sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Vastuu ja valinnat

Koirat ovat vedonneet minuun lapsesta asti. Ensimmäinen sanani oli lyhyesti ja ytimekkäästi "Kata" mutta jo heti toinen olikin sitten "koila". Koirat ja erityisesti koiranpennut olivat pitkään suuri rakkauteni. Vielä varhaisaikuisuudessa raskaassa elämänvaiheessa kannoin mukanani lehdestä leikkaamaani kuvaa koiranpennusta. Pennun kuva antoi minulle toivoa paremmasta tulevaisuudesta, jossa minulla olisi seuranani koirakaveri ja muutenkin elämä vihdoin mallillaan.

Olen kuitenkin huomannut, etten enää muutamaan vuoteen ole ollut vilpittömästi iloinen kuullessani jonkun ystävän uudesta koiranpennusta tai naapurustoon syntyneestä pentueesta. Vielä jokunen vuosi sitten olisin välttämättä halunnut päästä halimaan kaikkia lähipiirini uusia pentuja, pitämään niitä hyvänä. Tätä nykyä olisin oikeastaan iloinen, jos en kohtaisi yhtään koiranpentua hyvään aikaan. Jokainen koiranpentu kun muistuttaa nykyään kaikessa suloisuudessaankin minua ennen kaikkea maailman miljoonista kodittomista koirista. Olen nähnyt viime vuosina liian monta järkyttävää eläinkohtaloa, että osaisin enää täydestä sydämestäni innostua koiranpennuista. 

Kun kuulen varta vasten kasvatetuista pennuista on kuin joku olisi lyönyt minua vatsaan. Tunnen oloni tyhjäksi ja toivottomaksi. Jokainen kasvatettu pentu on samaan aikaan yhden kodittoman koiran kuolemantuomio. Se on tosiasia josta voi olla välittämättä, mutta asia itse ei siitä muutu miksikään. Jotkut kieltäytyvät ajattelemasta maailman onnettomien kulkukoirien tilannetta; minä puolestaan yritän unohtaa, että maailma on täynnä ihmisiä, jotka eivät halua hyväksyä vastuuta muusta kuin omasta elinpiiristään. 

Samalla tapaa kuin me ihmiset olemme mielestäni vastuussa toinen toisistamme yli valtioiden rajojen ja maanosien, olemme myös vastuussa maailman eläimistä, niistäkin jotka eivät ole syntyneet oman maamme rajojen sisäpuolelle. Eläimille ei ole olemassa Suomea sen enempää kuin Belizeäkään. Belizen tai Romanian tai vaikkapa Espanjan kodittomia eläimiä ei lohduta se, että Suomen koirilla ja kissoilla ovat asiat aika lailla kohdallaan. Maailman kodittomien koirien todellisuus on jatkuva nälkä ja pelko; ne ovat likaisia ja usein kylmissään. Kodittomat eläimet oppivat pian huomaamaan, että maailmassa on kolmenlaisia ihmisiä: hyviä, pahoja ja välinpitämättömiä. Pahat heittävät kivillä ja hätyyttävät kauemmaksi. Välinpitämättömät kävelevät ohitse ja katsovat toiseen suuntaan. Hyvät tarjoavat ruokapalan ja varovaisen hymyn. Parhaimmillaan hyvät avaavat kirjaimellisesti kodittomalle eläimelle oven ihan toisenlaiseen todellisuuteen. 

Kukaan meistä ei ole pysyvästi tai itsestäänselvästi hyvä tai paha, saati välinpitämätön. Nämä ovat valintoja, jotka teemme joka päivä uudestaan ja uudestaan. Mikään ei estä tekemästä toisenlaista valintaa huomenna. Sen sijaan, että hankkii uuden lemmikin kasvattajalta, voi tehdä valinnan, joka muuttaa kodittoman koiran elämän. Suomessa voi esimerkiksi Pelastetaan koirat -yhdistyksestä tiedustella romanialaisista entisistä katukoirista, jotka kaipaavat kipeästi omaa kotia. Jos ei kotona ole juuri nyt tilaa tai tilausta lemmikille, maailman kodittomien koirien tilannetta voi parantaa myös lahjoituksilla niin Pelastetaan koirat -yhdistykselle kuin monille muillekin kohteille, jotka huolehtivat kodittomista eläimistä. 

29 kommenttia:

  1. <3

    Niin moni ihminen on myös avoimen vihamielinen kuullessaan, että apua menee Suomen rajojen ulkopuolelle. Tai että suositaan rescue-koiraa puhdasrotuisen sijaan. Tunnen monta ihmistä, jotka ovat olevinaan koirarakkaita henkeen ja vereen, mutta kun kerron vaikka PK:n jutuista saan halveksuvia huomautuksia miten niitä rääpäleitä ja piskejä ei pitäisi lähteä tänne tuomaan. Vihan, surun, epätoivon ja epäuskon tunteita päivittäin, onneksi myös niitä onnenkyyneleitä ja ihania ihmisiä sitten vielä useammin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut viime päivinä vaihteeksi jotenkin ihan voimaton koko tämän koira-asian suhteen. Välillä kun tuntuu niin kuin löisi päätä seinään: ympärillä tutut hankkivat edelleen jatkuvasti rotukoiria vaikka ihania ja hyväkuntoisia kodittomia pentuja olisi tarjolla riittämiin. Ei tunnu siis menevän edes lähipiiriin perille tämä minun sydämenasiani... Mutta sitten luin blogistasi, että Svea-parka kuoli ja jotenkin erikoisesti minulle antoi taas lisää voimaa se että ihan tuikituntemattoman koiran kuolema kosketti minua niin kovin. En halua ruveta välinpitämättömäksi; ei ole muuta vaihtoehtoa kuin yrittää vain jaksaa puhua ja tehdä töitä niitten puolesta jotka eivät voi itse auttaa itseään.

      Minä kyllä myös ihmettelen niitä ns eläinrakkaita, joitten rakkaus riittää vain rekisteröidyille koirille ja ainoastaan oman maan rajojen sisälle, jos sinnekään.

      Poista
  2. Minäkin tunnen monta ihmistä, jotka tosiaan ovat olevinaan koirarakkaita. He kasvattavat koiria ja tekevät pentueita pentueiden eprään omilla "puhdas"rotuisilla koirillaan. Mutta kiitos Katan, olen todellakin saanut silmäni auki koirien suhteen, enkä oikein enää osaa arvostaa sitä, jos naapuriperheeseen lasten iloksi otettan kultainen noutaja...

    Mikseivät he voineet ottaa koditonta koiraa? Miksei heille kelvannut sekarotuinen?

    Taitaa olla niin, että täällä Suomessa, jossa kulkukoiria ei kaduilla vastaan tule, on ns. puhdasrotuinen koira jokin statussymboli. Mutta sehän ei kerro perheen koirarakkaudesta yhtään mitään. Koira statussymbolina kertoo vain perheen typerästä näyttämisenhalusta.

    Kata, teet arvokasta työtä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia. Minä teen kyllä lopulta todella vähän, mutta sydän on kyllä kaikessa tässä eläimiinliittyvässä touhussa vahvasti mukana!

      Täälläkin ovat rotukoirat valitettavasti hyvin vahvasti statussymboleita. Rikkaampien ihmisten pihoja vartioivat melkein järjestään puhdasrotuiset saksanpaimenkoirat. Koomista sinänsä, koska yhdellä ystävälläni on vahtikoirana saksanpaimenkoira, joka ei pihahdakaan kun joku vieras tulee pihaan. Kun taas meidän sekarotuiset kaverimme pelottavat portilta kutsumattomat vieraat pois ja antavat kyllä kuulla itsestään ihan liiaksikin asti.

      On jotenkin surullista, ettei enää voi iloita naapurien ja tuttujen ihanista koiranpennuista. Vaikka on tosi hienoa kuulla, että olen onnistunut pauhaamisellani tekemään sinuun vaikutuksen tämän asian suhteen, olen kyllä myös siis vähän pahoillani tavallaan, että olen välittänyt nämä omat surkeat tunnelmani sinullekin! Uskon kyllä, että jos kodittomien koirien tilanne saataisiin maailmanlaajuisesti vähän paremmalla tolalle, olisi helpompi nauttia kaikenkarvaisista koirakavereista taas täysin sydämin. Mutta se aika tuntuu olevan kaukana...

      Poista
    2. En suinkaan tarkoittanut, että ihan kokonaan olen ilon elämästäni heittänyt, mitä tulee koiranpentuihin :D Nehän ovat ihania, oli rotu mikä hyvänsä. Tarkoitin sitä, että en oikein osaa iloita siitä, että naapurit hehkuttavat, että ovat onnistuneet jonottamisen jälkeen saamaan "sen oikean, jalostetun ja puhdasrotuisen" koiran. Siitä olen surullinen, että ihan tavalliset, sekarotuiset koirat eivät tunnu kelpaavan, vaikka ovat yhtä ihania ja arvokkaita kuin nämä jalostetut rotukoiratkin.

      Poista
    3. Hyvä, että iloa vielä riittää :) Minulta se on nimittäin valitettavasti aika lailla kadonnut. Minulle ennen niin rakkaat ja ilahduttavat koiranpennut tuottavat nykyisin tosiaan lähinnä surullista mieltä. Toivon, että kodittomien koirien tilanne vielä niin paranee, että jaksan taas joskus tulevaisuudessa ilahtua koiranpennuista!

      Poista
  3. Ensiksi täytyy kertoa, että minun ensimmäinen sana oli kuulemman äiti, sitten anna ja kolmas hauva. Ja näillä kolmelle pärjäsin kolmevuotiaaksi. SIttemmin olenkin puhunut näiden ensimmäisten vuosienkin edestä, myös muusta kuin niistä hauvoista.

    Mutta juu, asiaa kirjoitit. Ja samalla mua ehkä hieman huvitti, sillä meillehän hankittiin syksyllä oikein EU-passin omaava kilpikonna, kasvattamista kotoisin. Varmaan jossain olisi joku koditonkin konnuus ollut tarjolla, mutta tämä tuli ensimmäisenä vastaan matelijasaiteilla ja olin tyytyväinen sen "virallisuudesta".

    Kiinassa lähes kaikki tuntemani suomalaiset koiran hankkineet olivat päätyneet nimenomaan kulkukoiran adoptoimiseen. Kerrassaan herttaisia tapauksia jokikinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa onkin kolme aika käyttökelpoista sanaa joilla hyvin pärjää muutaman vuoden!

      En tiedä mitään konnamarkkinoista ja niitten mahdollisista epäkohdista, mutta kodittomien kilpikonnien hankkiminen on varmaankin hieman vaativampaa kuin kodittomien koirien, eli voi olla ihan asiallista ostaa sellainen kasvattajalta? Mikon koulussa on tosin kyllä itse asiassa lemmikkinä koditon kilpikonna, jonka Mikon opettaja löysi jostain tien varresta. Eli löytyy niitä nähtävästi ainakin täältäpäin maailmaa aina silloin tällöin.

      Poista
  4. Täytyy sanoa, että teet kyllä upeaa työtä levittääksesi sanaa kodittomista koirista! Näin saa ja tulee sitten itsekin ottaneeksi selvää enemmän.

    Itselläni on ollut vain rotukoiria aina, vähän pakon sanelemana. Sekarotuisia on vaikea saada, ellei ne sitten ole pentutehtailijoiden tuotoksia. Niitä en halua suosia, sillä niin kauan kun niillä on menekkiä, pentutehtailijat ovat rahoissaan ja jatkavat toimintaansa ja koirien olot taas...

    Viimeisintä koiraani hankkiessa törmäsin kasvattajilta "käskyyn" käytää koiraa näyttelyissä, tehdä sille kasvattajan vaatimia tutkimuksia jne... Ja koiran hinta? Kallis!

    Tai jopa, että kasvattaja sanoi minulle, ettei myy minulle koiraa, kun en ole kiinnostunut näyttelyistä, heidän kasvatit kun ovat täydellisiä!

    Minulle koira on perheenjäsen ja lenkkikaveri! Miksi siis maksaisin itseni kipeäksi siitä, että se on jalostettu juuri niin hyvin, että pärjää varmasti kisoissa?

    Eilisen illan vietin tutkien löytö/rescuekoiria netistä! Ja miten ihania ja valloittavia haukkuja sieltä löytyikään! Liityin parille fb-sivustollekin seuratakseni niiden toimintaa. Nyt juuri ei ole ajankohtaista hankkia toista koiraa, mutta sitten kun, niin tiedän mistä etsiä! Ja eihän sitä koskaan tiedä, jos sopiva vain tulee vastaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi minustakin outoa hankkia perheenjäsen, jonka mukana tulee kasa ehtoja (näyttelyitä tai kasvattajan tutkimuksia tms); ymmärrän hyvin, että se hämmensi.

      Hienoa Harriet, että löysit löytökoiratietoutta netistä enemmänkin! Täällä blogissa huomaan purkavani mielestäni ne asiat jotka milloinkin painavat mieltä ja tämä koira-asia tulee kyllä monta kertaa viikossa mieleen. Jos se johtaa siihen, että uutta lemmikkiä harkitsevat miettivät myös löytökoiran vaihtoehtoa, se on tosi ihana asia!

      Poista
  5. Oletko koskaan miettinyt, että tällä periaatteella omien lasten hankkiminen on myös väärin? Maailma on täynnä kodittomia, nälkää näkeviä ja kauheuksia kokeneita orpolapsia, jotka joku voisi adoptoida. Millä perusteella koko maailman kodittomat koirat tulee pelastaa, mutta ei näitä lapsia? Hienoa, että panostat edes toiseen näistä, mutta muiden tuomitseminen on naurettavaa.

    Norelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä miettinyt tätä kysymystä ja tunnen vastuuta myös maailman onnettomista äidittömistä lapsista.

      En tiedä oletko tietoinen siitä kuinka vaikeaa lasten adoptoiminen on ylipäänsä? Ja kuinka se on melkein mahdotonta silloin kun asuu muutaman vuoden kerrallaan eri maissa diplomaattistatuksella? Kaikille on mahdollista ottaa rotukoiran sijaan koditon koira, mutta lapsen adoptoiminen ei ole ollenkaan yhtä yksinkertaista.

      En toisaalta myöskään oikein ymmärrä mitä näillä kahdella asialla on lopulta tekemistä keskenään. Minulla on mahdollisuus konkreettisesti auttaa kodittomia koiria (meillä on kotona kolme entistä katukoiraa) ja asia on minun sydäntäni lähellä. Aloita sinä blogi jossa puhut maailman kodittomien lasten puolesta - he kyllä tarvitsevat äänitorvea varmasti ihan yhtä lailla kuin maailman kodittomat koiratkin. Omassa blogissani aion jatkossakin ilmaista omia ajatuksiani niin kuin parhaaksi näen.

      Poista
    2. Ps. Jos tunnet itsesi kirjoitukseni perusteella tuomituksi, omatuntosi se siellä vain kolkuttaa.

      Poista
  6. Ihan samoin ajattelen Kata kanssasi, kun katselee vuosikausia koiraongelmaa maailmalla tulee niin surulliseksi kaikkien niiden elainten puolesta. Meilla on katukoira ja maailman paras koira onkin, ainakin taalla on lisaantynyt valtion koiratarhasta kotikoirien ottaminen, siella on kaikenkarvaisia ja ikaisia koiria joten ei tulisi mieleenkaan ottaa rotukoiraa jos voi tarjota kodin kadulle hyljatylle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että melkein kaikkien sydän heltyisi, jos eläisi kulkukoirien keskellä muutaman hetken. Sitä toivoisinkin kaikille ns koirarakkaille, että he saisivat tilaisuuden todella nähdä millaista voi koiran elämä olla pahimmillaan. Ihan samanlaisia ihania olentoja ovat myös kadulle syntyvät (ja kuolevat) koirat kuin rotukoirat.

      Poista
  7. Entä mitä mieltä olet ns. käyttökoirien kasvattamisesta?
    Jos haluaa harrastaa koirallaan jotain tiettyä lajia, joka vaatii tietyt ominaisuudet koiralta, jotka taas löytyvät tietyistä roduista / verilinjoista, niin pitäisikö sitten ottaa arvalla rekku-rescue ja toivoa että tältä ne löytyisivät?
    Ja jos ei valitettavasti löytyisi, niin sitten vaan uutta rekkua hakemaan?

    Entäpä poliisi, tulli, rajavartiolaitos, opaskoirat jne. sallisitko tässä tapauksessa muutaman kasvattajan Suomeen vai pitäisikö näillekin kokeilla lottoa ja tuoda ns. katukoiria?

    Itse en ainakaan ota enää sekarotuisia koiria, minkä taustoista en tiedä mitään.
    Mieluummin otan rotukoiran jonka valitsen tarkkaan tietyistä linjoista.
    Silloin on kuitenkin suurempi mahdollisuus saada sitä mitä hakee.
    Enkä nyt mitenkään mollaa sekarotuisia, aivan yhtä mukavia tapauksia sieltäkin voi löytyä. Se on vain suurempaa lottoamista.

    Itse kun haluan muutakin kuin pelkkää lenkkikaveria, niin sen takia sekarotuinen ei ole vaihtoehto.
    Tiettyihin lajeihin ei sekarotuisella ole muutenkaan mitään asiaa, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin USA:ssa on koulutettu jo useita rescue-koiria pelastus- poliisi- huumekoira yms tehtäviin, eivätkä ole olleet siinä yhtään huonompia kuin puhdasrotuisetkaan :) Eihän puhdasrotuisistakaan voi sanoa 100% varmasti, sopiiko juuri se yksilö siihen tiettyyn tehtäviin mihin sitä on aiottu :)

      Poista
    2. Naita sekarotuisia on koulutettu jopa Turkissa huumekoiriksi ja hyvin tuloksin, sekarotuisesta koirastakin voi tehda jonkunlaisia arvioita jo sen ottaessaan sopeutuuko se kotiin tai lenkille ulkoisten tekijöiden mukaan.

      Poista
    3. Karoliina ja Petra jo vastasivatkin tähän pätevästi. Minä vielä lisäisin, että eihän kaikista saksanpaimenkoiristakaan ole poliisikoiraksi. Työkoirille tehdään erilaisia testejä ennen kuin ne otetaan koulutettavaksi erilaisiin hommiin. Ihan samalla tavalla voi sekarotuisen katukoiran pentuja testata kuin rotukoirankin.

      Ja sen haluan vielä kysyä, että mikä ihme on sellainen harrastuslaji mihin ei sekarotuisilla ole asiaa?

      Poista
  8. Kuka jaksaa olla huolissaan kehitysmaiden koirista? En ymmärrä tuollaisia huolenaiheita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka jaksaa? Esimerkiksi minä. Jos haluat ymmärtää kehitysmaiden koirien suojelija -persoonaani lähemmin, olet oikein tervetullut tutustumaan blogiini.

      Meitä on onneksi moneen junaan. Minä en omasta puolestani ymmärrä ihmisiä, jotka a) eivät välitä muusta kuin omasta takapihastaan ja b) jaksavat väheksyä muiden ihmisten elämänvalintoja.

      Poista
  9. Miksi niin moni on menettänyt järkensä näiden elikoiden (ml.koirat) kanssa? Omassa lapsuudessani lemmikki oli lemmikki, ei mikään yli-inhimillistetty olento.
    Jos koira tai kissa sairastui niin se lopetettiin, ei puhettakaan, että siihen olisi pantu satoja markkoja. Ylimääräiset pennut nekin listittiin, usein koko pentue.
    Kehitysmaissa surkeita kulkukoiria riittää. Ne eivät lopu. Useimmissa osissa maailmaa suhtautuminen eläimiin on paljon terveemmällä pohjalla kuin meillä vauraissa länsimaissa.

    Ja niin, olen matkustanut paljon ympäri maailmaa. En minä jaksa innostua mistään kulkukoiralaumoista, pääasia, että pysyvät poissa. Tämä muuten ei tarkoita sitä, etteikö välittäisi muusta kuin omasta takapihastaan.

    Loppuun "uutinen" Suomesta:

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013012616603469_uu.shtml

    Tämän sekarotuisen rakin omistaja on päästään vialla. Miten muuten on selitettävissä tuollainen, jossa hän käyttää tuhansia ja tuhoaa taloutensa yhden hurtan vuoksi.
    Jos koira olisi tehnyt omassa huushollissani tuollaista, niin piikille lähtö olisi tullut välittömästi ja maalla olisi tuon elikon päähän ammuttu kiväärinluoti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kertoo paljon ihmisestä miten hän kohtelee puolustuskyvyttömiä eläimiä. Meillä länsimaiden kasvateilla on varaa huolehtia muistakin kuin itsestämme; kun elämä on muuten kohdallaan riittää sympatiaa myös heikommille.

      Toivon todella, ettei sinulla ole lemmikkejä, jos ja kun suhtautumisesi eläimiin on riippuvainen eläimen terveydestä ja hyvästä käytöksestä.

      Poista
  10. En rääkkää eläimiä, se oli meillä kotona ehdottomasti kiellettyä, enkä ole sitä tehnyt senkään jälkeen.
    Useissa maailmankolkissa eläinten rääkkääminen ( mm. se kivien heittely) on kansanhuvia, Suomessa se ei ole ollut sitä koskaan.

    Jossain on raja missä eläin saa mennä ja mielestäni se on tuhansien eurojen vahingonteko. Tuhansia euroja maksavat "koirakouluttajat" käyttävät hyväkseen vääränlaista hellämielisyyttä ja rahastavat surutta.

    Liiallista on myöskin koirien tai muiden lemmikkien sairaanhoito jos satoja tai tuhansia euroja maksavalla leikkauksella saadaan eläimelle kenties muutama kuukausi elinaikaa. Jossain kohtaa on luovutettava.

    Nyky-yhteiskunnassa on vieraannuttu elämän surullisista puolista, lemmikkien inhimillistäminen on eräs merkki tästä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä vaiheessa oli puhe eläinten rääkkäämisestä? Totesin, että toivon, ettei sinulla ole lemmikkejä, koska kuulostaa siltä, että sietäisit niitä vain niin kauan kun ne käyttäytyvät hyvin eivätkä tule sairaaksi. Mutta täytyy sanoa, että minun korviini uhoaminen koiran ampumisesta kiväärinluodilla päähän on kyllä aika lähellä puhetta eläinten rääkkäämisestä.

      Jos jollakulla on varaa ja halua korjauttaa eroikävästä kärsivän koiran tekemät tuhoteot ja pyrkiä auttamaan koiraa, miten se on sinulta pois? Jos toisille eläimet ovat tärkeämpiä ja läheisempiä kuin sinulle, mitä väliä sillä sinulle on? Kuten sanottu, meitä on moneen lähtöön ja saamme onneksi kaikki itse vapaasti valita mihin aikamme ja pennosemme käytämme.

      Siitä olen ihan samaa mieltä, että on usein turhaa pitkittää eläinten tai ihmisten kärsimystä lääketieteellisillä toimenpiteillä vain muutaman kuukauden vuoksi. En vain oikein ymmärrä mitä sillä on lopulta minkään kanssa tekemistä.

      Poista
  11. Minusta sellaisen ihmisen elämän prioriteetit ovat melko tavalla hukassa joka laittaa tuhansia euroja johonkin sekarotuiseen koiraan. Tai vaikka ihan rotukoiraankin. Jos eläin syystä tai toisesta on jotenkin "sairas" niin parasta sille on lopettaminen, joka ampuma-aseellakin tehtynä on muuten nopea ja tuskaton. Eläinten hyvä käytös vaikkapa lasten kanssa on ihan ehdoton edellytys. Siitä ei voi tinkiä.

    Monet ovat ihan sekaisin näiden surkeiden katukoirien kanssa. Ne eivät lopu "adoptoimalla". Monia suomalaisia tyttöjä on sitä paitsi huijattu söpöillä koirankuvilla ja moni on maksanut tuhansia koirasta jota ei edes ole olemassa.

    On muuten melkoisen väsynyt argumentti tuo "mitä se on sinulta pois". Ei olekaan, mutta kai hulluutta saa kritisoida. Ei koiralla ole sielua, se on eläin, sillä on vaistot mutta ei muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melko väsynyttä on sinunkin argumentointisi. Miksi jaksat tulla tänne lyömään päätäsi seinään? Kuten sanottu nyt jo moneen kertaan, meillä on elämässä eri prioriteetit, ehkäpä myös eri tulotaso. En arvostele sinun rahankäyttöäsi - ja miten voisinkaan, "anonyymi". Minä käytän omia rahojani niin kuin hyväksi näen.

      Katukoirat eivät todellakaan lopu adoptoimalla. Olen tästä asiasta täällä blogissanikin jo aikaisemminkin kirjoittanut. Olen silti sitä mieltä, että kaikkien koiran hankkimista suunnittelevien olisi hyvä miettiä tekonsa laajempia seurauksia ja harkita kodittoman koiran hankkimista sen sijaan, että lähtevät lisäämään koirankasvattajien pentueiden kysyntää.

      Ps. Olen ateisti, en usko kenelläkään olevan sielua. Me ihmiset ja koirat olemme eläimiä ihan yhtä lailla, eri lajia vain.

      Poista
  12. Eri tulotaso? Sinähän olet edustusrouva eikä sellaisella kaiketi ole omia tuloja. Aivan varmasti meillä sitten on eri tulotaso.

    Tuo "sielu"-sana jota käytin ei viittaa uskonnollisuuteen vaan yleensäkin tunteisiin. Ei koira tunne ikävää tai muuta inhimillistä tunnetta, vähiten eläimillä ja luonnolla muutenkaan on moraalia.

    Laajempia seurauksia? Mielestäni koiran hankkimisessa nyt ei kovin laajoja seurauksia voi edes olla. Koiralla muuten ei ole kotia kuten ei ole millään muullakaan eläimellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on ollut tässä blogissani tapana ottaa kommenttiosiossa aina viimeinen sana. Jo ihan kohteliaisuuden vuoksi (mielestäni jokainen kommentti ansaitsee blogistilta vastauksen) ja toisaalta myöys ihan siitä riemusta, että tämä on minun blogini. Sinun kohdallasi aion nyt tehdä kuitenkin poikkeuksen ja jättää tämän ajatustenvaihdon osaltani tähän. Onnea valitsemallasi tiellä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!