maanantai 28. tammikuuta 2013

Vielä kerran valinnoista

Minun sydämeni asia ovat kodittomat eläimet, erityisesti koirat. Ajan heidän asiaansa niin hyvin kuin osaan ja voin. Myönnän avoimesti, etten ole monilla muilla elämänalueilla yhtä tarmokas. Otan kaupasta ihan liian usein muovikassin. Lennän lentokoneilla niin paljon, että joka vuosi täytyy pystyttää pieni metsä peittämään suurta hiilijalanjälkeäni. Olen lisännyt kahdella ihmisellä maailman jo ennestäänkin valtavaa ihmismäärää. 

En ole siis missään määrin täydellisen hyvä ihminen, kaikkea muuta. Mutta miksi se, että puhun kodittomien koirien paremman aseman puolesta edes edellyttäisi, että olisin kaikin tavoin esimerkillisen hyvä? Kun joulukuussa kirjoitin kodittomista koirista, joku kommenteissa ihmetteli miksen huolehdi maailman kodittomista ihmisistä. Kun nyt otin uudelleen kodittomien eläinten tilanteen esille minulta kyseltiin mielipidettäni maailman onnettomista orvoista lapsista. 

Onko todella niin, ettei voi pyrkiä parantamaan yhtä maailman epäkohdista ilman että syyllistetään siitä, ettei huolehdi kaikista? Minä teen mitä voin ja mikä minusta milloinkin tuntuu mielekkäältä. Haluan jakaa omasta hyvästä onnestani eteenpäin, mutta en pyri olemaan täydellinen enkä todellakaan väitä olevani virheetön. Tässä elämäntilanteessa minun on mahdollista auttaa kodittomia koiria. Se, että minä yritän toimia kodittomien koirien tilanteen parantamiseksi ei ole millään tavalla pois kodittomilta ihmisiltä tai äidittömiltä lapsilta tai miltään muultakaan ihmis- tai eläinryhmältä, joka tahollaan kaipaa huomiota ja tukea. 

Jos sillä nyt on jotain merkitystä, olen aikoinani tehnyt useamman vuoden vapaaehtoistyötä kodittomien yömajassa Englannissa. Me tuemme täällä Belizessä eläinsuojeluyhdistyksen lisäksi myös muun muassa yhtä paikallista lastenkotia ja autamme useampaa paikallista perhettä mahdollisuuksiemme mukaan. Kaikkia sellaisia asioita en kuitenkaan halua täällä blogissa käsitellä, jotka koskettavat läheisesti muitakin ihmisiä kuin minua ja perhettäni. Kodittomien koirien asiaa on siinäkin mielessä helppo käsitellä, että koirat eivät varmasti loukkaannu siitä, että mainitsen heidät täällä!

Tässä maailmassa riittää meille kaikille työsarkaa. Olisi mielenkiintoista tietää millä tavalla löytökoirien vastustajat omalta osaltaan pyrkivät lisäämään hyvän määrää maailmassa. Toivon todella, etteivät nämä aggressiivisimmat rotukoirien kasvattamisen puolestapuhujat ole aktiivisia vain omien koiriensa hoidossa ja muitten ihmisten valintojen arvostelussa. 

14 kommenttia:

  1. Täältä viereisestä pöydästä vaan huutelen, että mielestäni hienoa ja tärkeää työtä tuo kodittomien koirien auttaminen! Erästä sarjaa siteeratakseni "Animals are people too!" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos huhuilusta! Ihmisiähän nuokin tosiaan :)

      Poista
  2. Amen :)
    Minulta kysellään samaa lähes päivittäin. Viimeeksi kun työpaikalla keräyksen järjestin, en olisi uskonut miten aikuisia ihmisiä voi häiritä vanhojen peittojen ja riepujen päätyminen koirille - kuulma olisin voinut aikani käyttää paljon hyödyllisemminkin (onneksi tämä oli vain muutamien mielipide, keräys toi auton täydeltä taas tavaraa Romaniaan). Tosiaan, keneltä on pois jos auttaa yhtä apua tarvitsevaa ryhmää? Eihän kukaan voi auttaa kaikkia maailman apua tarvitsevia ihmisiä tahi eläimiä, ei sitten millään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kaunista, että kollegat huolehtivat sinun ajankäytöstäsi ;) On ihan päätöntä, että jos tekee jotain jonkun apua tarvitsevan hyväksi saa kuulla kaikista maailman onnettomista ja kärsivistä ihmisistä ja eläimistä jotka nyt jäävät sitten apua vaille. Tuntuu jotenkin siltä, että tällaisten vastustajien mielestä olisi parempi jos kukaan ei koskaan tekisi yhtään mitään kenenkään hyväksi.

      Poista
  3. Erittäin hyvä kannanotto asiaan, jota olen itsekin pohtinut paljon. Minusta on aivan ihmeellistä syyllistää ihmistä siitä, että tämä ajaa eläinten asiaa. Kaiken lisäksi nämä syyllistäjät ovat niitä, jotka eivät itse pane tikkua ristiin, niin eläinten kuin ihmisten puolestakaan.

    Itse olen jo pitkään halunnut auttaa eläimiä, mutta olin tosi pettynyt Hyderabadin Blue Crossin toimintamalleihin. Raha heille kyllä kelpaa, mutta jotta hyväksyttäisiin vapaaehtoiseksi järjestöön, pitäisi tehdä vapaaehtoistyötä joka viikko kaksi tuntia, vähintään kolme kuukautta yhtäjaksoisesti, "muuten auttajaa ei katsota vapaaehtoiseksi". Kaksi tuntia viikossa ei ole minulle mikään ongelma; voisin tehdä paljon enemmänkin, mutta matkustelun takia kolme yhtäjaksoista kuukautta voi olla ongelma. Minä olin tyhmyyksissäni ajatellut, että pienikin (ja satunnaisempi) apu olisi tervetullut, vaikka ymmärrän tietysti järjestön motiivin tuon kolmen kuukauden yhtäjaksoisuuden takana (auttaminen vaatii sitoutumista).

    Minulla arvostelija löytyy ihan lähipiiristä, sillä kun kerroin ukolle haluavani auttaa eläimiä, hän kysyi, että miksi en auta ihmisiä ensin?! On ilmeisesti hyvin yleistä ajatella, että ihmisten auttaminen on jotenkin arvokkaampaa kuin eläinten, ja sitten vasta kun kaikki maailman ihmiset on "pelastettu", on lupa siirtyä auttamaan eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän tavallaan, että kun kasvaa maassa, jossa on paljon köyhyyttä ja onnettomia ihmiskohtaloita, voi ihmisten auttaminen tuntua ensisijaisen tärkeältä. Toisaalta jo ihan juuri sen vuoksi olisi tärkeää, että joka maahan riittäisi ihmisiä auttamaan myös onnettomia eläimiä - siksi, että niillä on kuitenkin suhteellisesti vähemmän auttajia.

      Kuulostaa aika päättömältä siitä näkökulmasta tuo Hyderabadin Blue Crossin toiminta! Onko todella niin, että heille ei olisi parempi jos sinä vaikka kuukauden satseissa kävisit auttamassa toiminnassa vaikka sitten välillä joutuisitkin pitämään kuukauden tauon? Vaikka kävisit vain kerrankin ulkoiluttamassa koiratarhan koiria sen luulisi olevan niille kyseisille koirille parempi kuin se, ettei kukaan tule koskaan kun osallistuminen vaatii niin kovaa sitoutumista.

      Poista
    2. Niin minä ymmärsin. Tässä on suora lainaus Blue Crossin sivuilta:

      "Please consider carefully before you make the commitment, as once you do, you are expected to put in 2 hours of service every week or you will not be considered a volunteer. Certificates of volunteer service will not be issued unless the hours have been consistently logged in for minimum 3 months of service."

      Kai touhu on tässäkin taas niin intialaista, että hommasta pitää saada jonkinlainen sertifikaatti, että sitä voi tehdä; pelkkä hyvä sydän ja auttamisenhalu eivät riitä. Huoh. Minulta menee jotenkin into koko hommaan heti kättelyssä, jos heti alkuun annetaan tuommoiset ukaasit. :-( En tosin tiedä sitäkään, miten muualla maailmassa vapaaehtoistoiminta mahtaa toimia.

      Poista
    3. Kyllä menisi minultakin into! Hymisen tässä itsekseni noille todistuksille, koskaan en ole tullut ajatelleeksi sellaista pyytää mistään vapaaehtoishommista :) Olen unohtanut tässä viime vuosina miettiä CV:täni ihan kokonaan.

      Mutta vakavasti puhuen, minusta tuntuu, että avustustyöjärjestöhommissa on usein tämäntyyppisiä ongelmia. Auttamisenhalu on se, joka panee ihmiset liikkeelle, mutta kun hommaan sitten pääsee kiinni vievät kaikenlaiset säännöt liian usein mukanaan.

      Olisiko siellä teilläpäin mitään kilpailevia järjestöjä, ehkäpä jotain pienimuotoisempaa porukkaa, johon voisi Blue Crossiin sijaan lähteä mukaan?

      Poista
    4. Täytyypä katsella. Mahdollisissa pienemmissä järjestöissä vaan hieman epäilyttää niiden luotettavuus, koska Intiassahan ei oikein koskaan voi olla varma siitä, että avustukset menevät oikeisiin taskuihin. Mutta annettua aikaa ei kai sentään voi käyttää väärin. :-)

      Poista
    5. Rahaa ei varmasti kannatakaan missäänpäin maailmaa antaa ihan mihin tahansa kohteeseen. Mutta aikaansa kai voi tosiaan tavallisesti aika huoletta antaa, ja vaikkapa myös herkkuluun tai koiranruoka-aterian jonka voi itse seurata menevän oikeaan suuhun :)

      Poista
  4. Hyva kirjoitus, minakin luulen etta nama arvostelijat usein ovat niita joita harmittaa oma saamattomuus. Eihan se ole keneltakaan mitaa pois jos auttaa mutta joidenkin mielenrauhasta se tuntuu olevan, kyynisyys on kylla pahinta mita tiedan. Tsemppia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä on jotenkin niin vaikea ymmärtää mikä tuo aina nämä anonyymit linjoille arvostelemaan toisten valintoja kun tulee puhe eläinten auttamisesta. Olisi mielenkiintoista tavata ihan kasvokkain joku näistä arvostelijoista, että voisin yrittää ymmärtää mistä ovat heidän reaktionsa lähtöisin. Voin todella vain toivoa, että he itse toimivat aktiivisesti maailman huonompiosaisten ihmisten puolesta...

      Poista
  5. Tiedän tuon tunteen, olen kuullut samat syytökset! Sama juttu on, jos sanoo olevansa kasvissyöjä niin aletaan syyttävällä sormella osoittamaan ja kysymään "käytätkö nahkatuotteita, mikä on tuo vahvike käsilaukussasi, onko se nahkaa" etc etc. Ihmisille tulee huono omatunto toisten teoista ja niiden pitää kääntää se jotenkin edukseen. Surku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On jotenkin vähän lohdutonta, että niin monilla on samanlaisia kokemuksia!

      Joskus tuntuu siltä, että joitain ihmisiä loukkaa se, että toisilla on periaatteita jonka mukaan he pyrkivät elämään. Ikäänkuin jokaisella meistä ei olisi sama mahdollisuus ja tilaisuus pyrkiä elämään omien arvojemme mukaisesti. Olen omalta kohdaltani huomannut, että huonoon omaantuntoon paras hoitokeino ovat paremmat ratkaisut - muitten mollaaminen tuskin auttaa parantamaan kenenkään syyllisyydentunteita.

      Poista

Kiitos kommentistasi!