sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Perillä poissa pelistä

Matka Belizestä Italiaan oli pitkä ja raskas vaikka kaikki sujuikin ihan hyvin: lennot lensivät ajallaan, lapset nukkuivat ja olivat hereillä sopivissa saumoissa, eikä yhtään laukkua hukkunut matkalla. Lapset sammuivat yöunille kaikessa järjestyksessä pitkän yölennon alkupäässä, mutta itse en saanut lennolla Yhdysvalloista Saksaan nukuttua kuin muutaman lyhyen pätkän. Onneksi lentokoneen viihdejärjestelmä toimi moitteettomasti ja valikoimassa oli kymmenittäin elokuvia. Ehdin katsoa lennon aikana kaksi ihan mukiinmenevää elokuvaa ja muutaman jakson erilaisia sarjoja.

Pienten hyvien tekojen viikon jälkeen oli mielenkiintoista huomata kuinka hankalaa on matkan päällä olla yleisen ystävällinen ja ottaa tasaisesti kanssamatkustajat ja muut ihmiset huomioon. Ärtynyt lentoemäntä ärsytti hetkessä minutkin ja oman istumapaikkansa yli levittäytyvät tuntemattomat vieruskaverit harmittivat vaikka miten yritin muistuttaa itseäni suhtautumaan vastaantulijoihin uteliaan ystävällisesti. Matka muistutti miten paljon helpompaa on löytää hyvää tahtoa ja motivaatiota tehdä pieniä hyviä tekoja leppoisia belizeläisiä kohtaan kuin suhtautua maailman lentokentillä ja -koneissa kulkevaan massaan lämmöllä. Belmopan on pienten hyvien tekojen tekemiseen erinomainen ympäristö. Saa nähdä onnistunko jatkamaan teemaviikkoa uusissa kuvioissa, missä ne sitten lienevätkään.

Pitkä ja rasittava matka tarjosi hyviäkin hetkiä. Olin esimerkiksi unohtanut, että lentomatkalla Keski-Euroopasta kohti Italiaa saavat kaikki ikkunapaikkalaiset ihanan lahjan: näkymän Alpeista jotka kerrasta toiseen tekevät minuun aina yhtä suuren vaikutuksen. Torstai-iltapäivä oli tosin pilvinen ja Alpeista näkyivät pilvien lomasta vain korkeimmat huiput, kuin esihistoriallisen liskon valtavat selkänikamat. Mutta Alpit ovat vaikuttava näky yhtä kaikki, näkyi niistä sitten kaikki tai vain huiput; valtavat vuoret muistuttavat joka tapauksessa luonnon voimasta. 

Ensimmäinen yö perillä Italiassa sujui siltä osin loistavasti, että nukahdimme kaikki ennen iltayhdeksää ja nukuimme aikaerosta huolimatta koko porukka häiriöttä aamuun asti. Lumisateeseen ja kylmään on meillä totuttelemista, varsinkin koska täällä Italiassa meillä ei ole samalla tavalla talvivarusteita odottamassa kuin Suomessa. Saimme onneksi heti ensimmäisenä päivänä Mikolle kengät, hatun ja kaulahuivin ostettua vähällä vaivalla. Molemmat lapset kaipaavat vielä hansikkaita ja minä muutamaa lämmintä villapaitaa, ja sitten alamme olla valmiita talveen myös täällä. 

Toinen yö Italiassa olikin jo katkonaisempi. Enää eivät matkan rasitukset riittäneet pitämään meitä horroksessa läpi yön vaan heräilimme kaikki milloin sattuu. Kolmantena iltana lapset saivat hyvin unen päästä kiinni ja tuhisevat tahoillaan, mutta me vanhemmat kukumme nyt keskellä yötä hereillä eikä unesta ole väsymyksestä huolimatta tietoakaan. Kestää hyvinkin viikon verran saada kiinni paikallisesta ajasta puolin ja toisin, ja siksi tätä matkaa ei varsinkaan lasten kanssa viitsi tehdä vain muutaman päivän vuoksi.

Aikaeron lisäksi täällä Torinossa häiritsevät elämän äänet. Anopin asunto on ihan keskustassa, kätevässä paikassa monessa mielessä, mutta kadulla kulkee varsinkin viikonloppuiltaisin meluisaa porukkaa melkein läpi yön. Autot tööttäävät, ihmiset huutavat ja laulavat. Minä joka herään usein Belmopanissa jopa vartijan radiopuhelimen hiljaiseen hyrinään havahdun tietysti jokaiseen kadulta kuuluvaan ääneen. Täytyy yrittää käydä melusta huolimatta taas nukkumaan. Joskus pitkän matkan jälkeen auttaa se, että muistan nauttia siitä etten ole nukkumassa hankalassa asennossa lentokoneen tuolissa. Lähdenpä koittamaan toimisiko tuo tänäkin yönä...

8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Eiköhän tämä iloksi muutu kun päästään kunnolla päivärytmistä kiinni :)

      Poista
  2. Tuo melussa nukkuminen on muuten mielenkiintoinen juttu. Sen olen huomannut, että mitä hiljaisemmassa on tottunut nukkumaan, sitä pienempikin ääni riittää häiritsemään ja havahduttamaan unesta. Sitten taas jos on tottunut nukkumaan kauheassa metelissä, unta ei häiritse minkäänlainen ääni, edes ovikello. :-)

    Minulla on tämän asian kanssa aina vaikeuksia, kun liikun Suomen ja Intian välillä, kun täällä Suomessa kuulee, jos naapurilta putoaa nuppineula lattialle, ja Intiassa meidän makuuhuoneen editse kulkee vilkasliikenteinen tie, jossa autot tööttäilevät yötä päivää.

    Mukavaa lomaa! Älkääkä paleltuko. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on, että jos nyt totuttaisiin nukkumaan täällä Torinon melussa Belmopanin hiljaisuudesta tulisi unien kannalta ongelma. Se on tämä useamman erilaisen todellisuuden välillä seilaaminen mikä on hankalaa.

      Yritetään olla paleltumatta! Tänään ei taideta mennä ulos juuri ollenkaan, koska ulkona sataa ihan kunnolla lunta eivätkä lasten kengät taida kovin kauaa kestää lumessa. Onneksi lapset näyttävät toistaiseksi viihtyvän sisäleikeissä ihan mainiosti.

      Poista
  3. Oikein ihanaa lomaa! Ymmärrän hyvin nuo jetlagit sun muut. Onneksi lapset näyttävät sopeutuneen erinomaisesti uuteen rytmiin!

    Minä huonounisena herään, jos on liian hiljaista tai liian meluisaa, tai siltä väliltä. Korvatulpat ovat korvissa joka tapauksessa, unen toivossa :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset ovat kyllä hämmentävän joustavia! Vähän suorastaan hirvittää miten nätisti nuo ovat asettuneet uuteen aikaan ja ympäristöön taas kerran. Ekana iltana Matildaa vähän itketti, että missä ollaan ja koska mennään kotiin, mutta sittemmin ovat olleet ihan hyvällä mielellä.

      Minäkin nukkuisin mielelläni korvatulpat korvissa, mutta pelkään, etten sitten kuulisi lapsia. He kun heräilevät molemmat edelleen silloin tällöin öisin. Olen huomannut, että helpompaa on tainnuttaa nämä kaverit takaisin nukkumaan kun eivät ole vielä kunnolla heränneet huhuilemaan apua, joten on hyvä kuulla heti ensimmäisestä änähdyksestä, että jokin on hätänä. Mutta ehkä mäkin vielä joku vuosi voin nukkua kaikessa rauhassa korvatulpat korvilla :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Jostain syystä tämä kommentti oli lentänyt roskapostilaatikkoon, eli kiitokset toivotuksille tulevat nyt jonkun kuukauden myöhässä... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!