tiistai 19. helmikuuta 2013

Kohta ollaan taas matkalla

Italialainen puoli suvusta ja ystävistä jäi näkemättä joululomalla, joten lähdemme keskiviikkona Eurooppaan hoitamaan sen puolen kuntoon. Kivahan Italian porukkaa on nähdä, mutta mieluusti olisin kyllä jättänyt tämän reissun väliin. Pitkät lentomatkat lasten kanssa ovat aika raskaita, aikavyöheikkeiden välillä sahaamisesta puhumattakaan. Ihan äskenhän lapset vasta asettuivat kunnolla paikalliseen aikaan ja nyt taas mennään. Koskaan ennen emme ole tehneet näin pitkiä matkoja näin lähellä toisiaan, toinen toisensa jälkeen. Saa nähdä mitä tästä tulee. Väsyttää jo etukäteen. 

Hetkeksi ehditään loman aikana onneksi Suomeenkin ja pääsemme vihdoin käymään omistajan ominaisuudessa uudessa kodissamme. Toivottavasti ehditään myös viettää vähän aikaa perheen kanssa ja nähdä ystävä tai parikin. 

Tänään kiersin aamulla kylän ympäri pariin kertaan asioita hoitamassa. Piti käydä hakemassa koirille punkinestolääkitys ja matokuurilääkkeet, käydä noutamassa eläinsuojeluyhdistyksen arpajaisissa voittamani korillinen tavaraa, käydä apteekissa; kaikenlaista. Nyt meillä on talo täynnä lapsia, omien lisäksi Mikon kaksi luokkakaveria tuli meille leikkimään iltapäiväksi. Mikon luokallahan on yhteensä vain kolme oppilasta, kolme nelivuotiasta poikaa, joista on tullut parhaat ystävät. Hauska on kuunnella heidän juttujaan, ihania ovat koko porukka. Leikkivät yhdessä kauniisti, Matilda menossa mukana. Riittää että istuskelen tässä lähietäisyydellä varan vuoksi.

Yhdellä silmällä olen vahtinut lapsia ja toinen on saanut riittää ruuanlaittoon. Tänään täytyy vielä aloittaa pakkaaminen. Huomenna hoitelen ensin Matildan kanssa aamulla asioita ja yritän ehtiä lounastamaan ystävän kanssa, jota en ole ehtinyt juurikaan nähdä joulun jälkeen. 

Viimeiset päivät ennen lähtöä ovat aina samanlaista hulinaa. Toivon, että nämä viimeiset illat ennen lähtöä ehdimme sentään vain istua lasten nukkumaanmenon jälkeen kotona ja rapsutella koiria korvan takaa. Surkeaa on jättää niitä taas hoitoon kun juuri vasta tulimme. Onneksi hoitopaikka on kiva ja hyvä ja koirat kyllä siellä viihtyvät. 

Satunnaisia kuvia kuluneelta viikolta muistuttamaan mukavista hetkistä ja rauhoittamaan vähän turhan kiireellä kulkevaa mieltä:

Kaverukset reporankoina
Pongo kerällä
Miko ja Matilda lempileikissään. Tässä kuvassa ovat minusta hauskoja ikkunaan heijastuvat palmut.
Ystävän lapsi ratsastustunnilla
Lempeä Grandpa-ratsu
Cosimo ja Miko tallilla 
Matilda ihanan ratsastusavustajansa kanssa lähdössä tunnille
Tallin ravintolarakennus iltapäiväauringossa

14 kommenttia:

  1. Teilla reissua pukkaa, kylla se varmaan hyvin menee kunhan paasette matkan paalle ja ihanaa paasta katsomaan taloa Suomeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin uskon kyllä oikeastaan, että kunhan nyt vain vauhtiin päästään niin kaikki sujuu hyvin. En vain meinaa oikein uskoa, että ihan oikeasti ollaan taas lähdössä... Pää ei meinaa pysyä mukana tässä menemisessä ja tulemisessa!

      Poista
  2. Onpas rumia sekarotuisia piskejä. Turha kai kysyäkään, mutta rouva noita kuskaa ympäri maailman käyttäen tuhansia euroja vaikka samanlaisia kirppusirkuksia on maailma täysi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnenkoirat ja onnellinen rouva. Sinulta jää elämästä paljon hyvää ja kaunista huomamatta ikävän asenteesi vuoksi.

      Poista
  3. Myöhästyin hyvän matkan toivotteluista, mutta toivottelen hyvää matkaa nyt sitten näin myöhässä, vaikka taidatte jo olla matkan päällä tai peräti perillä.

    Kivoja kuvia ja ihanat koirat. <3 Jälleennäkemistä odotellen. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hippu! Matka sujui ihan hienosti mutta nyt perillä kyllä väsyttää...

      Poista
  4. Hei Anonyymi
    Mistä lähteestä kumpuaa asiallisen keskustelun blogimaailmaan tuollainen ilkeys ja ruma kielenkäyttö? Toivottavasti voit pian paremmin.
    Toinen Anonyymi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä ankeita ihmisiä ikävä kyllä näyttää löytyvän melkein joka blogiin ennen pitkää. Joillakin ihmisillä ei valitettavasti ole kykyä antaa tilaa erilaisille tavoille elää ja nähdä maailma.

      Poista
  5. Maailmassa on tosiaan jo tarpeeksi pahantahtoisuutta ja ilkeyttä heikossa asemassa olevia kohtaan - sekä kodittomia eläimiä että kodittomia ihmisiä kohtaan, enempää ei tarvita. Toivotaan, että Anonyymi yksi löytää elämäänsä myönteisiä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei voi tosiaan muuta kuin toivoa, että ankeat ihmiset jotka jaksavat pyöriä internetissä huokumassa pahaa tahtoa löytäisivät elämäänsä jostain sellaisen valon, joka antaisi heille kyvyn elää ja antaa muittenkin elää.

      Poista
  6. Vasta ensimmäisen postauksen luin blogistasi, mutta tulen uudelleenkin:) Sinulla on selvästi oikea asenne, kun et alennu kiukkuilemaan hölmöihin kommentteihin. Eipä siitä kyllä mitäön hyötyä olisikaan. Mutta blogisi vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta, on hienoa, että ihmiset pitävät blogeja. Niissä avautuu mahdollisuus kurkata sellaisiinkin elämäntapoihin, joista itse vain haaveilee. Kiitos siis.
    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Venla! Kiitos mukavasta kommentista. Kiva että löysit blogiin!

      Nyt on juuri kirjoittamisen osalta vähän hiljaisempi hetki mutta pian löytyy taas blogille paremmin aikaa.

      Poista
  7. Hei Kata, haluaisin lähettää sinulle sähköpostia tähän blogiisi liittyen, mutta en löytänyt täältä osoitettasi. Voisitko antaa osoitteesi tai vaihtoehtoisesti ehtisitkö lähettämään minulle viestin osoitteeseen marika.vanhatalo(a)keliakialiitto.fi. Terveisin Marika Vanhatalo, verkkotiedottaja, Keliakialiitto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Marika, kiitos viestistäsi. Laitoin sinulle sähköpostia.

      Poista

Kiitos kommentistasi!