinalueen aidan viereen. Asetuimme jonoon ilmoittautumaan vartijoille. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes vartijat halusivat nähdä henkilöllisyyspaperini; Cosimon paperit eivät riittäneet todistukseksi siitä, että olimme ihan todella molemmat kutsulistalla. 

Minulta ei Yhdysvaltain suurlähettilään portilla ole vielä koskaan ennen kysytty papereita. Belmopan on niin pieni kylä, että varsinkin Cosimo alkaa työnsä kautta olla tuttu niin vartijoille kuin muullekin suurlähetystön henkilökunnalle. Nyt oli portilla kuitenkin uusi vartija, joka ei suostunut uskomaan toisten vartijoiden vakuutuksia siitä, että Cosimo ei ollut tuonut mukanaan jotain vierasta terroristia vaan ihan todella vain vaimonsa. Äskettäin julkaistu raportti Yhdysvaltain Libyan suurlähetystön puutteellisista turvallisuusjärjestelyistä on tainnut johtaa turvallisuusmääräyksien tiukentumiseen Yhdysvaltain suurlähetystöissä läpi maailman.

Ja olisihan minulla totta kai pitänyt joka tapauksessa olla henkilöllisyyspaperit matkassa. Ilman ajokorttia ei tule ajaa autoa, sehän on selvä. Minua ei ole koskaan poliisi pysäyttänyt täällä Belizessä kun olen ollut autolla liikkeellä, eikä meitä ikinä pysäytetty myöskään Jamaikalla. Poliisit eivät tiedä ihan tarkkaan miten toimia diplomaattien suhteen, ja siksi diplomaattikilvillä varustettuja autoja ei juuri pysäytetä täälläpäin maailmaa. Ei silti ole hyvä jos diplomaatit alkavat pitää itseään lain yläpuolella, enkä ollenkaan ajattele, että minulla olisi oikeus käyttäytyä miten vain diplomaattistatukseni vuoksi - päinvastoin. Olen itse asiassa hyvin lainkuuliainen ja kunnollinen ihminen; tunnen syyllisyyttä ihan pienimmistäkin rikkeistä ja varsinkin täällä Belizessä haluan toimia mahdollisimman esimerkillisesti tilanteessa kuin tilanteessa. Ajankin tietysti tavallisesti aina ajokortti lompakossa mukana. Iltatilaisuuteen en kuitenkaan tullut ottaneeksi lompakkoani mukaan, eikä mukana siis ollut ajokorttiakaan. Itse asiassa päätimme illalla vasta ovesta ulos kävellessämme kumpi meistä on ajovuorossa, eikä minulle siinä vaiheessa tullut ajokortti ollenkaan mieleen. 

Ei onneksi ollut suuri asia ajella takaisin kotiin ja hakea ajokortti. Suurlähettiläs ja varasuurlähettiläs pahoittelivat kovasti tilannetta, kun pääsimme sisälle asti. He tietysti tuntevat ja tietävät minut eivätkä pitäneet tarpeellisena, että paperini tarkistettaisiin. Suurlähettiläs kertoi hauskan tarinan tämänvuotiselta vierailultaan Valkoiseen Taloon. Hän oli seissyt turvatarkastuksessa vieraan naisen takana. Vartija oli kysynyt naiselta tiukasti tämän nimeä ja nainen oli vastannut "Biden, Jill Biden". Vartija oli katsonut tuimana henkilöllisyyspapereita, ja taas naista, ja päästänyt vihdoin tämän turvatarkastuksen läpi, ilman minkäänlaista anteeksipyyntöä tai merkkiäkään siitä, että hän olisi tunnistanut kuka oli kyseessä. Nainen Belizen suurlähettilään edellä jonossa oli ollut Yhdysvaltain varapresidentti Bidenin vaimo, joka ei hänkään siis pääse ihan noin vain sisälle Valkoiseen Taloon. Ihan sopivaa siis, että minut käännytettiin Belizen suurlähettilän portilta hakemaan papereitani.

Amerikkalaisen jouluaterian jälkeen siirryimme suurlähettilään olohuoneeseen laulamaan yhteislauluna joululauluja. Suurlähettilään rouva ja hänen poikansa osaavat soittaa kauniisti pianoa ja säestivät lauleluamme. Tänä vuonna minulta jäävät Suomessa kauneimmat joululaulut laulamatta koska tulemme perille vasta aattoiltana ja oli mukava päästä laulamaan muutama joululaulu, vaikka valikoima olikin osin minulle vieras. Vaikken jouluihminen olekaan pidän kyllä monista joululauluista ja ennen kaikkea nautin yhteislaulusta. Oli jotenkin herkkää ja henkevää seistä kaikkien kauniisti pukeutuneiden ihmisten joukossa ja laulaa sydämen kyllyydestä joululauluja, kaikki omalla tyylillämme.

Antaa siis tulla mayojen ennustaman uuden ajan, jos se seuraa tämän vanhan kantapäillä ja lupaa yhtä paljon hyvää ja kaunista! 

4 kommenttia:

  1. Mukavan lämminhenkinen kirjoitus. :-)

    Minustakin on mukava käydä välillä toisessa todellisuudessa ja asua vaikkapa pari päivää hienossa hotellissa, jossa on kylpyhuoneessa purnukkaa ja purkkia, huonepalvelu toimii 24/7 ja vuodevaatteet ovat vitivalkoiset ja tyynyt muhkeat, mutta aika pian siellä kyllä tulee sellainen olo, että ei sitä kauan jaksaisi. Sitten on taas kiva päästä kotiin ja arkisiin hommiin. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hippu!

      Muutama päivä hienossa hotellissa maistuu hyvin minullekin. On ihanaa kun kaikkea on jo ajateltu, kaapissa roikkuu pehmoinen kylpytakki ja voi vain olla. Mutta enpä tosiaan minäkään haluaisi jäädä hotelliin asumaan. Omien romujen keskellä on kuitenkin paras paikka :)

      Poista
  2. Kannattaa muuten mahdollisimman paljon ratsastaa ilman satulaa, kehittää tosi nopeasti tasapainoa ja saat paljon paremman kontaktin heppaan :)

    Välillä on ihana piipahtaa luksuksessa, sen tähden rakastan työmatkoja, saa vuorokauden nauttia hotellin palveluista (ja varsinkin niistä petivaatteista!!) ja ihanasta aamupalasta... Mutta kotiin on aina yhtä kiva palata! Ihanaa uuden jakson alkua teidän perheelle, täällä sitä myös rauhaisissa ja toiveikkaissa fiiliksissä odotellaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun täytyy seuraavan kerran yrittää ratsastaa satulatta luottoratsullani, jonka liikkeet tunnen paremmin. Olen viime aikoina innostunut ratsastamaan tuolla entisellä ravihevosella, joka on ihan mahtava ratsastettava, mutta minulle vielä sen verran vieras, että vähän kyllä jännitti tasapainotella sen selässä ilman satulaa...

      Me yövymme Miamissa ihanassa hotellissa aina matkalla takaisin Belizeen Euroopasta - lentoyhteydet ovat niin huonot, että väliin tulee pakostakin yö matkan varrella. Se on kuitenkin oikeastaan aika mukava vaihe lomamatkassa: rento yö hyvissä olosuhteissa. Tilaamme huonepalvelusta ruokaa ja ostamme hotellin telkkarin kautta jonkun kivan lasten elokuvan. Mua vähän huvittaa nämä meidän perheen perinteet...

      Hyvää uuden ajan alkua myös teillepäin! Ei näytä tulleen maailmanloppu - eiköhän se olisi jo tässä vaiheessa päivää ehtinyt alkaa ;)

      Poista

Kiitos kommentistasi!