lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukuun ensimmäinen päivä

Hurrikaanisesonki päättyi eilen. Tänään alkoi joulukuu. Vaikea ymmärtää, että vuosi on taas lopullaan. Ehkä se sitten tulee todellisemmaksi kun laskeudumme muutaman viikon päästä Helsinki-Vantaalle ja näemme omin silmin, että talvi on tosiaankin tullut. Täällä oli eilen lähinnä keväistä. Oli vähän vilpoista ja märkää, lätäköt pitkin ja poikin kuin sulaneiden kinosten viimeiset rippeet. 

Tähän aikaan vuodesta sää suosii meitä, jotka emme ole helteestä niin innostuneita. Olemme kaivaneet esiin lämpimät pyjamat, pitkät housut ja sukat. Kaikenlaiset pataruuat maistuvat nyt hyvältä ja teetä kuuluu viileinä iltoina kuppikaupalla. Mutta ei tämä nyt talvelta sentään tunnu. Pieneltä hengähdystauolta kuumasta vain.

Tälle päivälle meillä ei ole kummempia suunnitelmia. Tuntuukin oikein sopivalta viettää päivä kodin suojissa. Vaikka jokaisen rakkaan lemmikin kuolema tuo tullessaan surun, sairaan vanhuksen kuolema on tietysti helpompi hyväksyä ja käsitellä kuin se, että poissa on yhtäkkiä ystävä, joka ei ollut vielä kissaksi kovin vanha ja vaikutti vielä muutama päivä sitten ihan terveeltä. Kestää hetken käsitellä ja ymmärtää asia. Mikään ei ole ikuista, ja se on vain hyväksyttävä. Kaikesta täytyy oppia päästämään irti. Se on tavallaan helpottavakin ajatus: ettei auta vaikka rystyset valkoisina pitäisi kiinni rakkaistaan tai elämästä itsestään, loppu on kuitenkin edessä ennen pitkää, elämän kiertokulkua ei voi pysäyttää. Ainoa mitä voimme lopulta tehdä on elää ja käyttää aikamme täällä niin hyvin kuin osaamme.

Näillä puhein aionkin tänään vihdoin tehdä hummusta. Kaikki on valmiina: Kikherneet on liuotettu ja keitetty. Tahinipurkki, jonka isäni toi syksyllä Suomesta, odottaa korkkaamistaan. Limetit on ostettu. Olen huolellisesti pessyt ja kuivannut kauniin astian, jonka hankimme Meksikosta Cancunin reissulla. Astia sopii mainiosti hummuksen ja siihen dipattavien vihannesten tarjoiluun, ja siihen tarkoitukseen sen itse asiassa ostinkin. Cosimo leikkii lasten kanssa yläkerrassa ja koirat touhottavat keskenään takapihalla, joten minulla on rauhallista aikaa ja tilaa puuhailla keittiössä. Nyt ei siis muuta kuin toimeen.

2 kommenttia:

  1. Nam, hummusta taytkkin tehda joku paiva! Miehen lempparia, ihan leivanpaalle matettynakin :) Itse tykkaan juuri dippailusta sen kanssa. Mukavaa sunnuntaita teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hummus on ihanaa... Mun täytyy vielä vähän opetella kyllä, tämä oli itse asiassa mun ihan ensimmäinen yritys ja sen myötä selvisi muun muassa, ettei käyttämäni tehosekoitin oikein kunnolla toimi hummuksen sekoittamiseen. Tuli sitten vähän paksumpaa tavaraa kun jouduin osin muussaamaan kikherneet ihan haarukan avulla käsin :) Mutta ihan hyvältä hummus kyllä maistui ja tosiaan sitä voi kätevästi syödä monin eri tavoin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!