lauantai 15. joulukuuta 2012

En ymmärrä...

Vietin aamupäivän Mikon koululla. Autoin koululaisia tekemään erilaisia askartelutehtäviä: joulukuusenkoristeita, joulukortteja, pieniä puisia koristeporoja. Neuvoin miten kirjoitetaan korttiin "mom" ja "dad" ja "Christmas", ja kuuntelin lasten mielenkiintoisia ajatuksia ja hauskoja kertomuksia. Minulla on yhdeksäntoista pienen koululaisen joukossa suosikkini, mutta he ovat todella kaikki aivan mahtavia lapsia. Tunsin itseni etuoikeutetuksi ja onnelliseksi kun sain olla aamun heidän kanssaan.

Samaan aikaan kun minun pieni poikani ja hänen koulutoverinsa viettivät viatonta perjantai-päivää leikkien ja askarrellen koulussaan, Connecticutissa Yhdysvalloissa monen pienen koululaisen elämä päättyi käsittämättömällä tavalla. 

Elämä on arvaamatonta. On mielestäni selvää, että sellainen ihminen, joka ottaa tehtäväkseen tappaa montakymmentä lasta ja useamman aikuisen, on mieleltään sairas. Vaikka miten haluaisimme, emme voi aina pitää lapsiamme turvassa kaikilta maailman häiriintyneiltä ja sairailta. Mielisairauksia ja niistä johtuvia käsittämättömiä tekoja ei aina ole mahdollista ennaltaehkäistä. Mutta tavallisten ihmisten ei pitäisi niin helposti saada käsiinsä aseita, joilla aiheuttaa tällaista määrätöntä tuhoa.

En voi ymmärtää niitä ihmisiä, jotka edelleen tänä iltana uhoavat, että kunhan vain jollain muullakin olisi ollut koululla ase, koko tilanne olisi ollut kerralla ohi. Ihan oikeastiko he uskovat, että jos vain jollakulla olisi ollut ase, koulun rehtorilla tai vaikkapa vahtimestarilla, he olisivat yksinkertaisesti ampuneet kouluammuskelijan ja kaikki olisi päättynyt hyvin? Ikäänkuin me eläisimme Hollywood-jännärissä, jossa hyvä aina lopulta voittaa pahan!

On vaikea ymmärtää minkälaisen ihmisen mielestä kaksi asetta on parempi kuin yksi, tai kaksi ampujaa toisiaan vastaan miellyttävämpi skenaario kuin yksi ampuja. Jos aloitamme jossittelemaan, niin minulle tulee ennen kaikkea mieleen, että jos tälläkin kouluampujalla olisi ollut useamman aseen sijaan käytössään vaikkapa vain useampi veitsi, hän ei olisi todennäköisesti ehtinyt saada yhtä paljon vahinkoa aikaan yhtä lyhyessä ajassa. 

En ymmärrä yksityisihmisten tarvetta - tai oikeutta - pitää käytössään aseita. Jokaiselle löytyy varmasti mukavampikin harrastus kuin se missä väijytään metsässä eläimiä ja ammutaan ne kuoliaaksi. Enkä usko, että tekee kodin yhtään sen turvallisemmaksi, että asekaapissa on kokoelma aseita kaiken varalta; päinvastoin. 

En todellakaan ymmärrä kuinka kukaan voi puolustaa omaa haluaan omistaa aseita, kun niitä on juuri käytetty tappamaan kokonainen luokallinen lapsia. Eikö olisi jo aika tiukentaa aseiden hallussapitoon liittyviä lakeja ympäri maailman? Vai tarvitaanko todella vielä lisää näitä ampumistapauksia ennen kuin on vihdoin aika toimia?

4 kommenttia:

  1. Olen myös aika asevastainen! Niillä ei kyllä hyvää saada aikaan.
    Suomessa on aika tiukka aselaki, mutta silti tapahtuu kauheita. Ainahan ne saa sieltä lukkojenkin takaa vääriin käsiin.

    Olin itsekin järkyttynyt tästä kyseisestä jutusta. Pienet viattomat menettivät henkensä yhden sairaan takia. Aselakien tiukennuksen myötä toivoisin myös terveyden hoitoon resursseja lisää, jotta jokainen apua tarvitseva sitä apua saisi ja mahdollisimman pian.
    Kauheuksia tapahtuu nykyään ihan liikaa, aseiden kanssa ja ilman. Suomikaan ei ole mikään lintukoto.
    Väistämättä tuli minullakin oma koululainen mieleen.

    Kun olen antanut ymmärtää, ettei lapsilleni saa ostaa aseita lahjaksi, olen saanut kuulla kunniani. POjat tarvitsevat aseita kehittyäkseen taitaviksi pojiksi. Aseleikit/-harratus kehittää tarkkuutta. Mielestäni armeija riittää siihen aseleikkiin ja tarkkuuden harjoittamiseen.
    Olen myöntynyt ja vanhempi lapsistani on saanut pari leikkiasetta (jotka olemme itse ostaneet), mutta olen pitänyt kiinni siitä, että ne eivät saa näyttää liian oikeilta, vaan niistä on näyttävä, että ne ovat leikkiaseita. Niillä ei myöskään ole saanut osoitella ketään kohti, vaan on täytynyt leikkiampua maalitauluun. Innostus oli ja meni. Nyt ne lelupyssyt pölyttyvät jossain romukopassa.

    Vaikeita asioita, mutta oikeita aseita ei meidän talouteen tule!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minusta Suomessakin pitäisi tarkentaa aselakia. Näitä vastaavanlaisia tilanteitahan on ollut Suomessakin ja yhteistä on ainakin se, että aseita on liian helposti yksityisihmisten saatavilla niin Suomessa kuin Yhdysvalloissakin. Eivät taida suomalaiset lait ja asekaapinlukot riittää, kun niitä aseita aina osuu kuitenkin vääriin käsiin ja tarkoituksiin. En todella ymmärrä innostusta metsästykseen ja muihin harrastuksiin joihin aseita tarvitaan, ja täytyykö niitä aseita sitten tosiaan olla jokaisella metsäställä valtava kokoelma, erilaisia pyssyjä enemmän kuin käsiä?

      Ja mielenterveydenhoitoon täytyisi tosiaan myös kaikkialla lisätä resursseja, siitä olen ihan samaa mieltä. Mutta kaikkia mieleltään sairaita ei mitenkään pystytä pysäyttämään. Ja niissä tilanteissa todella toivoisin, ettei olisi näitä aseita näin helposti saatavilla.

      Minäkään en oikein pidä leikkiaseista. Onhan niitä meidänkin lasten käsiin jo päässyt, muutama vesipyssy ja mummolassa leikkiase, joka on kyllä todella meidän pienen pojan mieleen. En oikein tiedä mikä olisi paras tapa suhtautua tähän leikkiaseasiaan; onko niin, että jos liikaa kieltää, niin asiasta tai lelusta tulee sitäkin mielenkiintoisempi? Hyvä, että teillä ovat jääneet pyssyt pölyttymään lelukoppaan!

      Poista
  2. On niin vaikea ymmartaa miksi pitaa surmata joukko pienia lapsia, miksei voi yksinkertaisesti tappaa vain itseaan jos tilanne on niin paha. Koko illan ja aamupaivan on ollut pala kurkussa kun avaa uutiset telkkarista tai netista. Sairaita ihmisia on ja tulee aina olemaan mutta mista johtuu tallaisten viattomiin lapsiin kohdistuvien surmien lisaantyminen vai onko tallaista ainna ollut, ei kai? Joskus tulee sellainen fiilis etta laitan ovet ja ikkunat kiinni ja linnottaudun loppuelamakseni perheeni kanssa kotiin.

    Mun puolesta aselait voisivat olla todella tiukkoja, kuka tarvitsee asetta kotiin? Kyllahan sellaisen tietysti aina saa haltuunsa pimeilta markkinoilta tai varastamalla mutta ainakin se olisi vahan kovemman vaivan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, jos aseita olisi hankalampi saada yksityiskäyttöön, ihan hetken mielijohteesta ei kukaan ainakaan kykenisi tällaiseen hyökkäykseen.

      Minua ei jotenkin enää yllätä mikään ihmisen tekemä paha. Surettaa ja raivostuttaa ja ahdistaa, muttei yllätä. Ja se itsessään on vähän järkyttävää!

      Poista

Kiitos kommentistasi!