lauantai 16. helmikuuta 2013

Pieni hyvä loppuraportti

Pienten satunnaisten hyvien tekojen viikko jatkuisi periaatteessa vielä yli viikonlopun, mutta minä taidan pyhittää vapaapäivät levolle ja muille ajatuksille. Vielä hetken viipyilen kuitenkin viikon muistoissa jonkinlaisen loppuraportin merkeissä. 

Satunnaisten hyvien tekojen viikko on minusta mukava keksintö. Minusta on hauskaa lähteä päivään pieni teema tai ylimääräinen tehtävä mielessäni. Se tuo ihan tavalliseen päivään vähän jännitystä. Viikossa on mielestäni hyvää myös se, että kun tekee hetken verran ajatuksella pieniä hyviä tekoja tulee miettineeksi hyvän tekemistä yleensäkin. 

Olen viikon aikana myös oppinut uutta itsestäni. Tuli vähän yllätyksenä minulle kuinka noloa mielestäni oli maanantaina pyytää tuttua tarjoilijaa maksamaan seuraavan asiakkaan juomat minun rahoillani. Eilen pyrin olemaan valittamatta mistään ja oli mielenkiintoista huomata miten moneen kertaan jouduin kesken kaiken muuttamaan aloittamani lauseen suuntaa kun huomasin, että olin aikeissa valittaa. Eilen oli kuumaa ja aurinkoista ja moneen kertaan päivän aikana huokailin hellettä, mutta lisäsin sitten kiireesti perään, etten itse asiassa ollenkaan valita vaan huomioin vain ilmanalaa. Olin myös monta kertaa aikeissa valittaa erinäisistä asioista ja ihmisistä, kun muistin, että valitus on kielletty. 

Oli myös mielenkiintoista huomata, miten oli huomattavasti helpompaa pysyä hyvällä mielellä siksi, että olin sen itselleni antanut päivän tehtäväksi, verrattuna niihin kertoihin kun olen yrittänyt käyttäytyä harvinaisen hyvin jonkun toisen ihmisen mieliksi. Se on hyvä tieto vastaisen varalle: tiedän, että jos haluan säästää läheisiäni napinalta halun pysyä myönteisellä mielellä täytyy lähteä selkeästi minusta itsestäni eikä kenenkään muun toiveista. 

Eilisestä päivästä tuli kuin tulikin kaikin puolin hyvä päivä, vielä paljon parempi kuin olisin osannut odottaakaan. Sotku alkoi vähän yllättäen vähitellen purkautua ja muutenkin päivä sujui varsin hyvissä tunnelmissa. 

Hyvien tekojen osalta kului koko viikko ihan mallikkaasti, vaikka muut asiat veivätkin huomioni hetkeksi viikon puolivälissä. Annan viikolle siis omalta osaltani ihan hyvän arvosanan; hyvän tekeminen lisäsi minun omaa myönteisyyttäni ja toivottavasti levitti myös vähän hyvää ympärilleni. Vielä en ole ehtinyt Formosa-kahvilaan kysymään kuinka päivän ensimmäinen pieni hyvä teko otettiin vastaan. Täytyy yrittää ensi viikon alussa ehtiä käydä vähintääkin sen verran kahvilassa, että saan kuulla Sarah-tarjoilijan raportin tilanteesta. 

3 kommenttia:

  1. Tosi inspiroivia nämä ja koko ajatus! Yritän muistaa arjessa pitää tätä ajattelua mielessä. Liiankin usein tulee elettyä omien ajatusten kuplassa ja unohdettua kanssaihmiset. Ehkä sitä jotenkin siten suojelee myös itseään miljoonakaupungissa. Pää ei kestä, jos alkaa murehtia jokaisen vastaantulijan kohtaloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se varmasti on, että miljoonakaupungissa pienten hyvien tekojen tekeminen on vähän toista luokkaa kuin täällä pienessä Belmopanissa, jossa eletään alunperinkin ihan eri tavalla yhteisöllistä elämää kuin monessa muussa maailman kolkassa! Jotenkin täytyy itseään suuressa kaupungissa suojella itseään miljoonilta elämänkohtaloilta.

      Kaikkien murheita ei todella voi ottaa kannettavaksi, mutta ei satunnaisten hyvien tekojen viikon tyyppinen toisten huomioon ottaminen toisaalta sitä mielestäni edellytäkään. Kunhan nyt tulisimme toisten avuksi tehneeksi edes ne sellaiset arjen pienet asiat, jotka eivät lopulta kuormita omaa arkeamme sen kummemmin, se olisi jo paljon sekin.

      Poista
    2. Mutta enpä itsekään aina muista enkä jaksa enkä osaa ottaa muita huomioon. Tämä viikko onkin minulle muodostunut hyväksi tavaksi muistuttaa itseäni joka vuosi siitä miten hyvää tekee katsoa itseni ulkopuolelle oikein ajatuksella.

      Poista

Kiitos kommentistasi!