torstai 28. maaliskuuta 2013

Hetkiä

Täällä on nyt eletty niin hetkessä, etten ole saanut edes blogia päivitetyksi. Hyviä ja vähän huonompia hetkiä sopivasti sekaisin. Ei ole ehtinyt tulla tylsää.

Muutama aamu sitten sain vihdoin oman puun mangoa aamiaiseksi. Poimimme mangot puusta yli viikko sitten mutta ne kypsyivät sisällä hitaasti. Yksi mango meni raa'asta suoraan huonoksi, mutta kaksi oli alkuviikosta vihdoin kypsiä. Yhden mangon - kevään ensimmäisen - nautin aamuhämäräisen keittiön hiljaisuudessa yksin. Toisen, suuremman, leikkasin Mikolle aamupalaksi. Vähän jäi Cosimollekin. Matilda ei mangoista toistaiseksi välitä. Mangoaamua edeltävänä yönä oli sadellut hiljakseen ja aamullakin oli vielä harmaata. Sisältä täydellisen keltainen ja sopivan makea mango oli kuitenkin kuin pala aurinkoa. Täydellinen aamiainen. 

Myöhemmin samana aamuna sain viestin, että Miko ei pääsisikään iltapäivällä menemään elämänsä ensimmäiselle tennistunnille. Ystäväni joka oli innostuneesti mainostanut minulle tennistunteja oli unohtanut tarkistaa olisiko lasten ryhmässä oikeasti tilaa uusille tulijoille. En ollut itse asiassa alunperin kovin ihastunut tenniksestä. Se kuuluu minun mielessäni vähän liian hyvin tähän expat-kuplaan: yksityiskoulu, tennis, golf… Haluan myös yleensä ottaen välttää sitä, että lastemme elämä täyttyy ohjatusta harrastamisesta. Mielestäni lapsuudessa pitää olla paljon aikaa ihan vain olemiseen ja tylsistymiseenkin. Tennistunteja on kahdesti viikossa mikä on mielestäni uimatuntien ja ratsastustuntien päälle aika paljon melkein viisivuotiaalle. Mutta oli miten oli, ystäväni oli onnistunut myymään tennistunnit minulle sanomalla, että suurin osa tunnista kuluu itse asiassa erilaisissa tasapaino- ja kestävyysharjoituksissa. Käytännössä tennistunnit olisivat siis Mikolle tilaisuus polttaa vähän ylimääräistä energiaa parina iltapäivänä viikossa, ja se olisi vain hyvä asia. Mutta kuten sanottu, toistaiseksi tunnit eivät nyt onnistu, olin minä niistä mitä mieltä hyvänsä, koska ryhmä on yksinkertaisesti täynnä. Minua harmitti kun kuulin uutisen, eikä vähiten siksi, että olin jo ehtinyt saada Mikonkin innostumaan tennistunneista.

Kahdesti olen kuluneen viikon aikana istunut tapaamassa ystäviä Formosassa aamupalalla. Uusi herkkuni kahvilassa on jasmiinilla maustettu vihreä tee, jäisenä versiona totta kai. Se maistuu erinomaisen hyvältä kanaleivän kaverina, ja erityisen maukkaalta tietysti hyvässä seurassa. Tänä aamuna viimeksi istuin teellä hyvän ystävän kanssa, mutta nyt jo maistuisi uusi kanaleipä ja tee.  

Monta hetkeä tällä viikolla on kulunut erilaisia huoltomiehiä odotellessa. Hälytysjärjestelmää piti taas jotenkin viilata, mutta huoltomiehet antoivat odottaa itseään. Kolmen vuoden jälkeen oli myös hyvä aika huoltaa pitkästä aikaa ilmastointilaitteet, joille tulee kohta taas käyttöä kun ilma vähitellen tulevien kuukausien aikana lämpenee kuumasta tuskaisen helteiseksi. Emme tavallisesti käytä ilmastointia juuri ollenkaan, mutta oikein kuumina päivinä täytyy lastenhuonetta viilentää ennen Matildan päiväunia tai nukkumisesta ei tule mitään. Kovassa helteessä on myös helpottavaa tietää, että tarpeen tullen viileämpi ilma on vain napinpainalluksen päässä. 

Tänä keväänä emme ole onneksi joutuneet juurikaan hengittämään läpi savusumun. Kevät on monesti Belizessä hyvin savuista aikaa, kun kuivan kauden päätteeksi poltetaan niittyjä, pensaita ja jopa pieniä metsäalueita. Polttamisen on kai tarkoitus hallita kasvua ja toisaalta pyrkiä pitämään maa-alueita kunnossa. Ikävä kyllä luonnontuotteiden mukana palavat - niin vahingossa kuin tarkoituksellakin - myös roskat paperikääreistä autonrenkaisiin. Viime vuonna oli savun vuoksi useamman päivän verran vaikea hengittää ja silmiä kirvelsi. Ilmastointia tarvittiin silloin ihan vain luomaan sisälle vähän puhtaampaa ilmaa. Tämä vuosi on onneksi ollut toistaiseksi paljon parempi. Viime viikolla oli yksi savuinen päivä, mutta se jäi onneksi siihen. 

Muuttoasiassa on ehkä astuttu askel eteenpäin. Tai sitten ei. Uskon, että olemme lähdössä sitten kun istun lentokoneessa matkalla uuteen kotimaahan. Siihen on vielä aikaa kävi miten kävi. Nyt juuri nautitaan keväisestä Belizestä ja tästä hetkestä. Ihan kohta tulee Miko Cosimon kyydissä koulusta kotiin ja alamme koko porukka pääsiäisloman viettoon. 

8 kommenttia:

  1. Minäkin sain tänään ensimmäisen kerran mangoa. En tosin omasta puusta vaan kaupasta. :-) Aiemmin inhosin mangoa, kun minusta se haisi ihan kissanpissalle, mutta sitten, kun sain ensimmäisen kerran Intiassa mangoa suoraan puusta, niin se olikin sitten menoa. :-D Nyt olen ihan hulluna mangoihin!

    Minäkään en tykkää käyttää ilmastointia ylenmäärin, ja pärjään päivällä ilman sitäkin, vaikka välillä on kyllä tuskaisen kuuma. Yöllä ilmastointi on nyt kesällä aina päällä, ja voi sitä ihanuutta sitten, kun pääsee viileään makuuhuoneeseen.

    Hyvää pääsiäistä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut minäkään niin kovin innostunut mangoista ennen kuin pääsin ihan todella tuoreiden mangojen makuun. Nyt ne ovat suurinta herkkuani. Edelleenkään en tosi viitsi niitä kovin syödä esimerkiksi Suomessa. Mangot eivät tunnu tykkäävän hyvää matkailusta...

      Me tullaan kaikki helposti kipeäksi ilmastoinnista - ulkoilma on suhteessa sitten niin paljon kuumempaa, että elimistö menee jotenkin sekaisin - ja pitkälti siksi vältellään sitä viime hetkeen asti. Mutta on sellaisia päiviä kun ilmastointia ilman ei meinaa jaksaa. Toukokuussa viimeistään...

      Hyvää pääsiäistä myös sinnepäin!

      Poista
  2. Oman puun mango, kuulostaa niin ylelliseltä:) Minä ostin eilen mangopilttiä(ja mietin olenko ikinä syönyt oikeaa mangoa), kun sitä tarvitaan pääsiäisen ruokareseptiin. Tunsin näin teinin äitinä, olevani kyllä niin väärällä hyllyllä siellä pilttipurkkien seassa.

    Mukavaa pääsiäistä teidän perheelle.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä meidän mangopuu on kyllä yksi mun elämän suurista iloista tällä hetkellä :) Näyttää kauniilta ja tuottaa herkullisia hedelmiä.

      Mä pyörin aika usein lastenruokaosastolla vaikkei Matilda edes koskaan oikein innostunut purkkiruuista eli viimeksi niitä on syötelty Mikolle joskus vuosia sitten. Jotkut marjapiltit ovat vaan niin hyviä! Maistuvat välipalana mullekin.

      Banaanileipäresepti on muuten tulossa. En ole unohtanut.

      Hyvää pääsiäistä!

      Poista
  3. Expat-kupla on mainio ilmaus, taytyy lisata sanavarastoon :) Mangoista kuiduton aasialaisversio on suosikkini ja paattyneella kaudella olin aivan koukussa niihin! Niita ei loytynyt juuri mistaan vihanneskaupasta, joten kerrankin paadyin roudailemaan puolentoista kilon jarkaletta kasilaukussa ympari kaupunkia. Mangopuu olisi ihastuttava, nautiskelkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on puu täynnä juurikin niitä kuiduttomia mangoja. Ihanaa kun ei jää hampaankoloon mitään :) Puolentoista kilon yksilö kuulostaa aika taivaalliselta!

      Täällä Belizessä ei onneksi ole mahdollisuutta asettua elämään expat-kuplassa, mutta esim Kingstonissa se oli kyllä meidän arkeamme. Todellinen elämä jäi Kingstonissa aika pitkälti meidän elämänpiirimme ulkopuolelle. Belize on niin pieni, että täällä onneksi tulee elettyä lomittain ja päällekkäin erilaisten porukoitten kanssa. Mutta vähän jo hirvittää se, että seuraavassa maassa ollaan ja eletään varmaankin taas enemmän kuplassa. Olisi hienoa, jos lapsille kehittyisi sellaisia harrastuksia jotka veisivät vähän etäämmälle expat-kuvioista sen sijaan, että ankkuroivat lapset vielä tukevammin kuplan sisälle...

      Poista
  4. Alkoi tosiaan tekemään mieli mangoa... Ja me syödään sitä täällä useimmiten lastenruokapurkkien muodossa! :D Meillä M saa allergiaoireita aika monesta tuoreesta hedelmästä, mutta lastenruokapurkkien avulla hedelmien syönti onnistuu, koska ne ovat kuitenkin sen verran "käsiteltyjä" (vaikka periaatteessa aitoa tavaraa onkin), että oireita ei tule.

    Nauttikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten hedelmä- ja erityisesti marjaruokapurkit ovat munkin herkkua, varsinkin jos hyviä oikeita hedelmiä ei ole tarjolla. Täällä ei harmi vaan ole noista lastenruuista kovin hyvää valikoimaa. Kuningatarhillovauvanruoka maistuisi juuri nyt!

      Mutta onneksi on tuo mangopuu :) Se on kyllä aikamoinen aarre takapihalla.

      Poista

Kiitos kommentistasi!