lauantai 2. helmikuuta 2013

Maapallo vaakakupissa

Menneiden muistelusta tulevaisuuteen: Tänään aamupäivällä yritimme valita pitkästä listasta maita mahdollista tulevaa kotimaata. Ensin tutustuimme tarkemmin maahan kerrallaan, mutta lopulta kiirehdimme ottamaan kustakin maasta selville vain keskeiset asiat. Vaihdoimme hymyjä ja päänpudistuksia lukiessamme pikaisesti eri maiden asuinolosuhteista, matkustusyhteyksistä ja kouluista. Ensimmäisen karsinnan jäljiltä listassamme oli kolmisenkymmentä maata, joista vielä noin puolet putosi syystä tai toisesta ennen pitkää pois. Cosimolla painaa tietysti mielessä maan valinnassa työn mielekkyys, mutta se taitaa olla aika lailla taattu kaikissa listan maissa. Turvallisuus, terveydenhuolto ja koulukysymys kirkastuivatkin lopulta niiksi kriteereiksi joiden mukaan arvioimme mahdollisia tulevia kotimaitamme. 

Emme halua asua maassa, jossa on sotatila tai suurta levottomuutta. Emme myöskään esimerkiksi halua elää suuren malariariskin kanssa. Useamman vuoden ajan ei voi yhtä mittaa syödä malarianestolääkkeitä, eikä hyttysiä pysty täysin välttämään vaikka miten yrittäisi. Denguekuumeen riskin olemme puolestaan hyväksyneet, kun olemme sen kanssa nyt eläneet jo kahdessa eri maassa. Ei se mikään mukava sairaus ole sekään, mutta tuntuu siltä, että kerran jo denguen sairastaneina hallitsemme dengueriskin kanssa elämisen. 

Puhdasta hanavettä ei kohdemailtamme voi nähtävästi edes toivoa tai edellyttää. Yhdessä listamme maista ei hanavettä voi kuulemma juoda edes keitettynä. Täytyy myöntää, etten tiennyt, että sellaista vettä olisikaan mitä ei saisi keittämällä juomakelpoiseksi! On vaikea kuvitella millaista on elää niin, että hanavesi on suorastaan myrkyllistä. Jamaikalla ja Belizessä hanavesi on melkein juomakelpoista, eli sillä voi aika huoletta esimerkiksi pestä hampaat. Mutta vaikka yksi lempiasioistani Suomessa tätä nykyä onkin puhdas hanavesi, olen ulkomaanvuosien aikana oppinut, että melkein kaikkeen tottuu. Myrkyllinen hanavesi tuntuu lopulta aika pieneltä asialta monen muun kysymyksen rinnalla.  

Säästä en myöskään niin välitä suuntaan tai toiseen. Ei taida olla sellaisia sääolosuhteita joita emme kerta kaikkiaan voisi sietää tai kestää. Tropiikin kuumaan ja kosteuteen olemme nyt tottuneet, mutta meillä molemmilla on myös kokemusta huomattavasti kylmemmästä ja talvisemmasta säästä. Uskon, että pärjäisimme säässä kuin säässä. Koirien kannalta hyvin kylmä maa olisi varmasti haaste, mutta kai ne tottuisivat tarvittaessa pitämään takkeja ja villapaitoja päällään. Säätä suurempi valintaamme vaikuttava rajoitus koirien osalta on se, ettemme halua muuttaa minnekään missä koirat joutuisivat tullessa karanteeniin. 

Vaakakupissa painavat siis monet erilaiset asiat. Kaikkea ei voi saada, ainakaan silloin kun on liikkeellä kehitysyhteistyön nimissä. On valittava haasteista ja kielteisistä puolista ne, joitten kanssa uskoo olevansa valmis elämään. Huomaan, että itse asiassa aika monet asiat tuntuvat tätä nykyä minulle hyväksyttäviltä kunhan kaupungissa vain on lapsille hyvä koulu. En lopulta edes välitä niinkään koulutuksen tasosta kuin turvallisesta ja mukavasta oppimisympäristöstä. Olisi kovaa siirtää Mikoa ihanasta pienestä koulustaan johonkin valtavaan laitokseen. Iloksemme Mikon koulun sisarkouluja löytyy useammasta listamme maista. Huomaan katsovani monia mahdollisia kotikaupunkeja ihan uudessa valossa, kun tiedän, että niissä odottaa lapsia koulu, jonka arvot ja kasvatusmenetelmät ovat meidän mieleemme. Tämä on ensimmäinen kerta, kun joudumme muutossa miettimään koulukysymystä, ja ymmärrän nyt, että se tulee kaikissa tulevissa muutoissa olemaan suuri ratkaiseva tekijä. 

Olen ihan tyytyväinen pieneen listaamme. Maita on listalla hyvä ja kattava valikoima; kokoelma uusia mahdollisia elämiä ja kokemuksia, joista elettäväksi valikoituu lopulta vain yksi. Ei ole tosin lainkaan taattu, että lopulta päädymme yhteenkään listamme maista. Listamme on vain meidän omaksi tiedoksemme, sillä ei ole mitään virallista arvoa. Nyt täytyy alkaa selvittää miten hyvin meidän toiveemme yhdistyvät työnantajan intressien kanssa. 

13 kommenttia:

  1. Voi kuinka hurjan mielenkiintoinen tilanne teillä onkaan edessä! Kuinka usein joudutte/saatte vaihtaa maata? Toivottavasti kaikki toiveet ja tarpeet sattuvat yksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolmen-neljän vuoden välein periaatteessa meillä tulee tällä hetkellä maan vaihto eteen. Aikansa kutakin, ja alan olla kyllä vähitellen valmis seuraavaan seikkailuun, mutta silti ennen kaikkea eilen pyörittelin silmiäni ja ihmettelin miten tämä voi olla minun elämäni. Miten voi olla, että joudun tasapainottelemaan mielessäni koleraepidemioiden mahdollisuutta ja kaikenlaisia turvallisuuskysymyksiä? Mielenkiintoista tämä kyllä toki on, mutta vähemmän mielenkiintoinenkin riittäisi minulle :)

      Poista
  2. Toivottavasti paadytte johonkin listanne maista, on ihan eri asia muuttaa lasten kanssa kuin vaikka kahden aikuisen halujen mukaan, lapsiperheella on niin eri intressit joista tuo koulukysymys ja turvallisuus ovat varmasti ykkösia. Mielenkiinnolla seuraan teidan uuden kohdemaan valiutumista ja muuttoa sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kanssa muuttaminen on tosiaan luku sinänsä. Tavallaan on tosin helpottavaakin, että meillä on nyt kohdemaille mielessämme vielä entistäkin enemmän rajoituksia, niin ei edes tarvitse harkita ihan koko maailmaa :) Turvallisuus ja terveydenhoidon (edes jonkinlainen) taso olivat meille jo alunperin tärkeitä, mutta toki ne ovat nousseet nyt vielä suurempaan arvoon lasten kanssa.

      Poista
  3. Ihanan jännittävää! Toivottavasti teidän ja työnantajan näkemykset osuvat yksiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän liiankin jännittävää! :) Saapa nähdä miten tässä käy...

      Poista
  4. Olisi kyllä mielenkiintoista nähdä listanne... Pitääkö teidän siis muuttaa johonkin kolmannen maailman maista, vai voisitteko harkita jotain tavanomaisempaa paikkaa (kuten Espanjaa...)? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maalistamme ei sinänsä ole salainen, mutta minua vähän hirvittää kuulla muitten reaktioita listan eri maihin. Niin kauhistuneet kuin innostuneetkin reaktiot saattaisivat vaikuttaa minun omiin tunnelmiini ja tämä prosessi tuntuu ihan riittävän vaativalta näinkin :)

      EU-maat eivät periaatteessa ole meille mahdollisia kohdemaita, mutta muutama EU:n ulkopuolinen Euroopan maa meillä on kyllä listalla. Cosimo on viime vuodet tehnyt kehitysyhteistyöhommia ja sinänsä olisi siis loogista päätyä johonkin vähemmän kehittyneeseen maahan. Mutta ihan mieluusti harkitsisimme myös ihan toisenlaisiakin kuvioita ja käytännössä siis myös toisenlaista työnkuvaa. Cosimo on toisaalta työnhakijana kilpailuasemassa muiden paikkaa hakevien kanssa ja ns tavanomaisempiin maihin haluavat tietysti monet muutkin hakijat. Siksi olen itse valmistautunut siihen, että listamme helpommat maat jäävät vain haaveeksi ja päädymme jonnekin vähän haastavampiin kuvioihin.

      Poista
  5. Minusta tuo kuulostaa ihanan mielenkiintoiselta. Olen huomannut, että itse olisin valmis vaihtamaan maata 5 vuoden välein. Nyt kun lapset ovat teinejä se ei enää onnistu niin helposti, ovat niin kiintyneitä kavereihin ja kouluihinsa. Seuraavan kerran me sitten varmaan muutetaan kun likka (nyt 13v) muutta pois kotoota opiskelujen takia. Jänniä aikoja teillä, toivottovasti lopputulema on oikein mieluinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista tämä kyllä on. Ihanuudesta en ole niin varma! Muutaman vuoden välein muuttamisessa on kyllä puolensa, mutta itse olisin kyllä jo valmis asettumaan aloilleni.

      Luulen, että tämä koko prosessi tuntuisi mukavammalta, jos toiveissa olisi muuttaa johonkin sellaiseen maahan jossa perusasiat (turvallisuus- ja terveysasiat, yhteydet muuhun maailmaan niin matkayhteyksien kuin esim internetin nopeuden puolesta) olisivat kohdallaan. Lähtökohtaisesti odotan ja luulen kuitenkin, että päädymme johonkin vähän haastavampaan maahan. On toki aina jännittävää tutustua uusiin kuvioihin, mutta on se kyllä todella raskastakin, varsinkin jos sopeutumiseen liittyy kaiken muun päälle se, että joutuu luopumaan monista itsestäänselvistä asioista kuten (melko) puhtaasta hanavedestä ja (edes verrattain) hyvin varustetuista kaupoista.

      Vaan toivotaan, että minä pessimisti pääsen yllättymään iloisesti ja päädymme jonnekin missä elämä kulkee kevyemmin kuin mitä nyt etukäteen odotan!

      Poista
  6. Minustakin olisi mielenkiintoista tietää listaamianne maita, mutta ymmärrän kyllä, että haluat pitää asian omana tietonasi. :-) Voitteko kuitenkin vaikuttaa siihen, mihin päädytte, vai onko työnantajalla lopullinen sana? Olisi kyllä mielenkiintoista, jos tulevaisuus olisi noin avoin, vaikka samalla varmasti myös aivan kauhean stressaavaa, varsinkin kun on lapsia ja lemmikkejä.

    Minä olen muuten pessyt hampaat aina raanavedellä, oli maa mikä tahansa, eikä minulle ole koskaan tullut siitä mitään ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan tämä tavallaan kutkuttavaa, mutta tosiaan aika stressaavaakin.

      Me voimme vaikuttaa siihen minne päädymme ainakin siltä osin, ettei meillä ole mitään velvollisuutta lähteä sellaiseen maahan, joka ei meitä ajatuksena miellytä. Työnantajalla on siinä mielessä lopullinen sana, että jokaisen Euroopan unionin delegaation pomo päättää käytännössä siitä kenet alaisekseen palkkaavat ja tarjolla täytyy tietysti olla sopivia paikkoja mitä hakea. Kaksi oikein hyvää maaehdokasta on jo valitettavasti mennyt sivu suun syystä tai toisesta, eli edelleen odotellaan mitä tuleman pitää. Mutta olen kyllä nyt vähän toiveikkaampi kuin vielä viime viikolla: tuntuu, että tarjolla on muutakin kuin myrkyllistä raanavettä ;)

      Poista
    2. Julkistan tuon meidän listamme ehkä siinä vaiheessa kun olemme vähän paremmin selvillä siitä minnepäin tässä ollaan menossa...

      Poista

Kiitos kommentistasi!