maanantai 11. helmikuuta 2013

Pieni hyvä kahviraha

Päätin aloittaa pienten hyvien tekojen viikon klassisella satunnaisella hyvällä teolla. Kävin aamun kauppareissun jälkeen ostamassa itselleni lempikahvilastani Formosasta minttujääkahvin. Maksoin 8 Belizen dollaria maksavan kahvini kaksikymppisellä ja pyysin Sarah-tarjoilijaa maksamaan seuraavan asiakkaan juoman loppurahalla. Sarah oli vähän hämmentynyt, mutta lupasi raportoida minulle seuraavan asiakkaan reaktion kun tämä kuulee saavansa juoman ilmaiseksi. 

Vaikka paikka ja tarjoilija ovat minulle jo kaukaa tuttuja, oli jotenkin yllättävän noloa tehdä tämä pieni hyvä teko. Kyse oli todellakin aika pienestä asiasta - jättämäni raha, 12 Belizen dollaria, vastaa noin 4,5 euroa - mutta silti tuntui vaikealta tehdä kahvilan kassalla jotain tavallisesta rupattelusta poikkeavaa. On harmi, että niin usein jätämmekin tekemättä pienet hyvät teot vain siksi, että huolehdimme niin paljon toisten reaktioista. Emme tarjoudu auttamaan vierasta ihmistä kassiensa kanssa, koska pelkäämme, että ilahtumisen sijaan he ehkäpä suuttuvat. Varsinkin Suomessa tuntuu hyvin vaikealta olla tuntemattomille avuksi, koska reaktio tuntuu niin usein olevan epäluulo tai ärsyyntyminen. Voi kuinka monta kertaa on vanhempi naisihminen suuttunut minulle, kun olen tarjonnut Helsingissä raitiovaunussa istumapaikkaa. Kiitollisuuden sijaan he näyttävät loukkaantuneen siitä, että ajattelen heidän olevan liian vanhoja seisomaan. 

Olen iloinen, että rohkenin kuitenkin jättää tänään kahvirahat seuraavalle asiakkaalle, vaikka hämmensinkin tarjoilijan ja ehkäpä myös hyvän teon kohteen, kahvilan seuraavan asiakkaan. Toivon, että teollani on kuitenkin ennen kaikkea hyvät seuraukset ja että se kannustaa seuraavaa Formosan asiakasta vähintäänkin hymyilemään vastaantulijoille vähän leveämmin loppupäivän ajan.

Unohdin käydä tänä aamuna maksamassa kotiapulaisen ja lastenhoitajan sosiaaliturvamaksut. Vielä ehtii, maksut tulee maksaa joka kuukausi ennen kuun neljättätoista päivää. Mutta mitäköhän ajattelisivat sosiaaliturvatoimistossa, jos tarjoutuisin maksamaan meidän työntekijöidemme maksujen lisäksi seuraavan jonossa odottavan sosiaaliturvamaksut tai niistä osan? Koska kyse on kuitenkin aika lailla kahvirahaa isommista summista ja tämä teko on nyt jo kertaalleen tehty tämän viikon osalta (enkä muutenkaan ole ihan varma miten fiksusti sosiaaliturvatoimisto rahansa käyttää), saa kutkuttava teko jäädä toiseen kertaan. Mutta tosiasia on se, että tilaisuuksia tämän klassisen pienen hyvän teon tekemiseen riittää loputtomiin. Parkkimittariin voi jättää seuraavalle tulijalle aikaa, limuautomaattiin rahaa, ja niin edelleen.

Kävin aamun aikana myös toimittamassa eläinsuojeluyhdistyksen Lillylle pienen puukorin, joka oli meillä kotona pyörinyt kuukausikaupalla tyhjänpanttina. Perjantai-iltana eläinsuojeluyhdistys kerää yhdistyksen toimintaan rahaa järjestämällä cocktail-kutsut. Lilly aikoo laittaa lahjoittamaani koriin pieniä herkkuja ja tekee siitä kokonaisuudessaan eläinsuojeluyhdistyksen cocktail-kutsuille arpajaisvoiton. Pieni hyvä teko oli siis kai myös se, että ajelin Lillyn luokse eläinsuojeluyhdistyksen maatilalle ja vein korin hänelle. Koska olen kuitenkin eläinsuojeluyhdistyksen toiminnassa mukana niin aktiivisesti kuin lapsiltani ja koiriltani ehdin, ei yhdistyksen auttaminen tunnu minusta niinkään hyvältä teolta kuin arkipäiväiseltä asialta, itsestäänselvyydeltä. 

Paljon tulee meiltä itse kultakin varmasti päivän kuluessa tehtyä ihan huomaamattakin asioita toisten hyväksi. Nämä arkipäivän itsestäänselvät hyvät teot ovat varmasti ajatuksella tehtyjä satunnaisia pieniä hyviä tekojakin tärkeämpiä. Ei maksa mitään ottaa toisia huomioon eikä ole suuri vaiva olla muille avuksi. Mitä enemmän hyvän tekemisen ottaa osaksi omaa arkea, sen luontevammin se onnistuu, eikä tunnu lainkaan hyväntekeväisyydeltä vaan ihan tavalliselta arjelta. 

4 kommenttia:

  1. Ihana ele <3 Kerro, mitä Sarah sitten raportoi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täytyy uhrautua hakemaan joku aamu taas ihanat minttukahvit Formosasta, että pääsen kuulemaan miten seuraava asiakas ilmaisiin kahveihinsa suhtautui :)

      Poista
  2. Tuo on ikävää, että sinulle on suututtu tarjotessasi istumapaikkaa. :( Kuljin taannoin vajaan viikon julkisilla kainalokeppien avulla, ja olin aina vilpittömän ilahtunut, kun täydessä kulkuvälineessä joku tarjosi paikkaansa - vaikka kerran tilanne olikin vähän hämmentävä, kun noussut ihminen oli sen ikäinen vanharouva, että normaalisti olisin itse luovuttanut paikkani hänelle. Istumapaikan tarjoaminen pitäisi olla helppo tapa osoittaa kohteliaisuutta kanssaihmisille eikä syy loukkaantumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jopa kohdannut noita äkäisiä rouvia liikenteessä useammin kuin kerran... Monet vanhemmat rouvat ovat nähtävästi yllättävän herkkiä tai harvinaisen äkäisiä, mikä sitten onkaan syynä siihen ärsyyntymiseen, kun toinen pyrkii olemaan avuksi! Minäkin olen raskausaikoina tai lasten kanssa liikkuessa aina vain suuresti ilahtunut, jos joku on tarjonnut istumapaikkaa. Sehän on tosiaan kaunis tapa ottaa toinen huomioon eikä mikään loukkaus.

      Poista

Kiitos kommentistasi!