perjantai 15. maaliskuuta 2013

Pitkän matkan aatto

Mikokin tuli lopulta sairaaksi ja lapset ja minä velloimme päivän verran hotellin sohvalla, viihdykkeenä pieni kokoelma leluja ja italialaiset piirretyt. Minä voisin käyttää päivän toisensa jälkeen vain seuraamalla hotellin suurista ikkunoista liikenteen virtaa. Kolme kaistaa molempiin suuntiin, jalkakäytävillä ihmisiä ja koiria ja lastenrattaita. Harvinaista huvia Belmopanin hiljaisuuteen tottuneelle. 

Tänään tokenimme sen verran, että onnistuimme käymään lounastamassa Cosimon sisaren luona. Nyt ollaan taas hotellilla ja vähitellen yritetään valmistautua pitkään matkaan kotiin. Täytyisi jaksaa myös miettiä illallista vähitellen. Italiassa syödään illallista myöhään, seitsemältä on paikallisten mielestä vielä aikaista. Belizessä me syömme kuitenkin hyvinkin puoli kuuden maissa, ihan viimeistään kuudelta. Lapset eivät siis oikein osaa eivätkä jaksa odottaa iltaruokaansa, enkä suoraan sanottuna jaksa minäkään. Onneksi olemme huoneistohotellissa jossa meillä on oma pieni keittiö, eikä meidän siis tarvitse odotella ravintoloiden tai sukulaisten ja ystävien illallisaikoja vaan voimme syödä silloin kun huvittaa. Jääkaapissa odottaa vielä ainakin gluteenitonta tuorepastaa, gluteenittomia pizzapohjia, tomaattia ja mozzarellaa. Emmeköhän saa siis tänäkin iltana jotain syödäksemme.

Lomalla on gluteenittomuus minun kokemukseni mukaan huomattavasti hankalampaa kuin arjessa. Oma keittiö hotellissa auttaa kyllä paljon. Olemme myös verrattain lähellä gluteenittomien tuotteiden kauppaa, josta olemme voineet käydä hakemassa Matildalle niin ruokaa kuin herkkujakin. Mutta on silti ihan eri tavalla työlästä pohtia ruokailumahdollisuuksia oman kodin ulkopuolella kuin omassa tutussa keittiössä. 

Hotellin aamiaiselle olemme ottaneet muovirasiassa mukaan gluteenittomia muroja Matildalle. Maitoa muroihin löytyy hotellin ravintolan seisovasta pöydästä. Muroilla ollaan selviydytty aamiaisesta toisensa jälkeen. On suorastaan hämmentävää miten hyvin kaksivuotias on sopeutunut syömään omia ruokiaan vaikka veli samaan aikaan kasaa omalle aamiaislautaselleen vehnäisiä leivonnaisia. Kertaakaan ei ole Matilda aamiaisella osoittanut mieltään sen vuoksi, ettei saa vapaasti valita seisovasta pöydästä itselleen syötävää. 

Paikallisesta pizzasta olemme päässeet nauttimaan pääasiassa niin, että olemme ensin hakeneet gluteenittomasta kaupasta Matildalle omat pienet pizzat ja noutaneet sitten pizzeriasta meille muille syötävää. Lisäksi olemme käyneet yhdessä ravintolassa kahdesti; ravintolassa olemme tilanneet Matildalle jotain hänelle räätälöityä syötävää ja meille muille sitten listalta omat ateriamme. Kaikki on sujunut ravintolalounaiden aikana ruokien osalta hyvin, mutta vähän väsyttävää on ollut yrittää viihdyttää lapsia pöydässä kun isovanhemmat ovat halunneet syödä ravintolassa italialaiseen tyyliin useamman ruokalajin aterian. Kestää vielä varmasti vuosia, että meidän lapsemme jaksavat istua puolitoista tuntia lounaspöydässä rupattelemassa lautasten yli niitä näitä. Tässä vaiheessa he syövät sukkelaan ja haluaisivat palata saman tien leikkeihinsä.

Ystäväperheen lapsen syntymäpäiville muutama päivä sitten otimme Matildalle mukaan oman pienen kakun, josta hän ei sitten kuitenkaan oikein välittänyt. Se tekee pienten lasten ruokkimisesta hankalaa yleensäkin, oli kyse sitten pienestä keliaakikosta tai hänen veljestään: se mikä maistuu yhtenä päivänä ei ehkä menekään ollenkaan alas toisena päivänä. 

Kohta ollaan joka tapauksessa onneksi taas kotona, omissa sängyissä, omassa keittiössä, omat koirat jaloissa pyörimässä. Maltan tuskin odottaa. Tekee mieleni belizeläistä kanaa, tuoretta vesimelonia, banaanileipää, lämpoä, rutiineja, omia juttuja. Pitkä matka edessä mutta sitäkin oikeastaan jo vähän odotan. Tännepäin sujui matka muutama viikko sitten ihan joutuisasti, lapsia viihdyttivät lentokoneen elokuvat, ja Matildan gluteeniton ruoka pitkällä lennolla oli suorastaan hyvää. Toivotaan, että paluu onnistuu yhtä kivuttomasti. 

7 kommenttia:

  1. Banaanileipä kuulostaa mielenkiintoiselta:)
    Toivottavasti kotimatka sujuu/ sujui hyvin.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Banaanileipä on hyvää ja helppoa herkkua, olen alkanut tehdä sitä kotona ihan säännöllisesti, se onneksi onnistuu hyvin myös gluteenittomilla jauhoilla. Kannattaa kokeilla - banana bread -reseptejä löytyy netistä monia. Minäkin voisin itse asiassa kirjata oman versioni tänne blogiin joku päivä.

      Kotimatka sujui joten kuten. Onneksi nyt ollaan perillä!

      Poista
  2. Rakastan banaanileipää, tykkään sellaisesta mausteisesta versiosta erityisesti!

    Kunhan olet taas kotoutunut, olisi mukava, jos ehtisit osallistua 11-kysymystä haasteeseen, joka löytyy blogistani :-)

    Oikein mukavia ja nopeita lentoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haasteesta! Otan sen vastaan kunhan saan elämän täällä kotona taas vähän järjestykseen. :)

      Poista
  3. Pakko kysyä, mistä olet löytänyt gluteenitonta tuorepastaa? :)

    Gluteenittomuus reissaillessa on todella paljon rasittavampaa kuin normaalissa arjessa, siinä olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä. Itse ainakin koen näin parinkymmenen keliakiavuoden jälkeenkin suurta vaikeutta löytää kunnollista ruokaa ulkomailla, etenkin sellaisissa maissa, joiden kieltä en osaa (mm.Ranska).

    Luin postauksesi paluulennostanne, ikävää, ettei Matildan erikoisruokaa lennolle ilmestynyt. Joskus tietenkin tekniikka pettää, eikä tilaukset mene läpi, tai sattuu joku inhimillinen erehdys, eikä asialle yksinkertaisesti vain voi mitään.. Itselläni onneksi aina on erikoisruokavalio tullut, kun sen olen lennolle tilannut. Parempaa onnea teille seuraaville lennoille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italiasta (Torinon kaupungista) löytyi gluteenitonta täytettyä pastaa joka oli vielä oikeasti tosi hyvääkin. Italiassa tuntuvat gluteenittomat ruuat olevan aika pitkälti myynnissä erikoiskaupoissa ja sellaisesta löytyi siis tuorepastakin. Torinossa oli noita erikoiskauppoja ainakin yksi ja sieltä sai myös hyvää gluteenitonta pizzaa muun muassa.

      Italiassa gluteenittomuus on aika iso juttu: ruoka on siellä niin tärkeä asia ja mielestäni esim gluteenittomista peruspastoista parhaat tulevat juuri Italiasta. Maassa tuntuu olevan aika paljon keliaakikkoja ja siellä on myös alan tutkimusta. Siellä on ollut motivaatiota kehittää hyviä gluteenittomia vaihtoehtoja ja myös ravintolahenkilökunnan tietoutta keliakiasta ja gluteenittomuudesta.

      Mutta vaikka meillä oli kielitaitoa, kaupungintuntemusta ja muuta paikallistietoa apunamme oli tuo gluteenittomuus silti mielestäni Torinossa aika hankalaa. Osin ihan siksi ettei oltu omassa keittiössä mistä löytyy kaikki mausteet ja välineet. Ja osin sen vuoksi että on raskasta joutua joka päivä selittämään ja miettimään keliakiaa. Lomalla noita tilanteita tuli jotenkin enemmän vastaan, piti olla tarkistamassa kavereitten tekemiä aterioita ja selvittämässä mitä kaikkea Matildan ruokaan ei voi laittaa.

      Hyvä kuulla, että sinulla ei ole ollut gluteenittomien ruokien tilausten kanssa lennoilla ongelmia. Toivottavasti mekin säästytään vain tällä yhdellä yllätyksellä - ja toisaalta tarkistetaan tästä lähin viimeisen päälle jokainen ruokatilaus muutamaankin kertaan!

      Poista
    2. Niin, siis piti sanomani, että Torinosta löytyi täytettyä tuorepastaa juurikin. Voi olla, että tuorepastaa oli myös muina variaatioina, mutta me tulimme ostaneeksi vain noita täytettyjä tuorepastoja kun niitä oli kätevän pienissä rasioissa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!