lauantai 9. helmikuuta 2013

Eilen, tänään ja huomenna

Täydellisen päivän aamu. Sininen taivas, aurinko, vähän kerrallaan lämpenevä päivä. Hetken kuuluu vain lintujen laulua ja tuulettimen hurina. Muistan monta tällaista päivää Belmopanista. Muistot kietoutuvat yhteen uuden hyvän päivän lupauksen kanssa. Elän samaan aikaan nykyhetken kanssa läpi vanhoja tunnelmia ja haluaisin palata hetkeksi jokaiseen kauniiseen menneeseen hetkeen.

Enää en voi vain herätä täydellisen päivän aamuna ja yksinkertaisesti nauttia tästä hyvästä elämästä. Jokaisella täydellisellä päivällä on katkera kääntöpuolensa. Ikävöin tänne jo nyt vaikka emme ole vielä edes lähteneet. 

Meillä on nyt mielessä ja vetämässä useampi ihan kutkuttava uuden elämän mahdollisuus. Niissäkin elän jo vähän mielessäni, pyörittelen ajatusta erilaisista todellisuuksista ja yritän arvailla minne päädymme. On mahdotonta tietää mistä löytyisi se paras elämä. Kaikkia paikkoja ja kokemuksia ei voi käydä kokemassa, jokaisesta löytyy omat hyvät ja huonot puolensa eikä etukäteen voi tietää mistä elämän elementeistä ja asioista muotoutuu lopulta hyviä ja mistä huonoja tai haastavia. Vaikka voisi esimerkiksi kuvitella, että on vaikeaa elää ilman hyviä ja helppoja ostosmahdollisuuksia, vaatimattomammassa elämässä on kuitenkin hyvätkin puolensa. Sitä huomaa, ettei tarvitse niin paljon, oppii joustamaan ja improvisoimaan. Haastavat olosuhteet antavat tilaisuuden tutkia omia rajoja. Tekee hyvää huomata, että pärjää ja sopeutuu.

Etukäteen ei voi myöskään tietää mistä maasta löytyvät ennen pitkää ne ystävät joitten kanssa ystävyys jatkuu muutoista ja muista muutoksista huolimatta. Suurempi ulkomaalaisyhteisö tietysti lupaa sen, että maassa on muitakin uusia tulokkaita, muita kiertolaisia joitten kanssa löytyy yhteisen elämäntilanteen vuoksi yhteinen sävel. Mutta toisaalta ulkomaalaisyhteisöissäkin on eroja, eikä kaikkien ihmisten kanssa löydy yhteistä säveltä samanlaisista elämänkokemuksista huolimatta. Paikallisiin tutustumiseen vaikuttaa paljon se onko heidän kanssaan yhteistä kieltä. En luota omaan kykyyni oppia paikallisia kieliä niin nopeasti, että voisin niillä rakentaa kovin syvällisiä ystävyyssuhteita. Yksi tällä hetkellä vetämässä olevista maista on englanninkielinen, toiset eivät. Enää en ole niin tiukasti kiinni siinä toiveessa, että saisin elää englanniksi. Sekään ei kuitenkaan ole takuu hyvästä elämästä.

Elän tänään siis niin eilisessä kuin huomisessakin, mutta myös hyvin vahvasti tässä hetkessä. Lapset leikkivät lattialla, Cosimo vitsailee, koirat tuhisevat takapihalla omiaan. Olen lähdössä yläkertaan suihkuun, jotta saamme tämän täydellisen päivän alulleen. Suuntana on San Ignacion elämää kuhiseva tori ja Spanish Lookoutin mennoniittakylän ruokakauppa. Jostain matkan varrelta toivon löytäväni Matildalle vihdoin myös kolmipyöräisen. Vedän henkeeni Belmopanin lämmintä puhdasta ilmaa, kuuntelen lintuja ja perheeni ääniä ja painan nämä hetket tarkasti mieleeni, maisteltavaksi ja muisteltavaksi sitten joskus siellä kaukana jossain.

4 kommenttia:

  1. Jaan melko monta ajatusta kanssasi. Me tiedämme että seuraava kohdemaa on Yhdysvallat mutta missä siellä. Tilanteen mukaan mies kysyy että sopisiko minulle se tai tämä ja olen jo vastannut monta kertaa ettän en tiedä , kuule kaikki menee mutta mieluiten lämpimään kuin kylmään.

    Meiltä kysytään joskus että emmekö pelkää että lapsistamme tulee levottomia ja juurettomia koska olemme muuttaneet niin monta kertaa johon on pakko sanoa että mieheni asui kotonaan, talossa jossa myös syntyi kaksikymmentä vuotta, minä taas olin tuohon ikään mennessä muuttanut kerran. Silti meistä tuli levottomia, ehkä meidän lapset jumiutuvat kaksikymppisinä johonkin eikä heitä saa sieltä pois millään ilveellä:)

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi tosiaan hyvin olla, että kiertolaisten lapsista kasvaa hyvinkin paikalleen jymähtäviä ihmisiä, jos väsyvät muuttamiseen! Minua itseäni vähän huolettaa se, että lapsille saattaa jäädä jotain pitkäaikaisia traumoja siitä, että joutuvat jättämään rakkaat ympäristöt ja ihmiset kerta toisensa jälkeen. Toisaalta tiedän, että lapsilla on kuitenkin muutoista huolimatta elämässä kaikki aika lailla kohdallaan. Paljon hyvää ja myös pysyvää on meillä onneksi tämän kiertämisen vastapainona.

      Minun täytyy olla aika tarkasti selvillä noista meidän maavaihtoehdoista, koska ne ovat niin äärestä toiseen. Onneksi olemme miehen kanssa kyllä samoilla linjoilla sen suhteen mitä haluamme ja emme halua kestää eikä hän siis yritä meitä mihinkään sota-alueelle huijata! Mutta hyvin erilaisista elämistä olisi kyse näissä muutamassa eri maassa, jotka juuri nyt ovat pöydällä. Yhdysvalloissa on se hyvä puoli tosiaan, että aika pitkälti varmasti missä tahansa on mahdollista saavuttaa hyvä elämä. Onnea teille pohdintoihin ja voimia limboon. Tämä on aika kuluttavaa aikaa kaikessa jännittävyydessään!

      Poista
  2. Olen kovasti miettinyt ulkosuomalais- ja expat-ympyröitä samoista näkökulmista kuin sinäkin. Kaikkea ei voi laskea sen varaan, että paikallisten kanssa saa ystävystyttyä varsinkin, jos on ensin uusi kieli opiskeltavana. Amsterdamin piireihin oli helppo sujahtaa, vertaistukea oli vaikka kuinka. Toinen tilanne on täällä Espanjassa, ulkomaalaiset ovat enimmäkseen eläkeläisiä... Mutta nyt tulee se rohkaiseva osuus: kuitenkin meidän lähileikkipuistosta löytyi suomalainen perhe, jolla on lähes samanikäiset lapset kuin meillä ja joka kaiken kukkuraksi on asunut Suomessa samassa lähiössä kuin mekin, vaikka emme silloin tunteneetkaan! What are the odds...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että teille on löytynyt leikki- ja juttuseuraa! Hassua, että olette asuneet ennenkin samoilla nurkilla :)

      Minun kokemukseni on se, että paikallisten kanssa on aina vaikeampi tutustua, oli sitten yhteistä kieltä tai ei. Heillä on jo elämänsä ja ystäväpiirinsä ihan eri tavalla kuin vähän uudemmilla tulokkailla. Itse en ole koskaan ollut hirveän vahvasti mukana ulkosuomalaisten porukoissa, mutta muut ulkomaalaiset yleensä ovat olleet niitä ihmisiä joitten joukosta melkein kaikkialla olen löytänyt ensimmäiset ystäväni uudessa maassa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!