perjantai 15. helmikuuta 2013

Pientä hyvää mieltä

Väsyttäviä päiviä takana, paljon ajateltavaa. Olen yrittänyt tehdä pieniä hyviä tekoja, mutta ajatukset hyvän olemuksesta ovat siirtyneet sivummalle, kun aikaa on niin paljon kulunut ihan muissa mietteissä. Muutto ei ole edistynyt juuri lainkaan. Juuri nyt tuntuu minusta siltä, että ennen kuin muuttoasiassa päästään juurikaan eteenpäin täytyy saada iso sotku selvitettyä. Meidän perheellämme on sinänsä kaikki hyvin. Sotkua selvitellään siis muualla kuin onnellisessa kodissamme, mutta se vaikuttaa kuitenkin suoraan koko perheemme elämään. Stressi herätti sekä minut että Cosimon jo aamuyöstä.

Ajattelinkin varhain aamulla, että jätän pienet hyvät teot tänään väliin kokonaan, tai lasken iltapäivän ja illan vapaaehtoistyön päivän hyväksi teoksi. Mutta päätin kuitenkin haastaa itseni. Tälle päivälle sopii kuin nappi silmään yritys olla napisematta turhasta. Minulla olisi paljon epädiplomaattista sanottavaa yhdestä jos toisestakin instanssista, asiasta ja ihmisestä, tekisi mieleni ärtyillä niin asianosaisille kuin myös sinänsä viattomille sivustaseuraajille. Mutta aion tänään sittenkin kääntää raivon hyvän voimaksi ja pyrin olemaan valittamatta mistään. 

Muutama päivä sitten uutisoitiin, että valittajien kuunteleminen on vahingollista aivoille. Minä olen huomannut, että valittajien kuunteleminen kuluttaa ja masentaa minua. On helppo lähteä mukaan valittajan ajatuksenvirtaan ja siinä samassa oma hyvä mieli katoaa. Olenkin alkanut viime vuosina vältellä valittajia aktiivisesti. Silloin tällöin täytyy kaikkien saada purkaa mieltään, mutta olen huomannut etten jaksa viettää kovin paljon aikaa sellaisten ihmisten kanssa, joitten perusasenne on kielteinen. Olen itse kyyninen pessimisti, mutta haluan kuitenkin pyrkiä näkemään asioiden hyvät puolet sen sijaan, että velloisin kaiken aikaa huonoissa. En jaksa ymmärtää miten jotkut jaksavat vuodesta toiseen valittaa elämästään, mutta eivät toisaalta lainkaan pyri muuttamaan olosuhteitaan parempaan suuntaan tai näkemään elämässään sellaisenaan sen hyviä puolia valittamisen sijaan. Hyvin paljon on elämässä kuitenkin lopulta kiinni omasta asenteesta. 

Säästän siis tänään läheisieni, ystävieni ja tuttavieni aivoja, enkä valita mistään. Pienestä alavireisyydestä huolimatta ajatus suorastaan riemastuttaa minua. Tästä tulee hyvä päivä. 

4 kommenttia:

  1. Kyyninen pessimisti. :-) Kuulostaapa tutulta!

    Minulla oli aikuiskoulussa aikoinaan yksi tuttu, joka alkoi aina ensimmäiseksi valittaa joka asiasta, ja hänen kommunikointinsa perustui pitkältä juurikin valittamiseen. Mietin silloin, miksi hän valittaa joka asiasta, ja eikö hänen elämässään ole tosiaankaan mitään hyvää. Mietin, että onko valittaminen opittu käyttäytymismalli, vai ovatko jotkut luonnostaan valittajia. En päässyt teorioissani kovin pitkälle, mutta siihen tulokseen tulin, että valittajat etsivät jonkinlaista yhteyttä negatiivisuuden kautta ja että heillä ei ole oikeastaan edes halua (usein ei varmaan kykyjäkään) muuttaa elämäänsä paremmaksi. Eihän silloin olisi enää mitään, mistä valittaa!

    Minä olen myös päättänyt pysyä erossa valittajista ja kielteisistä ihmisistä. Totta kai kaikilla on huonoja päiviä, ja aina välillä tulee valitettua, mutta ei sitä tarvitse kuitenkaan elämänasenteeksi omaksua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös luulen, että monelta valittajalta putoaisi pohja alta, jos lakkaisivat valittamasta. Mitäpä sitä sitten oikein tekisi.

      Hyvä oivallus tuo, että valittaminen on tosiaan tapa löytää toisiin yhteys! Joillekin se on ehkä ainoa tapa? Onhan se totta, että yhteisen ärsytyksenaiheen kautta voi hyvinkin löytää sielunyhteyden toiseen ihmiseen. Tuntuu helpottavalta huomata, ettei ole yksin nuivaantunut johonkin ihmiseen tai asiaan vaan muista tuntuu samalta. Mutta se on mielestäni tylsää, jos yhteyttä jäädään rakentamaan ja pitämään yllä ihan vain sen valittamisen kautta. Sellaisia ihmisiä joille valittaminen on muodostunut yleiseksi asenteeksi minä pyrin välttelemään sen verran mitä se on mahdollista.

      Poista
    2. Minä myös pyrin välttelemään valittajia. Se taitaa olla tämän vuoden uudenvuoden lupaukseni, jonka aion pitää loppuelämäni... :)

      Poista
    3. Hyvä uudenvuodenlupaus. Helppo tapa tehdä elämästä kerralla mukavampaa ja vähemmän kuluttavaa. Tosin kaikkia valittajia ei pysty välttämään, mutta sitä suuremmalla syyllä on hyvä välttää niitä joita voi!

      Poista

Kiitos kommentistasi!