lauantai 26. tammikuuta 2013

Lännenratsastusta

Kaksi ratsastustuntia loman jälkeen jo takana, kolmas edessä huomenna. Viime sunnuntaina kävin lasten kanssa yhteisellä tunnilla ja keskiviikkoaamuna kävimme tavalliseen tapaan kaksin tunnilla japanilaisen ystäväni kanssa. Keskiviikkoisen maastotunnin jäljiltä särki muutaman päivän verran jalka-, käsi- ja selkälihaksia herkullisesti. Alan olla kehittynyt siihen pisteeseen ratsastuksessa, että tunnit alkavat parhaimmillaan olla ihan oikeaa urheilua. On hauska huomata, että vähitellen omat kyvyt, voimat ja kunto kehittyvät. 

Ratsastamme niin sanottua lännenratsastusta. Lännenratsastus on alkujaan kehittynyt karjapaimenten tarpeita varten ja varusteet ovat sen mukaiset. Satuloissa on edessä nuppi, joka on alunperin tarkoitettu karjapaimenten lassoja varten, mutta siitä voi kätevästi myös pitää kiinni kun vauhti yltyy kovaksi. Alkuun ravasin ja laukkasin toinen käsi tiukasti nupin ympärillä, toinen käsi suitsia pidellen. Keskiviikon maastoratsastuksella huomasin jo ihan huomaamattani ravaavani molemmat kädet suitsissa kiinni. Laukatessa minun täytyi kyllä edelleen turvautua nuppiin, sen verran epävarma on kuitenkin vielä laukkaistuntani. 

Tässä kuvassa viime huhtikuulta näkyy suosikkihevoseni Mr Brown lännenvarusteissa. Mikolla on tosin tässä käytössään muun tavallisen varustuksen lisäksi myös lasten jalustimet.
Ratsastuksenopettajamme on erityisen innostunut yhdestä lännenratsastuksen lajista, tynnyripujottelusta (barrel racing), jossa ratsukot pujottelevat yksi kerrallaan kentällä kilpaa kolmen tynnyrin ympäri apilanlehdenmuotoisen kierroksen. Tynnyripujottelu on ihan hyvä tapa opetella ohjastamista ja hevosen hallintaa. Minäkin käyn siis kiertämässä melkein joka tunnilla tynnyreitä ainakin muutaman kerran, mutta itse kilpailemisesta en ole innostunut. En ole mikään kilpailijaluonne; en vilpittömästi välitä voittamisesta. Matilda ja Miko eivät ole vielä lähellekään valmiita tynnyripujotteluun enkä tiedä kiinnostaisiko kilpaileminen heitä muutenkaan. Mutta ystävämme seitsenvuotias lapsi, joka on käynyt muutaman kuukauden ajan kanssamme ratsastustunneilla, on alkanut harjoittelemaan seuraavia paikallisia tynnyripujottelukilpailuja varten. On hauskaa katsoa miten poika herää eloon kilpailuharjoituksissa ja saa hevosenkin innostumaan. Jonkun viikon päästä pääsemme katsomaan kuinka hän kilpailuissa pärjää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!