keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Joulukuun kahdestoista

Ratsastustunti kului taas kerran maastossa, tällä kertaa syvemmällä viidakossa. Jouduimme kääntymään kerran jos toisenkin takaisin, koska viidakkopolun poikki oli kaatunut useampia puita emmekä päässeet hevosten kanssa enää pitemmälle. Oli hienoa saada ratsastaa käsittämättömän upeissa maisemissa, mutta huimia onnentunteita en tänään kuitenkaan tuntenut. Väsymys uhkaa taas viedä minut mennessään. Kunpa saisin sen kerralla selätettyä! 

Siitä kuitenkin iloitsin tänään, että olen vihdoin oppinut hoitamaan hevosen alusta loppuun asti itse. Osaan satuloida ja suitsia, harjata ja pestä. Tiedän mistä kaikki varusteet löytyvät ja alan muistaa mitkä niistä kuuluvat millekin hevoselle. Se on muuten yksi näitten yksityistuntien etuja: tilaisuus puuhata hevosten kanssa enemmänkin kuin vain ratsastuksen merkeissä. Ymmärrän nyt hyvin niitä pieniä ja isompia hevostyttöjä, jotka maailman hevostalleilla viettävät tuntikausia vain harjaten ja hoitaen hevosia. Hevosen hoitaminen on parhaimmillaan hyvin rentouttavaa hommaa ja siinä saa tutustua hevoseen ihan toisella tapaa kuin ratsailla. 

Tänään minulle kävi ensimmäinen hevosalan haaveri. Olin laittamassa luottoratsuani Mr Brownia takaisin sen karsinaan kun se vahingossa astui varpailleni. Oma syyni, en katsonut mihin kävelin. Ei käynyt kuinkaan, pehmeät kuivikkeet karsinan pohjalla antoivat periksi ja sain nopeasti jalkani vedettyä pois kavion alta. Teki hyvää huomata, että pieniä haavereita voi sattua eikä niistä tarvitse seurata mitään sen kummempaa. 

Tänään illalla juhlitaan Mikon koulun joulujuhlia. Lapset ovat valmistaneet pienen musikaaliesityksen ja laulavat ja esittävät sen lisäksi muutaman lyhyemmän pätkän. Kuulostaa samaan aikaan hellyyttävältä ja kamalalta: paljon pieniä laulamassa hartaasti nuotin vierestä… Mutta itse asiassa olen nähnyt musikaalin harjoituksista pätkän ja olen edelleen aivan äimistynyt siitä kuinka hyvin pienet koululaiset osaavatkaan laulaa ja esiintyä. Mikon elämän ensimmäiset koulun joulujuhlat. Minulle tulee varmasti itku. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!