tiistai 1. tammikuuta 2013

Käännekohtaa odotellessa

Joululoma. On leikitty lumessa, liukasteltu jäisillä teillä, ihmetelty pimeyttä, kuljettu lastenlääkärissä ja ravitsemusterapeutilla, vietetty aikaa hyvässä seurassa niin kotona kuin vieraissakin. Aikaeroväsymys alkoi hellittämään ensimmäisen viikon jälkeen, mutta edelleen minun on vähän hankala saada iltaisin unenpäästä kiinni. Eiköhän se tästä helpota kun huomenna palautamme vuokra-auton Helsinkiin ja jatkamme matkaa loppuloman verran jalan ja julkisilla. Arvaan, että iltaisin kyllä väsyttää ihan riittävästi kun on päivät pitkät taiteillut lumisilla ja jäisillä teillä ihan omin jaloin ilman nastarenkaita; liukastellut lasten kanssa busseille ja junille ja joutunut ihan todella vastakkain Suomen talven kanssa.

Uusi vuosi vaihtui meidän osaltamme ilman sen kummempia juhlallisuuksia. Kuohuviinilasilliset joimme aikuisten kesken kaikessa rauhassa omia aikojamme jo paljon ennen puoltayötä. Vihdoin olen onnistunut päästämään ihan todella irti siitä ajatuksesta, että vuoden vaihtuminen olisi itsessään jotenkin suuri tapaus. Päivä vaihtui siinä kuin muutkin päivät, eikä tässä tammikuisessa tiistaissa ole minulle ollut siinä mielessä mitään sen kummempaa kuin vuoden muissakaan tiistaissa. Olen vihdoin todella ymmärtänyt, ettei ole mitään tarvetta pyrkiä vuoden vaihtuessa muuttumaan uudeksi saati paremmaksi ihmiseksi, vaan elämä jatkuu omalla painollaan päivästä toiseen, tänään ja joka päivä. Se tuntuu helpottavalta ajatukselta.

Vuodenvaihde on tietysti sinänsä ihan hyvä hetki miettiä elämää, mennyttä ja tulevaa. Mutta tässä suurta muuttoa odotellessa katselen joka tapauksessa koko ajan eteen- ja taaksepäin sellaisella vimmalla etten tarvitse siihen sen kummempia päiviä tai päivämääriä. Melkein joka päivä kuluu hetki jos toinenkin ihmetellen tätä tilannetta missä minä ikäänkuin poljen paikallani ja pitkälti vain odottelen mitä tuleman pitää. Siinä yhteydessä tulen väistämättä usein miettineeksi kuluneita kuukausia ja vuosia, ja arvailleeksi mitä tulevaisuudessa odottaa. 

Tämän vuoden käännekohta ei minun mielessäni asetukaan niinkään tähän vuodenvaihteeseen kuin tuon tulevan muuton ajankohtaan. Siihen emme voi kuitenkaan valmistautua ajatuksella niin kuin uuden vuoden vaihtumiseen, ruksaamalla kalenterista päiviä ja laskemalla viikkoja. Vähän kerrallaan vain kuljemme lähemmäs sitä toistaiseksi epävarmana häämöttävää hetkeä, joka jakaa elämän siihen mikä oli ennen ja siihen mikä tulee sen jälkeen. Ennen on Belize, ihana Belmopan, oma koti, kaikki tutut rakkaat ihmiset, koko se maailma jonka olemme kolmessa vuodessa perheellemme rakentaneet; jälkeen on epämääräisiä mielikuvia mahdollisista tulevista vielä toistaiseksi vieraista todellisuuksista.

Oli miten oli, meidän käännekohtamme ei ole tammikuun ensimmäinen, ja hyvä niin. Tänään on kaikki niin kuin aina ennenkin ja minä voin mennä siinä tiedossa rauhallisena nukkumaan. 

6 kommenttia:

  1. Minä purjehdin uuteen vuoteen peiton alla ja syvässä unessa. Vuosi siis vaihtui, mutta omalta kohdaltani ilman sen suurempia juhlallisuuksia. Päiviä tulee, päiviä menee :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, päiviä tulee ja menee :) Mistään ei huomaa, että ollaan vuodessa 2013!

      Kovaa oli valvoa yli puolenyön kun tavallisesti olen kovassa unessa jo siinä vaiheessa. Meillä vaan pitivät ilotulitukset sen verran kovaa sotaa tässä ihan vieressä, että en saanut nukuttua ennen kuin ryminä oli ohi...

      Poista
  2. Meidan vuosi vaihtui nukkuessa lapsen nuhaista rohinaa kuunnellessa, kiroilin rakettejen pauketta enka suonut kylla ajatustakaan vuoden vaihtumiselle. Meilta jai juhlat valista mutta ainakin saatiin nukuttua, ehtii sita myöhemminkin. Toivottavasti muuttokohde ja ajankohta selviaa teille piakkoin niin se varmaan osittain rauhoittaa. Hyvaa uudenvuoden alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta Petra! Toivottavasti lapsen nuha on jo paranemaan päin.

      Toivotaan, että uudet kuviot alkavat pian selvitä. Välillä kiristää hermoja enemmän tämä epävarmuus ja välillä sitä sitten jotenkin jaksaa elellä päivän kerrallaan eteenpäin epätietoisuudesta huolimatta.

      Poista
  3. Tuollaisia muutoksia odottaessa ei kalenterin kääntö toden totta tunnu missään. Hyvää uutta vuotta silti! Itselläni on vuoden vaihtuessa mielessä pyörinyt fraasi "work in progress", mikä sopii lähinnä kaikkeen elämässäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työn alla on minullakin tosiaan koko elämä ja myöskin koko persoona, ihan varmaankin pysyvästi, valmista ei taida koskaan tulla :)

      Uuden vuoden toivotukset myös sinne! Toivottavasti tämä vuosi tuo tullessaan kaikenlaista hyvää ja toivottua itse kullekin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!