torstai 7. helmikuuta 2013

Miksi ja miten

Tasaisin väliajoin ihmettelen tätä blogin kirjoittamista. Ennen kuin itse lähdin hommaan mukaan pidin bloggaamista ihan päättömänä. Miksi jakaa itsestään muille, tuntemattomille? Ajatus palaa säännöllisesti edelleenkin mieleeni. Välillä tämä koko blogimaailma tuntuu ihan vieraalta ja pimeältä. Miksi minä lähden kirjaamaan tänne ajatuksiani kaikkien luettavaksi? 

Kirjoittaminen on ollut minulle aina tärkeää. Tekee hyvää kirjoittaa ajatukset pois päätä kiristämästä. Täällä kaukana maailman äärissä tuntuu hyvältä saada käyttää omaa äidinkieltä muutenkin kuin lasten kanssa. Kun joku kommenttien kautta ottaa yhteyttä minuun ja kirjoittamaani tekstiin, saan uutta ajateltavaa, kontaktin ruudun toiselle puolelle, ja pääsen kohtaamaan ihmisiä joita en muuten ehkä tulisi kohdanneeksi. Blogien maailma on oma yhteisönsä; keskustelu voi toisten bloginkirjoittajien kanssa alkaa yhden blogin kommenteissa ja siirtyä sieltä blogikirjoituksen kautta toisen blogin kommentteihin. Tästä virtuaalisesta tuttavapiiristä on tullut minulle tärkeä.

Mutta kaikista blogin kirjoittamisen hyvistä puolista huolimatta pysähdyn usein ihmettelemään miksi. Viime aikoina olen miettinyt paljon myös kysymystä "miten". Blogia voi kirjoittaa niin monin tavoin. Voi laittaa joka kirjoituksen yhteyteen kuvan päivän asusta, kertoa ostoksista, matkoista ja ravintolaillallisista, mutta antaa samalla ymmärtää, että blogin kirjoittajan persoona saa jäädä kuvattuja yksityiskohtia lukuunottamatta salaisuudeksi. Nämä pinnallisuutta korostavat blogit ovat mielestäni erikoinen ja siksi kiinnostava ilmiö. Miksi oma ulkomuoto ja kulutus ovat joissain blogissa vapaata riistaa mutta syvemmät ajatukset ja muu elämä ovat kannen alla? Miksi paljastaa itsestään niin paljon, jos haluaa pitää niin tiukasti kiinni yksityisyydestä?

Blogia voi kirjoittaa myös salanimellä ilman kuvia, tai niin, että kuvista ei selviä kirjoittajan tai hänen läheistensä henkilöllisyys. Harkitsin alkuun blogin kirjoittamista niin, että minun henkilöllisyyteni olisi jäänyt mystisemmäksi. Tuntui kuitenkin siltä, etten olisi voinut viitata oikein mihinkään elämäni yksityiskohtaan paljastamatta henkilöllisyyttäni. Belizessä ei tietoni mukaan ole muita suomalaisia eli en voi täällä mitenkään kadota muitten ulkosuomalaisten sekaan. Uteliaimmat olisivat onnistuneet joka tapauksessa selvittämään aika vaivatta kuka olen. Tuntui monella tapaa helpommalta lähteä liikkeelle jo valmiiksi verrattain avoimena. Eipähän tarvitse pelätä, että salainen henkilöllisyyteni paljastuu, kun se on jo melko lailla esillä.

Mutta vaikka olen sinänsä sinut valintani kanssa kirjoittaa blogia suhteellisen avoimesti, tunnen silti pienen pistoksen omassatunnossani, kun luen ajatuksia siitä kuinka väärin on laittaa omien lasten kuvia blogiin tai kirjoittaa heidän elämästään julkisesti edes sivulauseessa. Olen mielestäni tarkka lasteni yksityisyydestä. En kerro sen enempää täällä blogissa kuin muutenkaan juurikaan heidän asioistaan, enkä kovin usein laita heistä kuvia tänne blogiin tai yleensäkään mihinkään laajempaan levitykseen. En koskaan laittaisi mihinkään esille kuvaa, jonka ajattelisin voivan harmittaa jompaakumpaa lasta nyt tai myöhemmin. Mutta en tietenkään voi tietää mitä he joskus tulevaisuudessa ajattelevat siitä, että heidän lapsuudessaan heidän äitinsä kirjoitti blogia omasta elämästään ja tuli silloin tällöin kirjoittaneeksi myös lapsistaan ja joskus julkaisseeksi myös jonkun soman kuvan. 

Samaan aikaan olen kuitenkin tietoinen siitä, että yksityinen ei ole enää sitä mitä se oli vielä vaikkapa kaksikymmentä vuotta sitten. Sosiaalinen media on tullut jäädäkseen ja joka päivä se vähän kerrallaan muuttaa meidän kaikkien suhdetta yksityiseen ja yleiseen. On mahdotonta arvata millainen suhde tämänpäivän taaperoilla ja alakoululaisilla on yksityisyyteen ja esimerkiksi julkisiin blogeihin sitten kun he ovat tarpeeksi vanhoja ymmärtääkseen mitä ne ovat. Meidän lapsemme kasvavat ihan erilaisessa todellisuudessa kuin missä me itse olemme kasvaneet. Meidän huolemme eivät tule välttämättä olemaan heidän huoliaan; monet asiat jotka ovat meille edelleen vähän outoja ovat heille itsestäänselvyyksiä jo ihan pienestä asti.

Minä en ollut lapsena edes juuri nähnyt tietokonetta, internetistä minulla ei ollut minkäänlaista tietoa. En olisi voinut ikinä kuvitella, että vuosien päästä asun Väli-Amerikassa, kirjoitan kannettavalle tietokoneelle ajatuksiani ja lähetän ne sitten internetin välityksellä ympäri maailmaa. Lapseni todellakin kasvavat ihan toisenlaisessa maailmassa. Voi olla, että Miko ja Matilda kasvavat tähän sosiaalisen median todellisuuteen niin ettei heille itselleen tule ikinä edes mieleen ihmetellä blogeja. Ehkä he ihmettelevätkin aikanaan enemmän isäänsä, jonka blogi on ollut jo vuosia nimeä ja otsikkokuvaketta myöten valmis, mutta joka ei ole vielä saanut omaa blogiaan kirjoitettua sanaakaan.

16 kommenttia:

  1. Hyviä kysymyksiä. Näitä tulee varmaan joka bloggaajan ainakin jossain määrin pyöriteltyä mielessään. Mä olen ajatellut asian niin, että bloggaan Pariisista ja Ranskasta, en itsestäni, joten mun naama (ja varsinkin päivän asut...) on erittäin yhdentekeviä blogin kannalta. Naamani on silti vilahdellut pari kertaa blogissa, muttei kovin tunnistettavasti. Kirjoitan silti ajatuksiani aika avoimesti, koska blogin näkökulma on minun näkökulmani, ei mitään objektiivista totuutta Ranskasta tai Pariisista. :)

    Muotiblogit ovat jännä ilmiö. Niistä valtaosa on todella tylsiä, enkä vaan näe sitä pointtia, miksi minun pitäisi olla kiinnostunut siitä, mitä kaikkea tyyppi X on ostanut/pukenut päälleen tänään, päivästä toiseen. Tiedostan kyllä, että olen blogiskenessä tässä suhteessa vähemmistössä. Valtaosa blogien lukijoista etsii tuommoista kevyttä inspiraatiota ja sivuuttaa blogini kaltaiset pitkät jaaritukset automaattisesti. :) Eikä siinä mitään, jokaiselle jotakin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tarkennan nyt vielä, ettei minua missään blogissa haittaa satunnaiset asukuvat tai ostosmaininnat (saatanpa joskus sellaisia tehdä itsekin), en vain itse jaksa seurata blogia, jossa se on koko sisältö. :)

      Poista
    2. Minä seurailen sivusilmällä ja uteliaisuudesta muutamaa sellaista blogia, joitten sisältö on käytännössä vain kulutusta. Vaatteita, matkoja, laukkuja yms. Niin vahvasti kulutuksen kautta eläminen tuntuu vieraalta. Sosiologiminä onkin siis kiinnostunut muotiblogeista ilmiönä, tai niin ainakin uskottelen itselleni ;)

      Mikäköhän siinä on, että valtaosa blogien seuraajista tuntuu ainakin Suomessa seuraavan juuri muotiblogeja? Vaikka käynkin muutamaa lukemassa itsekin, niin kyllä ne blogit joitten päivityksiä oikeasti odottelen ovat sellaisia kuin sinun blogisi: siis enemmän pitkää jaaritusta ja vähemmän asukuvia! Mutta tosiaan, jokaiselle jotakin.

      Poista
  2. Voi miten tuttuja ajatuksia! Itsekin olen miettinyt paljon ihan samoja asioita. Minulle kirjoittaminen on tapa ajatella, ja voisin tietysti "ajatella" myös niin, että kirjoittaisin omaa salaista päiväkirjaa. On kuitenkin ihan toista kirjoittaa julkisesti, kun eihän julkisuuteen voi kuitenkaan ihan kaikkea kertoa. Mutta kun kirjoittaa blogia, joku ehkä saattaa kommentoida minun ajatuksiani, ja minulle tämä yhteys on niin palkitseva, että siinä on varmaan se perimmäinen syy, miksi blogia ylipäänsä kirjoitan.

    Olen myös miettinyt paljon erilaisia blogeja ja ihmisiä niiden takana. Itseäni kiinnostavat eniten sellaiset blogit, joissa on niin sanotusti sisältöä ja joissa bloggaaja rohkeasti kertoo omista ajatuksistaan ja tunteistaan - eli juuri kuten sinun blogisi. Ihmisten perimmäiset ajatukset ja tunteet ovat kuitenkin loppujen lopuksi aika samanlaisia, ja on kiva, kun pystyy samastumaan. :-) Muoti-, sisustus- yms. blogeja en lue ollenkaan, enkä ihan ymmärrä, mikä niissä ihmisiä niin kovasti viehättää. Ehkä se on jonkinlainen "kauneutta arkeen" -ilmiö; on kiva katsella kuvia toisten hankkimista näteistä vaatteista ja sisustuselementeistä, kun oma arki saattaa olla vähemmän fiiniä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se, että minullekin on näitten kommenttien kautta käytävä keskustelu tärkeää ja palkitsevaa. Tekee hyvää saada ajatuksille kaikupohjaa. Luulen, että oudommalta lopulta tuntuisi kirjoittaa ihan vain itselleni omaan salaiseen päiväkirjaan ajatuksia. Kenelle niitä kirjoittaisin: itselleni vai jälkipolville vai mihin tarkoitukseen?

      Kai muotiblogit ovat tosiaan vähän niin kuin naistenlehdet tai ehkä ennemminkin sisustuslehdet - kauniita kuvia ilman muita huolia. Niitten ajatusmaailmalle on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta ihmettelen kyllä silti niitten suurta suosiota. Tuntuu siltä, että monet ihmiset eivät edes tiedä, että muustakin aiheista voi lukea ja kirjoittaa blogeja :) Vai onko niin, että suomalaiset nuoret naiset ovat oikeasti tätä nykyä lähes kaikki kiinnostuneita ensisijaisesti muodista?

      Poista
  3. Samoja ajatuksia täälläkin!

    Minulle taitaa se bloggaamisen sosiaalinen aspekti olla tärkein, tietenkin kielen ylläpidon lisäksi.

    Minua ei haittaa, näkyykö bloggaajan nimi ja/tai naama vai ei. Itse en halua blogata virallisella nimelläni, sen olen varannut muihin juttuihin, varsinkin kun nykyään esimerkiksi työtilanteissa nimi googlataan melkein aina. Jotenkin tuntuisi omituiselta paljastella tuollaisia arjen asioita itsestäni esimerkiksi tulevaisuuden työnantajille tai kollegoille, joiden kanssa ei ole läheiset välit. Mutta minusta on kiva silti blogissani kertoa anonyymisti tavallisesta elämästä yhden ihmisen perspektiivistä. Omakuvia en ole vielä blogiin laittanut, mutta en kauheasti tykkää että kuvaani laitetaan minnekään muuallekaan, joten sama linja jatkuu luonnollisesti blogissa.

    Minä kurkin silloin tällöin uteliaisuudesta joitakin muoti- ja sisustusblogeja. Ihan kiva on katsella kaikenlaista kaunista, ei siinä sen syvällisempää. En esimerkiksi ole koskaan ostanut vielä mitään blogeista inspiroituneena, paitsi kirjoja tietenkin ;-) Kaikista blogeista on mielestäni mielenkiintoista fiilistellä sitä tunnelmaa ja niitä ihmisten kirjavia ajatuksia siinä taustalla. Nehän ovat sellaisia pikkumaailmoja, jotka bloggaajat ovat luoneet. Ihmistieteilijän aarrearkkuja :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua myös kiinnostavat kaikenlaiset ihmiset ja heidän ajatuksensa ja elintapansa. Blogien kautta voi kätevästi seurata ainakin pientä kulmaa erilaisten ihmisten elämästä. Luen muotiblogejakin pitkälti sosiologin näkökulmasta - johonkin kai tuota koulutusta täytyy käyttää :) Muotiblogit niin kuin muutkin blogit kertovat kirjoittajastaan ja seuraajastaan paljon myös rivien väleistä.

      Minuakaan ei sinänsä haittaa selviääkö blogista kirjoittajan nimi ja/tai naama. Saatan kyllä tuntea vähän enemmän tunnontuskia siitä, jos joku on tarkasti salannut henkilöllisyytensä, koska se saa minut miettimään olisiko minun pitänyt ehkä itse tehdä samoin. Taidan kyllä toisaalta olla kaikessa yksityisyydessäni aika avoin ihminen. Minua ei siis sinänsä oikeastaan haittaa ajatus siitä, että esimerkiksi joku tuleva työnantaja lukisi blogiani. Täällä kirjoittamani asiat ovat sellaisia joista puhun aika herkästi myös tässä ihan oikeassa elämässäni. Tosin blogissa olen ehkä rohkeampi sanomaan mitä ajattelen enkä samalla tavalla mieti loukkaanko jotakuta. Blogin lukeminen kun on myös lukijan vastuulla: jos blogi ärsyttää tai loukkaa niin voi aina olla lukematta.

      On mielenkiintoista miten bloggaamisen tärkeäksi elementiksi tuntuisi melkein kaikilla nousevan sosiaalinen aspekti. Ei ole siis niinkään kyse halusta olla esillä vaan halusta olla yhteydessä toisiin.

      Poista
    2. Minäkin ihmettelen joidenkin ostos/muotiblogien maailmaa ja siksi se onkin niin mielenkiintoinen. Ilman blogeja en edes tietäisi, että 'sellaisia' ihmisiä on olemassa. Ja sitten on tietenkin myös muoti- ja sisustusblogeja, jotka istuvat hyvin omaan ajatusmaailmaani, sellaisia jossa tuunataan ja kierrätetään ja annetaan hyviä vinkkejä kunnostamiseen jne.

      Oma alani voi olla poliittisesti aika tulenarka ja uskottavuus tiettyjen asioiden suhteen voi kärsiä helpostikin, sillä meillä 'vastapuoli' tonkii kyllä kaiken mahdollisen esille. Suomenkielinen blogi tosin tarjoaa jonkinlaista suojaa kielimuurin vuoksi. Sen vuoksi en halua kirjoittaa nimelläni ja pyrin jonkinasteisesti välttelemään työhon liittyviä aiheita, vaikka ne ovatkin kauhean mielenkiintoisia! Toisaalta valitsin nimimerkillä kirjoittamisen sen vuoksi, että halutessani voin hiukan 'paljastella' noita asioita. Saatan olla myös hieman paranoidi koko homman suhteen ;-)

      On varmasti täysin ok tehdä blogista ihan niin avoin kuin vain haluaa. Onhan tosi paljon isojakin bloggajia, joilla koko päivittäinen elämä näyttää olevan kuvitettuna blogissa (nimet, osoitteet, koulut, työpaikat, lasten nimet, kasvokuvat jne) eikä tuosta ole tullut minkäänlaisia negatiivisia seurauksia, joten sama linja jatkuu. En siis asiasta suuremmin ahdistuisi.

      Ainakin tällaisissa pienemmissä blogeissa on oikein turvallinen ja lämmin tunnelma, ja on tosiaan ihana kuulla, millaista arki on eri paikoissa ja jakaa ajatuksia ja ideoita.

      Poista
    3. Minua ihan hämmästyttää miten paljon sitä Louis Vuitton ja Chanel -porukkaa onkaan! En olisi minäkään heidän olemassaolostaan edes tiennyt, jos en olisi törmännyt muotiblogeihin.

      Ei kai tässä kasvoillaan ja nimellään kirjoittamisessa sinänsä mitään pahaa ole ja todellakin monet tekevät sitä huomattavasti näkyvämmin, mutta jotenkin välillä tuntuu siltä, että vähempikin olisi ehkä riittänyt.

      Tässä blogimaailmassa jää usein miettimään mitä kaikkea ihmiset tekevätkään työkseen. Sinun työsi kuulostaa mielenkiintoiselta! Jään arvailemaan mitä kaikkea siihen kuuluukaan :)

      Poista
  4. Mina tein lopullisen paatöksen alkaa bloggaamaan kun puhuessani tytölle suomea, sanoja ei tullut tai ne tulivat ihan vaarassa jarjestyksessa, ainakin nain saan kirjoitettua kieltani ja pidettya sita hengissa. Minakin tykkaan kirjoittaa ja nain on ihanaa ilmaista itsea omalla aidinkielella. Naamakuvia meista ei ole, tytön olen rajannut ainakin ulkopuolelle, oman esittaminen ei olisi suuri juttu mutta talla hetkella en koe sita tarpeelliseksi. Yksi asia mika Turkissa blogatessa on pidettava mielessa on pienikin valtion arvostelu omalla nimella, sita kun ei taalla suvaita ollenkaan. Kayn joskus katsomassa sisustus- ja muotiblogeja mutten seuraa mitaan juuri siksi ettei merkkilaukkujen ja kamojen esittely sykahdyta patkan vertaa, painvastoin koen pahaa oloa siita etta monille nuorille naisille tallainen on tavoiteltavaa. Tiedan etta useakin muotibloggaaja on pitanyt puolustuspuheensa jarjettöman kulutuksen puolesta mutta minuun se ei vaan uppoa. Minua kiinnostaa itsea lahella olevat asiat, ulkosuomalaisuus, muut maat ja kulttuurit, aitiys ja yleensakin muiden suomalaisten ajatukset ja elama, myös valokuvat, sielta jostain kaukaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoh, tuota en ollut tullutkaan ajatelleeksi, että seuraavassa maassa voi olla parempi olla bloggaamatta omalla nimellä edes tämän vertaa jos haluaa sanoa mitään poikkipuolista sanaa maasta.

      Muotiblogien kirjoittajien kulutushysterian puolustuspuheet ovat sinänsä mielenkiintoista luettavaa. Täytyy myöntää, että seurailen muutamaa muotiblogia jo ihan siksikin, että haluan tietää miten blogin varsinaiset seuraajat ja ihailijat suhtautuvat loputtomaan kulutukseen. Missä vaiheessa tulee lukijalla raja vastaan. Surullista on se, että noita kulutusblogeja tuntuvat seuraavan juuri nuoret naiset, jotka blogien avustuksella rakentavat kuvan täydellisestä aikuiselämästä. Kulutus ja laihdutus yms kun eivät kuitenkaan ole lopulta mikään avain onneen!

      Minua kiinnostaa hyvin paljon se miten ihmiset sopeutuvat muutoksiin ja uusiin ympäristöihin ja todellisuuksiin. Kulttuurishokki ja sopeutuminen uuteen maahan on usein aika yksinäinen kokemus, mutta ulkosuomalaisten ja muitten muuttajien blogien kautta on ollut helpotus huomata, että muut käyvät tai ovat käyneet läpi samanlaisia vaiheita.

      Poista
  5. Mielenkiintoinen kirjoitus aiheista, joita itsekin olen pohdiskellut, kuten varmaan jokainen bloggaaja :).

    Itse olen kanssa pohtinut sitä, miksi juuri muotiblogit ovat niin suosittuja. Pidän muoti- ja lifestyleblogeja vähän kuin naistenlehtinä, mutta kirjoittaja on kuitenkin jollain tavalla tuttu. En tiedä, ovatko muotilehdet myös lehdistä niitä suosituimpia. Ehkä? Koen ylipäätään, että blogit ovat etääntyneet aika kauas sellaisesta alkuperäisestä "nettipäiväkirja"-ajatuksesta ja kukin voi siten aika vapaasti rajata aiheensa. Haluaa sitten kirjoittaa päiväkirjamaisemmin ja syvällisemmin elämästään, postata joka päivä päivän asun tai vaikka arvostella lukemiaan kirjoja tai käyttämiään ravintoloita. Mielestäni on tavallaan kivakin, että blogin määritelmä on laventunut ja sisällöissä on enemmän vapauksia kuin aiemmin. Siksi myös ihmettelen usein esimerkiksi sellaisia kommentteja, että jotkut bloggarit eivät kirjoita negatiivisista asioista elämässään. Tällaiset kommentit pohjautuvat mielestäni juuri sellaiseen ajatukseen, että blogin pitäisi olla hyvin realistinen ja päiväkirjamainen heijastus yksilön elämästä. Kun samalla tiedetään, miten paljon negatiivisia kommentteja ainakin suomalaiset blogit saavat osakseen, niin ymmärrän, että varsinkin suositut bloggaajat ovat varovaisia kertomaan ja asettamaan riepottelulle alttiiksi asioista, jotka ovat heille itselleen vaikeita.

    Itse seuraan erilaisia blogeja. Seuraan muiden ulkosuomalaisten blogeja vertaiskokemusten, vinkkien yms. takia ja sitten monia ns. lifestyleblogeja, erityisesti sellaisia, joissa on kauniita kuvia. Ihan puhtaasti muotiblogeja luen harvemmin. Odotan myös erilaisilta seuraamiltani blogeilta eri asioita. ns. lifestyleblogeista odotan kevyempiä juttuja ja niitä kauniita kuvia, joistain toisista blogeista esimerkiksi arkisia havaintoja tai jotain syvällisempääkin. Oma blogini on ehkä vähän hybridi ulkosuomalais- ja lifestyleblogeista ja itselleni tärkeä motiivi blogin perustamiseen oli saada siitä foorumi valokuvilleni. Se varmasti vaikuttaa blogini sisältöön paljon, koska postaan paljon sellaisista asioista, mitä tykkään kuvata. Seuraavaksi esimerkiksi taitaa tulla sellainen ravintolaillallinenpostaus :D.

    Tuota yksityisyysjuttua olen miettinyt paljon paitsi oman blogin, niin myös muiden blogien kannalta. Itse en kirjoita omalla naamallani erityisesti siitä syystä, että en muutenkaan erityisesti tykkää kuvistani netissä ;). Eli sama juttu kuin sannabananalla. Itse en erityisesti koe kaipaavani kasvokuvia muiltakaan bloggaajilta, mutta tiedän, että monet lukijat niitä blogeista kaipaavat. Vaikka en ole hysteerinen nimeni suhteen, niin toisaalta koen myös voivani kertoa asioita vapaamminkin silloin, kun ei tarvitse niin paljon miettiä sitä, että kaikki tietävät, kuka olen. Huono esimerkki, mutta esimerkiksi olisi ikävä kertoa, että olemme lähdössä pariksi viikoksi Suomeen ja talo on tyhjillään, jos nimeni (ja sitä kautta osoitteeni) olisi tiedossa. Myöskään blogin ulkopuolinen minäni (esim. mitä olen tehnyt työkseni, opiskellut yms.) eivät silloin vaikuta siihen, miten ihmiset lukevat juttujani. Netistä kuitenkin löytyy paljon materiaalia suunnilleen kaikista.

    Tulipas tästä nyt pitkä kommentti :).

    VastaaPoista
  6. Pitkät kommentit ja pohdiskelut ovat oikein tervetulleita!

    En ole seurannut blogeja kuin vasta muutaman vuoden, joten en edes tiennyt, että blogit alkujaan koostuivat ennen kaikkea tällaisesta päiväkirjamaisesta menosta :) Siinä vaiheessa kun Suomen blogimarkkinoille löysin, blogimaailman oli tuntunut ottaneen valtaansa kokoelma muoti- ja sisustusblogeja. Kesti minulta kauan löytää Suomen blogeista muuta luettavaa, koska melkein kaikki viittaukset blogeihin olivat aina juuri muoti- tai sisustusblogeihin. Onneksi blogimarkkinat eivät oikeasti tosiaan ole niin suppeat! Suomalaisista blogeista löytyy tosiaan ihan kaikenlaista, varmasti jokaiselle jotakin.

    Minä en sinänsä kaipaa keneltäkään kasvokuvaa tai välttämättä kuvia ylipäätään, vaikka kivahan etenkin sellaisia hyviä kuvia on katsella kuin sinun blogissasi. Mutta kaipaan itse kyllä blogista jotain viittauksia oikeaan todelliseen elämään. Minua tosiaan kiinnostaa ehkä ennen kaikkea se miten ihmiset elävät ja sopeutuvat uuteen - muutoksen ei tarvitse olla juuri muutto vaan ihan mikä tahansa haaste. Jos blogi on ihan vaan kuvia vaatteista tai matkoista tms eikä siellä koskaan viitata niihin asioihin jotka kirjoittajalle ovat oikeasti tärkeitä tai haastavia, huomaan etten kovin kauan jaksa seurailla. Kaikkea ei toki tarvitse itsestään paljastaa - paljon minunkin elämästäni ja ajatuksistani jää tämän blogin ulkopuolelle - mutta jotain kuitenkin josta saa jonkinlaisen kuvan siitä minkälainen ihminen on siellä ruudun toisella puolella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Tarkoitin siis vastaukseni tietysti sinulle Ronja, mutta taas kerran tulin huomaamattani laittaneeksi sen väärään kohtaan :)

      Poista
    2. Se on kyllä tosiaan kiinnostavaa lukea blogeja, joissa on jokin uusi haaste menossa elämässä. Ihailen myös sellaisten ihmisten rohkeutta, jotka kirjoittavat blogissaan myös niistä vaikeammista haasteista.

      Blogimaailman laajuus on ollut itselleni aikamoinen yllätys. Silloin, kun sain ajatuksen omasta blogistani, niin en ollut lainkaan tietoinen koko tästä valtavasta ulkosuomalaisblogien verkostosta - josta on tullut minulle todella tärkeä sittemmin :).

      Poista
    3. En tiennyt minäkään mitään ulkosuomalaisten blogeista, vaikka meitähän on vaikka kuinka! Tästä verkostosta on tullut myös minulle tosi tärkeä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!