sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Sääli

Kommentoin jokin aika sitten toisessa blogissa blogikirjoitusta, jossa blogin kirjoittaja kertoi ostaneensa rotukoiran pennun. Sanoin, että oli mielestäni vähän harmillista, että hän - nuori nainen joka on nähnyt paljon maailmaa ja myös maailman eläinten kärsimyksiä - oli päätynyt ostamaan koiran kasvattajalta sen sijaan, että olisi antanut kodin kodittomalle koiralle. Suomessahan ei toki ole samalla tavalla kodittomia eläimiä kuin vaikkapa täällä Belizessä, mutta Virosta ja esimerkiksi Espanjasta on suomalaistenkin mahdollista ottaa omakseen paikallisia kodittomia koiria. 

Blogin kirjoittaja itse vastasi kommenttiini kohteliaasti ja ystävällisesti. Mutta jokin kommentissani ärsytti myös jonkun kyseisen blogin lukijoista vastaamaan minulle. Lukijalla oli kommentistani kaikenlaista sanottavaa, mutta se mikä minulle jäi ennen kaikkea mieleen oli se miten hän sanoi, ettei kenenkään pitäisi ottaa koiraa säälistä. Olen jäänyt sitä miettimään.

Mielestäni on paljon huonoja syitä ottaa koira. Koiraa ei pidä hankkia hetken mielijohteesta tai vaikkapa joululahjaksi. Koiranpennut ovat suloisia, mutta pentujen vastustamaton suloisuus ei ole hyvä syy ottaa koiraa, koska suloisimmatkin pennut kasvavat ennen pitkää aikuisiksi koiriksi. Koiraa ei tulisi ottaa jos haluaa siitä seuraa vain siihen asti kunnes elämä taas vie mukanaan niin, ettei koiranhoitoon jääkään aikaa. Koiraa ei mielestäni tule ottaa siksi, että haluaa tehdä sillä voittoa koirakilpailujen, -tappelujen, tai pentueiden kautta. 

Mutta säälistä… Säälin yksi käännös englanniksi on compassion. Compassion on kuitenkin paljon enemmän kuin sääli; se tarkoittaa myös myötätuntoa ja laupeutta, ja viittaa myös empatiaan ja myötäelämisen kykyyn. Myötätunto on mielestäni erinomainen syy ottaa itselleen mikä tahansa lemmikki, jos perusedellytykset lemmikin pitämiseen ovat kunnossa. Niin koiran kuin kissan tai minkä tahansa eläimen pitäminen vaatii mielestäni ennen kaikkea kykyä asettua toisen paikalle ja halua tehdä tälle hyvää. Onkin mielestäni suomen kielen ja oman mielen köyhyyttä jos ajattelee, että sääli tai paremminkin myötätunto ei ole hyvä syy eläimen hankkimiseen. Mitä sen parempaa syytä voisi olla? 

"Älä kasvata pentueita tai osta kasvattajalta niin kauan kuin kodittomat eläimet kuolevat.
Steriloi lemmikkisi, ota omaksesi koditon eläin. Yksi kerrallaan kunnes kaikilla lemmikeillä on oma koti."
En valitettavasti tiedä tämän Facebookissakin kiertäneen kuvan lähdettä, mutta uskon, että sitä ja sen viestiä sopii jakaa eteenpäin.


19 kommenttia:

  1. Eläintä ei kannata ottaa säälistä silloin, kun kasvattaja/myyjä ei ilmiselvästi hallitse eläimenpidon alkeita (ns. pentutehtailu). Jos tällaiselta taholta hankkii lemmikin, sitä tulee juuri tukeneeksi tätä toimintaa. Yksi eläin ehkä pelastuu, mutta samalla luo edellytykset jatkaa tätä huonoa eläimenpitoa eli välillisesti tuottaa kärsimystä muille, tuleville pennuille. Sen sijaan pitää ottaa suoraan yhteyttä viranomaisiin, jotta touhu saadaan loppumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No totta tuokin. Pitää tietysti miettiä miten säälinsä tai myötätuntonsa käytännössä toteuttaa.

      Mielestäni hyvä nyrkkisääntö on tässä asiassa se, että lemmikkieläimiä ei yleensä pitäisi ollenkaan ostaa. Eri asia on se, jos eläintalosta otetusta kodittomasta kaverista täytyy maksaa talolle jonkinlaista tukirahaa, mutta muuten rahan ei mielestäni pitäisi vaihtaa omistajaa kun on puhe uuden perheenjäsenen ottamisesta.

      Poista
  2. Olet kyllä saanut minutkin ajattelemaan näitä koira-asioita ihan uudesta vinkkelistä. En ole koskaan aikaisemmin ajatellut, että onkin todella järkevää antaa koti kodittomalle koiralle -oli se sitten ihan mitä rotua tahansa. Ehkä juuri siksi en ole tätä asiaa aikaisemmin ajatellut sen syvällisemmin, koska Suomessahan ei oikeastaan ole kodittomia kaduilla vaeltelevia eläimiä.

    Joten suurkiitos siitä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Pia! Olen iloinen, jos olen osannut tuoda tätä asiaa esille sopivalla tavalla. Tämä on minulle todella tärkeä asia ja joskus niistä kaikkein tärkeimmistä asioista on vaikea kirjoittaa ja puhua rauhallisesti!

      Poista
  3. Entä ne kodittomat, nälissään olevat ihmiset? Niitä on, Suomessakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällä samalla tavalla usein syyllistetään ihmisiä, jotka auttavat muiden maiden köyhiä: Suomessakin on köyhyyttä, miksi lähteä sen kauemmas tukemaan köyhiä. Onko todella niin, että jos huolehtii yhden ryhmän kohtaloa, täytyy huolehtia kaikista? Tai käänteisesti: olisiko parempi jos emme kukaan auttaisi yhtään ketään, kun kaikkia emme voi kuitenkaan auttaa? Onko maailman kodittomilta ihmisiltä pois, että minä mietin kodittomien koirien tilannetta? Onnettomia nälkäisiä ja kodittomia ihmisiä ja eläimiä riittää meille kaikille autettavaksi. Auta sinä siis kodittomia ihmisiä niin minä keskityn nyt toistaiseksi näihin eläimiin - näin tulevat useammat onnettomat autetuiksi.

      Ja ihan vain tiedoksi, huolehdin minä kodittomista ihmisistäkin. Opiskeluaikoina Iso-Britanniassa tein useamman vuoden vapaaehtoistöitä kodittomien yömajassa. Siinä tilanteessa se oli minun mahdollisuuteni auttaa.

      Poista
  4. Kuten monesti olemme jutelleetkin, en minäkään ymmärrä miksi pitää hankkia rotukoira? Niin kauan kun on kodittomia koiria, ei mielestäni ole mitään kunnon syytä teettää yhtään pentuja tai hankkia rotukoiraa - nykyään on paljon esimerkkejä muunmuassa kuinka poliisi- ja rauniokoiriksi on koulutettu kodittomia, sekarotuisia koiria.

    Mielestäni jos koiraa on joka tapauksessa hankkimassa, sääli on oikein hyvä peruste valinnalle. Tällä hetkellä esimerkiksi Romaniassa talvi tulee päälle, ja monet koirat siellä tulevat paleltumaan talven aikana kuoliaaksi - jokainen adoptoitu koira merkitsee yhden hengen pelastumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaihdoin profiilikuvan tässä välissä, mutta sama Karoliina edelleen ;) Niin, muistatko sen kolmijalkaisen söpöliinin jota Romaniasta olin adoptoimassa? Noh, joku muu ennätti ensin ja nyt tuo ihana hauveli on tänä aamuna saapunut Suomeen oman perheensä luo! Itkuhan siinä tuli kun tuon ilouutisen luit :)

      Poista
    2. Hienoa, että koira löysi uuteen kotiin. Tekee oikeasti todella hyvää tietää, että meitä samanhenkisiä ihmisiä on enemmänkin.

      Ja hyvä tietää myös, että profiilikuvan voi siis vaihtaa! Olen miettinyt ja tutkinut asiaa nyt jo useamman viikon. Tukka on kasvanut edellisestä kuvasta jo sen verran, etten näytä siinä enää oikein tutulta itselleni :)

      Poista
  5. Kiinnostuneet voivat käydä lukemassa alkuperäisen keskustelun täällä:

    http://sarrrri.com/2012/10/tama-on-uusi-alku-vanhan-hyvan-paalle/

    Palaan asiaan töiden jälkeen, nyt en ehdi tarkemmin kommentoimaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanut Sari mitenkään lähteä tuomitsemaan sinua tai valintojasi täällä, enkä siksi myöskään linkannut tätä kirjoitustani sun blogiin - tuo "sääli"-kysymys vain jäi minun mieleeni enkä osannut ottaa sitä esille ilman taustakertomusta. Kiinnostavaa kuulla sunkin kommenttisi asiasta kunhan ehdit kirjoittamaan!

      Poista
  6. Kaunis ajatus pelastaa kaikki maailman kodittomat koirat. Valitettavasti näistä "kodittomista" koirista on myös tullut iso bisnes. Suomikin on pullollaan pentutehtailijoita, jotka koirien hyvinvoinnista välittämättä tekee pentuja vain ja ainoastaan dollarin kuvat silmissä. Vielä enemmän näitä pentutehtaita on esim. Virossa. "Löytökoiria" tehtaillaan järkyttävissä olosuhteissa, ja suomalaiset maailmanpelastajat hakevat koiria muutamalla satasella sieltä ja tekevät samaan aikaan vaan lisää tilaa uusille "löytökoirille". Pentutehtailu on suuri ongelma, ja niin kauan kun näitä koiria "pelastetaan", markkinat huonoissa oloissa tehtailluille koirille on olemassa.

    Linkkejä aiheesta:
    http://www.halpapentu.fi/
    https://www.facebook.com/alaostakoiraahakista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten sanottu olen sitä mieltä, että koirista tai muista lemmikeistä ei tulisi kenenkään mielellään maksaa yhtään mitään - kunhan ihmiset eivät maksaisi lemmikeistään, nuo dollarinkuvat silmissä eläintyötä tekevät jäisivät aika pian kuvioista pois. Ja totta kai lemmikkieläimen ottajalla on vastuu tutkia lemmikkinsä olot niin hyvin kuin mahdollista. Sama pätee niin kasvattajalta kuin kodittomien eläinten talosta otettuun eläimeen.

      Maailman kodittomia koiria ei tulla pelastamaan yhden tai miljardinkaan hyvän kodin ansiosta, vaan sillä tavoin, että kaikki ottavat tavakseen ja tehtäväkseen steriloida lemmikkinsä eikä kukaan enää teetä lisää pentuja maailmaan. (Olen kirjoittanut tästä asiasta jo aiemminkin: http://edustusrouvanpaivakirja.blogspot.com/2012/11/minun-uskontoni.html) Tulee kestämään kauan ennen kuin olemme siinä pisteessä... On surullista, että sillä välin niin monet kovettavat mielensä kodittomien koirien tilanteelle vain toistamalla ääneen mantraksi muodostunutta "eläintä ei pidä ota säälistä." Tilanteita ja tilaisuuksia kun on niin monia ja kaikille onnettomille kohtaloille ei mielestäni pitäisi sulkea silmiään vain siksi, että myös löytökoira-alalla on huijareita.

      Olisi mielenkiintoista tietää anonyymi mikä on sinun henkilökohtainen suhteesi löytöeläimiin. Minun suhteenihan on täältä blogissa hyvin luettavissa. Minun eläimiin liittyvät tekoni ja päätökseni kestävät päivänvalon. Olisi mielestäni ollut hyvin sääli, jos olisin jättänyt nämä omat rakkaat koirani pulaan, kun minulla oli tilaisuus heitä auttaa - vaikka alunperin otinkin heidät ehkäpä juuri ennen kaikkea säälistä omakseni.

      Poista
    2. Minun suhteeni löytöeläimiin on yksinkertainen. Niitä ei minulla ole. Ja nyt kannattaa sitten erottaa löytöeläimet "löytäeläimistä". Suomalaiset eläinsuojeluyhdistykset on pullollaan löytäeläimiä, niin kissoja kuin koiriakin, jotka on jostain tuntemattomasta syystä joutuneet sinne. Nämä eläinsuojeluyhdisten kautta uuden kodin saavat yksilöt kustantavat uudelle kodille todellisten kulujen verran, eikä minulla ole näitä vastaan yhtään mitään. Ne uudelleensijoitetaan vasta, kun niiden terveydentila on oikeasti selvitetty ja niiden luonteita jonkin aikaa seurailtu. ULkomailta "pelastettavat" koirat näen lähinnä vaan suurena terveysriskinä omille koirilleni. Niiden mukana tännekin ollaan saamassa sairauksia, joita meillä ei vielä ole ollut. Tai kuten muutaman kymmenen km päässä on joku täti myynyt samanrotuisia koiria kuin kasvattamani koirat, ilman papereita, hintaa pennuilla oli useamman sata euroa ja kaupan päälle sai parvoviruksen. Ilmeisesti nämä koirat tuotiin laittomasti Virosta.

      Sitten on nämä "löytöeläimet" esim. juurikin Virosta. Tai ne rotukoirien paperittomat "vahinkopennut", joiden hintalappu alkaa lähennellä useita satoja euroja. Tässä on se ratkaiseva ero.

      Sitten päästään siihen mielenkiintoiseen näkökulmaan siitä, että koirasta ei pitäisi maksaa yhtään mitään. Minä kasvatan koiria, 1-2 pentuetta keskimäärin vuodessa. Oletko mahdollisesti laskenut, mitä koiran kasvattaminen maksaa? Niin kauan, kun ihmiset haluavat pitää koiria lemmikkeinä, niitä kasvatetaan. Ja eikö siinä kohdassa olisi parempi ottaa se koira kasvattajalta, joka on tehnyt kaikkensa pentujen terveyden yms. eteen? Laadukas ruoka maksaa, matolääkkeet maksaa, ell. tarkastukset ja sirutukset maksaa, rekisteröinti maksaa, pentujen isälle pitää maksaa, vakuutukset maksaa, lista on lähes loputon. Saati mitä tämä touhu alkaa maksamaan, jos tulee ongelmia. Minä en edes laske niitä kuluja, joita minulle koiristani tulee silloin kun ei ole pentuja, jonkin verran yritän pitää kirjaa kuluista astutuksen ja pentujen luovutuksen välillä.

      Poista
    3. Meni näköjään jo vähän sekavaksi teksti. Ehkä siitä kuitenkin ymmärtää minun pointin. :)

      Poista
    4. Ymmärsin pointtisi. Ja arvelinkin, että olet koirankasvattaja.

      En tiedä oletko seurannut blogiani yhtään kauemmin, mutta minä vastustan kaikesta sydämestäni koirien kasvatusta. Mielestäni on vastuutonta lisätä maailmaan koiria kun niitä on jo aivan liikaa. Yksi tai kaksi pentuetta vuodessa on mielestäni yksinkertaisesti yksi tai kaksi pentuetta liikaa. Kodittomien eläinten ongelma ei ehkä Suomessa niin näy eikä tunnu ja siitä voi siksi helposti kääntää siellä katseensa poispäin, mutta monessa muussa maassa matkaillessa tai asuessa on hyvin nopeasti selvää, että eläinongelma on räjähtänyt käsiin. Minun on vaikea ymmärtää sitä, miten voi rakastaa eläimiä ja haluta niiden parasta, mutta ei toisaalta halua kaikkien eläinten parasta. Miten voit keskittyä miettimään vain omia koiriasi ja niiden pentueita, kun maailmassa miljoonia koiria kuolee ja lopetetaan päivittäin vain siksi, että koiria on yksinkertaisesti liikaa?

      Minun koirani on kaikki rokotettu asianmukaisesti, vaikka ne ovatkin löytökoiria, joilla on epämääräinen tausta. Ensimmäinen asia minkä olemme jokaisen koiramme kohdalla tehnyt sen jälkeen kun olemme ne omaksemme ottaneet on totta kai ollut viedä ne eläinlääkärille tarkistettavaksi, madotettavaksi ja rokotettavaksi. Uusimme myös koiriemme rokotukset asianmukaisesti niin kuin kuka tahansa vastuullinen koiranomistaja. Ei ole mitään syytä ajatella, etteivätkö muutkin löytökoirien omistajat lähtökohtaisesti hoitaisi koiriaan samalla huolella. Me löytökoirien omistajat emme ole mitään sivistymätöntä sakkia jotka haluaisimme koiriemme myötä levittää tauteja pitkin maailmaa - se on mielestäni ihan älytön ajatus.

      On mielestäni myös ihan erikoinen ajatus se, että suomalaiset löytöeläintalojen kasvatit olisivat järjestään jotenkin parempia kuin muunmaalaisten. Myös muualla kuin Suomessa on vastuullisten ihmisten pitämiä löytöeläintaloja, jotka toimivat ihan yhtä hyvin kuin Suomen vastaavat instanssit. Järjestäytynyttä elämää on myös Suomen ulkopuolella, usko pois! Jopa kehitysmaissa kuten täällä Belizessä osataan hoitaa koiria ja tutkia niiden luonnetta ja potentiaalia hyväksi lemmikiksi.

      Poista
    5. En muuten ole samaa mieltä siitä, että niin kauan kuin koiria halutaan lemmikiksi niitä täytyisi varta vasten kasvattaa. Koiria tulee kyllä maailmassa riittämään, vahinkoja tapahtuu aina ja vastuuttomat koiranomistajat eivät hekään tule koskaan kuolemaan sukupuuttoon. Toivoisin, että ihmiset miettisivät enemmän ja laajemmin omien valintojensa vaikutusta ja ottaisivat lemmikkiä harkitessaan ensi sijaisesti yhteyttä erilaisiin löytöeläintahoihin. Jos me kaikki eläintenystävät ottaisimme varta vasten kasvatettujen koirien sijaan omaksemme kodittomia löytökoiria, kenenkään ei enää tarvitsisi kasvattaa koiria ollenkaan. Sinultakin säästyisi kaikki ne kasvattamiseen kuluvat rahat. Kaikki voittaisivat.

      Poista
  7. Jokaisen koirasta haaveilevan kannattaa miettiä tarkkaan, miten ja mistä koiransa hankkii. Tuetko pentutehtailijoita? Altistatko kanssakoiriasi jollekin epidemialle, kun tuot kodittoman koiran ulkomailta? Nykypäivänä näyttäisi olevan melkeinpä muoti-ilmiö kodittomien koirien tuonti, Kreikasta, Espanjasta, Virosta, Romaniasta yms, yms.. Evira antaa tietyt vaatimukset koirien ja muiden eläimien tuontiin, Eu passi, rokotukset, ekinokokkoosimadotus yms. Mutta se ei takaa, etteikö koiran mukana voisi kulkeutua sairauksia, saati sitten koira itse kuolla heti suomeen päästyään johonkin sairauteen. Onkohan koira edes saanut niitä vaadittuja rokotuksia yms, vaikka leimat passissa on? Onko koiran hakijalla tarpeeksi tietoa edes koiran tuontivaatimuksista? Mitä jos koira raukka on joutunut lentämään pitkän matkan huonossa kunnossa, kun sen tarkastanut eläinlääkäri ei ole huomannut/halunnut huomata alkavia oireita? Ei ole väliä, onko kyseessä rotukoira tai koditon koira, joka tuodaan ulkomailta, ilman asiaan kuuluvia dokumenteja, mutta lopputulos on sama, eläinlääkärit on ohjeistettu lopettamaan tällaiset koirat, olivat ne sitten kuinka ihania ja terveitä..
    Mitä jos se ihana ja söpö koditon koira, joka on asunut pitkään kadulla ja koiratarhassa ei sitten sopeudukaan kotiisi, vaan kärsii eroahdistuksesta, pureskelee huonekalut, itkee päivät, pissaa ja kakkaa sisälle. Miten pitkälle se sääli tällaisessa tapauksessa riittää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokaisen koirasta haaveilevan tulisi miettiä koiran hankkimista tarkkaan. Lemmikin pitäminen on täynnä yllätyksiä. Ne kasvattajalta ostetut pennutkin saattavat osoittautua sairaiksi tai muuten ongelmallisiksi. Koiranpennut ihan yleisesti pureskelevat huonekaluja ja alkuun saattavat hyvinkin pissailla sisälle, monet kärsivät eroahdistuksesta. Jos se on kynnyskysymys ei lemmikkiä varmasti kannata hankkia ollenkaan. Lemmikkiin sitoudutaan sen elämän ajaksi ja päätös asiassa on siis tehtävä ajatuksella oli eläin kotoisin mistä hyvänsä.

      Kyllä muuallakin maailmassa osataan asioita aina silloin tällöin hoitaa ihan parhainpäin ja asiallisesti, vaikka se Suomen näkökulmasta tuntuukin usein olevan ihan mahdotonta ymmärtää. Emme me täällä maailmalla elä täydessä anarkiassa, ilman kunnon rokotuksia tai tietoa asioista... Kuten sanottu, eläimen tausta tulee tarkistaa niin hyvin kuin mahdollista, ja pitää totta kai pyrkiä tekemään yhteistyötä vain sellaisten löytöeläintalojen ja -instanssien kanssa, jotka toimivat asiallisesti.

      Poista

Kiitos kommentistasi!