torstai 17. tammikuuta 2013

Täällä taas toistaiseksi

Kaksi päivää Belizessä. Ollaan jo ehditty saada sen verran paikallisesta ajasta kiinni, että käydään väsyneinä nukkumaan vain muutamaa tuntia ennen varsinaista nukkumaanmenoaikaa ja herätään melko virkeinä muutamaa tuntia tavallista varhemmin. Neljä aamulla ei onneksi tunnu täällä ollenkaan pahalta, koska jo puoli kuuden maissa alkaa aurinko nousta ja kuudelta on jo oikeastaan ihan täysi päivä. Muutaman päivän päästä eletään jo toivottavasti ihan kaikin puolin tällä aikavyöhykkeellä.

Toistaiseksi minä kuitenkin taistelen flunssanpoikasta vastaan ja yritän saada kiinni ympäröivästä todellisuudesta, joka on samaan aikaan niin tuttu ja toisaalta Suomen jälkeen niin vieras. Ensimmäinen kauppareissu oli yhtä masentava kuin aina ennenkin. Jugurtti oli mennyt vanhaksi viime vuoden puolella eikä yhdestäkään kaupasta löytynyt vähänkään terveellisiä välipalakeksejä Mikon lounaslaatikkoa varten. Onni onnettomuudessa onkin kai se, että Mikokin on flunssassa eikä ole päässyt toistaiseksi kouluun loman jälkeen. Lounaslaatikkoa en ole siis päässyt kertaakaan loman jälkeen vielä pakkaamaan. Tänään kävimme lääkärissä ja Miko sai antibioottikuurin alkavaan korvatulehdukseen. Maanantaina on toivottavasti edessä ensimmäinen koulupäivä tämän vuoden puolella.

Kolme vuotta Belizessä tuli täyteen kolme päivää sitten. Meillä on täällä näillä näkymin jäljellä vielä joitain kuukausia. Viimeistään syksyllä olisi tarkoitus siirtyä seuraavaan maahan. On vaikea elää hetkessä kun tietää, että hetket tässä ympäristössä ovat rajatut. Huomaan, että minua ärsyttävät nyt entistä enemmän ne ihmiset jotka loputtomiin valittavat Belizestä. On totta, etteivät valikoimat kaupoissa päätä huimaa ja että viimeiset myyntipäivät on parasta tarkistaa jokaisesta ostoksesta, mutta ovatko nämä lopulta kenenkään elämänlaatuun todella vaikuttavia tekijöitä? Varsinkin kun on kyse meistä kiertolaisista, jotka emme kuitenkaan tule elämään tässä todellisuudessa lopun ikäämme. Voiko kaksi tai kolme vuotta elokuvateatterien ja ostoskeskusten ulottumattomissa todella olla joillekin ihmisille niin iso asia? Sitä on jotenkin vaikea ymmärtää, enkä oikeastaan edes jaksa yrittää.

Minä haluan käyttää nämä viimeiset kuukaudet Belizessä hyvässä seurassa ja vältellä valittajaporukkaa mahdollisimman paljon. Mieluummin pyhitän nämä viimeiset kuukaudet niille paikallisille ja ulkomaalaisille ystävilleni jotka pyrkivät keskittymään elämän ja Belizen moniin hyviin puoliin. On samaan aikaan itsestäänselvää ja ihan käsittämätöntä, että jonkun kuukauden päästä en voikaan enää istua Formosassa minttujääkahvi edessäni vaihtamassa ajatuksia rakkaitten ystävien kanssa. Onneksi vielä on aikaa moneen kahviin ja useampaan tuntiin jutustelua. Monta käsittämättömän kaunista belizeläistä aamua vielä edessä.

4 kommenttia:

  1. Tuo on niin totta aivan kaikkien elämässä: miksi kuluttaa aikaa ihmisten seurassa jotka vain vievät energiasi, sen sijaan että lataisivat sinua sillä? Onneksi voimme valita seuramme, ja tarpeen tullen olla vaikka itseksemme ;) Joko teillä on aavistusta minne suuntaan seuraavaksi matka käy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole aavistusta vielä minne ollaan lähdössä. Selvää on vain se, että menossa olemme. Mies heittelee erilaisia maita pöydälle aina silloin tällöin mutta toistaiseksi en ole lähtenyt innostumaan tai huolestumaan mistään ehdotuksesta, koska sen verran auki ovat vielä asiat, että melkein mitä vain voi tapahtua. Välillä tämä on minulle ihan käsittämätön tilanne ja toisinaan sitten taas jotenkin ihan tavallista elämää vain. Tänään näyttäisi onneksi olevan tuollainen jälkimmäisen oloinen päivä!

      Olen ollut jo monta vuotta aika ankea sillä tavalla, etten juuri jaksa viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka tuntuvat vain vievän voimia. Joitain sellaisia ihmisiähän täytyy jaksaa ja sietää joka tapauksessa, mutta aika tehokkaasti välttelen niitä joita voin. Ja todellakin olen mieluummin ihan itsekseni kuin sellaisessa seurassa joka vain kuluttaa ja ärsyttää. On tässä omassa itsessäkin välillä sen verran kestämistä, että se kyllä riittää monelle päivälle ;)

      Poista
  2. Jotenkin sitä tuntuu täälläkin päässä kovin haikealta tuo teidän lähtönne Belizestä. Sitä on tämän sun blogisi kautta ikäänkuin itsekin asettunut sinne, ja jotenkin sitä elää teidän mukananne kaikissa elämän eteen heittämissä tilanteissa. Koirien elämässä, Matildan keliakiassa, Mikon koulussa... ihan tuntuu siltä, kuin hyvä naapuri lähtisi pois, eikä häntä koskaan tapaa enää.

    Mutta toivottavasti sä ainakin olet tulevaisuudessa uuden maasi kanssa täällä Blogistaniassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogielämä jatkuu vaikka maa vaihtuukin, ainakin vahvasti uskon niin :) Tosin edelleen vähän ihmettelen mitä ajatella blogin nimestä koska tämä edustuspuoli tulee mitä todennäköisimmin vahvasti vähenemään muuton myötä. Belizessä mies on toimiston pomo ja siksi kaiken maailman kissanristiäisten kutsulistalla, mutta seuraavassa maassa palataan taas normaalimpaan menoon. Olen ihan todella valmis elämään taas sellaista elämää, joihin ei cocktailkutsuja juuri kuulu, mutta pitäisikö blogin nimeä siinä vaiheessa jotenkin viilata siitä en ole oikein varma. Katsotaan...

      Kiva joka tapauksessa kuulla, että elät vahvasti meidän menossa mukana Pia! Ja vielä näitä Belizen kuulumisiakin riittää useammaksi kuukaudeksi.

      Poista

Kiitos kommentistasi!