sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Päivälevolla

Mikä on tässä yläkerrasta alakertaanpäin otetussa kuvassa pielessä? Minulla pistää heti silmään, että yksi sohvatyyny on kaatunut kyljelleen ja että lattialla Skippyn vieressä retkottava koiranlelu näyttää ikään kuin sen hännänjatkeelta. 

Mutta itse asiassa otin kuvan siksi, että Pongo oli niin somasti vetäytynyt sohvalle päiväunille. Meillä ei koirilla ole oikeastaan lupaa nousta sohvalle, eivätkä ne sitä juuri yritäkään jos olemme me ihmiset huoneessa. Mutta kun silmä välttää etenkin Pongo ja Poppy tekevät kyllä mielellään olonsa sohvalla ja nojatuolissa mukavaksi. Minua se ei itse asiassa haittaa. Kaikki eivät pidä koirista sohvilla, mutta minusta on oikeastaan jotenkin ihanaa kun koirat käyvät sohvalle tai nojatuoliin nukkumaan. Tiedän, että olen kyllä vähän outo. Pidän myös märän koiran tuoksusta. 



4 kommenttia:

  1. Voi Kata, kyllä sinä olet koirarakas! Ja miten ihanasti nuo otukset siinä päivänokosilla ovat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirarakas tai ihan kahjo, tai ehkä vähän molempia :) Mutta ihania ja rauhoittavia ovat lepäävät lemmikit. Tekee mieli itsekin laittaa silmät kiinni kun katsoo noita meidän koiratoheloita nukkumassa.

      Poista
  2. Minakin olen outo silla maran koiran tuoksu on minusta hyva ja meilla koira muuten nukkuu seka sohvalla etta sangyssa, viimeisesta tavasta yritettiin paasta eroon kun lapsi tuli taloon mutta nyt koiruus on taas ottanut paikkansa sangysta miehen toisesta kainalosta :) Tiedan etta jotkut vieraamme ovat aika kauhuissaan kun koira hyppaa sohvalle ja tallöin pidamme sen pois sielta mutta meidan kesken se saa kylla olla missa lystaa. Osanotto kissan puolesta :( Onneksi kissa sai arvoisensa kohtelun ja rakastavan perheen eli ihan parhaan kissanelaman mita saada voi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä myös ajatus koirista sängyssä on aika ihana! Kunhan me asuisimme jossain missä ei olisi näin aktiivista punkkiongelmaa saattaisivat koirat hyvinkin löytää tiensä meidän sänkyihimme :) Tällä hetkellä ne eivät kuitenkaan pääse oikeastaan juurikaan koko yläkertaan, ihan siis noiden punkkien vuoksi. Se onkin mukava ajatus, että jos tulevassa kotimaassamme on erilaiset olosuhteet, saavat koiratkin löytää itselleen meitä lähempää nukkumapaikkansa. Tuntuu aina hyvältä löytää jotain hyviä puolia muutosta kun olen sen suhteen niin vastahakoinen!

      Ja kiitos Petra osanotoista. Edelleenkin vähän väliä vähän itkettää. En ehtinyt yhtään valmistautua tämän kyseisen kissan kuolemaan enkä jotenkin pääse sen yli etten tiennyt kissakaveria hyvästellä oikein ajatuksella kun viimeksi näimme. Vanhemman kissani (joka kuoli nyt kesällä) kaikki ominaisuudet olin painanut tarkasti mieleeni ja ihan todella voin tuntea sen sileän turkin käsieni alla kun sitä ajattelen. Oli tavallaan helpompaa kun osan surusta olin sen osalta surrut jo etukäteen, kun se vielä oli käsinkosketeltavissa. Viime viikolla kuollutta kissaa suren puolestaan nyt ihan alusta alkaen, muiston kerrallaan.

      Poista

Kiitos kommentistasi!