tiistai 19. maaliskuuta 2013

Taas kerran perillä

Palasimme kotiin eilen iltapäivällä. Talomme on loman aikana vaihtanut väriä. Tiesin, että vuokraemäntä oli aikeissa teettää talolla jotain pieniä korjaustöitä lomamme aikana, mutta en tiennyt, että talo muuttuisi ulkopuolelta niin ratkaisevalla tavalla. En ole täysin ihastunut ulkoseinien uuteen väriin, mutta ehkäpä siihen ennen pitkää totun. Sisällä on sentään kaikki entisellään. Ja takapihan mangopuussa meitä oli odottamassa melkein kypsiä mangoja. Nappasimme osan jo eilen illalla sisälle kypsymään valmiiksi. Muutaman päivän päästä syödään oman puun mangoja pitkästä aikaa. Tähän asti mangot ovat kypsyneet vasta touko-kesäkuussa. En tiedä minkä onnenpotkun vuoksi saamme tänä vuonna ensimmäiset mangot jo maaliskuussa, vaan väliäkö syyllä? Ihanat mangot odottavat. 

Paluumatka ei sujunut niin hyvin kuin toivoin ja odotin. Lennot kyllä lensivät ajallaan ja lapsetkin käyttäytyivät ihan riittävän hyvin. Mutta Matildalle ei pitkälle lennolle oltukaan jostain syystä varattu gluteenitonta ateriaa vaikka olin sellaisen hänelle tilannut ja se toi oman värinsä pitkään matkaamme kotiin.

Ruokailut olivat Italian-loman aikana lähes koko ajan mielessäni ja Matildan sairaus painoi viimeisen viikon ajan mieltäni enemmän kuin tavallista. On vaikea kuvailla miten paljon odotinkaan pitkän ja väsyttävän viikon jälkeen lentokoneen ruokailuja ja sitä tietoa, että joku muu olisi vaihteeksi huolehtinut siitä, ettei Matilda saisi syödäkseen mitään hänelle sopimatonta. Tietysti tarkistan aina lentokoneen tarjoilut tarkkaan kaiken varalta, mutta aika pitkälti kuitenkin luotan siihen, että lentoyhtiö on varmistanut, että tarjottimella on kuin onkin tarkkaan harkittu keliaakikolle sopiva ateria. 

Kun kuulin, ettei Matildalle ollutkaan tilauksestani huolimatta koneessa omia ruokia oli yhdentoista tunnin lento Frankfurtista Houstoniin vasta alussa, minä olin nukkunut sairastavien lasten vuoksi huonosti useamman edeltävän yön, ja olin itse nälkäinen. Lentohenkilökunta halusi ihan ensiksi korostaa, ettei ollut heidän syytään, ettei lennolla ollut Matildalle ruokaa. Minun olisi pitänyt kuulemma tarkistaa itse vielä portilla, että koneeseen oli pakattu Matildan ateria. Kun he tämän puheen päälle alkoivat ehdottaa erilaisia epämääräisiä ruokavaihtoehtoja puuttuvan gluteenittoman aterian sijaan, minä menetin malttini. Aika nopeasti sentään rauhoituin, kokosin itseni ja pyysin purkaustani anteeksi lentoemännältä, joka oli joutunut eniten suuttumukseni kohteeksi. Pyysin Matildalle kulhon, lusikan ja maitoa, johon sekoitin laukussani mukana kulkevia gluteenittomia muroja tytön ateriaksi. 

Kaikki päättyi lopulta sinänsä ihan hyvin. Matilda sai vähän syödäkseen ja ystävällinen lentoemäntä onneksi ymmärsi mistä ahdistukseni oli lähtöisin eikä ottanut suutahdustani itseensä. Minua silti harmittaa, että käyttäydyin huonosti. Olen tavallisesti sellainen lentomatkustaja, joka ei ylimääräisiä pyytele tai napise. En juuri koskaan kutsu henkilökuntaa paikalle vaan odotan, että he sattuvat kulkemaan ohi ja kerron sitten asiani. En pyydä lennon aikana ylimääräisiä herkkuja tai juotavaa vaan odotan varsinaisia tarjoiluja. En juo enkä häiriköi lennoilla. En halua olla vaivaksi. Uskon, että lentokoneen henkilökunnalla on varmasti ihan tarpeeksi tekemistä vaikka kaikki menisi tarkalleen suunnitelmien mukaan matkan aikana; he eivät tarvitse mitään ylimääräisiä pyyntöjä tai valituksia.

Olisin mieluusti selittänyt enemmänkin hermostumistani lentoemännälle, mutta vähän vaatimattomamman anteeksipyynnön täytyi riittää. Suuttumiseni syiden puimiseen ja analysoimiseen kun menisi minulta helposti koko päivä. Pähkinänkuoressa tilanne on tämä: Voi vaikuttaa siltä, että olen usein äkäinen ja tiukka kun tulee puhe Matildan keliakiasta, mutta itse asiassa olen vain edelleen aika ajoin vähän ahdistunut siitä, että meidän elämässämme on nykyisin tämä ulottuvuus. Tuntuu välillä hyvin epäreilulta joutua miettimään Matildan jokaista suupalaa. Olen joutunut kuluneitten kuukausien aikana oppimaan olemaan vaativa Matildan ruokailujen suhteen ja se ei ole aina minulle ihan helppoa. Haluaisin monessa tilanteessa mielelläni vain kadota massaan enkä tuoda itseäni esille, mutta ehdoton gluteenittomuus ei anna siihen tilaisuutta. 

Olen hyvin kiitollinen joka kerta kun joku näkee ajoittaisen hermostukseni ja ärtymykseni läpi ja ymmärtää, että en tarkoita pahaa vaan yritän vain parhaani mukaan sopeutua uuteen tilanteeseen. Lentokoneessa lähelläni istunut nainen kuuli sananvaihtoni lentoemäntien kanssa, ojensi minulle gluteenittomaksi merkittyä omenasosetta omasta laukustaan ja sanoi, että hänen ystävänsä lapsella on myös keliakia. En saanut kyyneliltäni naista kunnolla kiitettyä. Merkitsi paljon, että niin kanssamatkustaja kuin lentoemäntäkin ymmärsivät, etten ollut vain joku ärsyttävä napisija vaan vain tilanteen yllättämä väsynyt äiti. 

18 kommenttia:

  1. Oma mangopuu, voiko olla mitään ihanampaa?? Ja turha soimata itseään pienestä purkauksesta, lentoemännät ovat varmasti tottuneita kaikenlaiseen paljon pahempaankin väsyneiden matkustajien osalta, ja sitäpaitsi suutahduksellesi oli kuitenkin hyvä syy. Vaikea kuvitella, miten hankalaa on aina miettiä epätietoisena (ja pelätä) että mitä siellä lautasella lopulta on, etenkin kun on kaukana kotoa ja lentokoneen rajallisen tarjonnan parissa. Nostan hattua ja toivotan jaksamista sekä rentouttavaa kotiinpaluuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma mangopuu on kyllä jotain ihan käsittämättömän ihanaa. Pari vuotta sitten saimme kymmenittäin mangoja omasta puusta, viime vuonna noin yhdeksän... Tämä vuosi näyttää toistaiseksi hyvin lupaavalta kun jo maaliskuussa kerätään puusta ensimmäinen sato!

      Kiitos lohdutuksesta. Olin purkaukseni jälkeen aika nolo ja se vaikutti kyllä osaltani koko loppumatkaan. Siltäkin osin tietysti, että hotellissa Houstonissa oli sitten suurempi paine löytää Matildalle jotain syötävää, mutta ikävä kyllä hotellin huonepalvelu ei ollut kuullutkaan gluteenittomuudesta joten illallinen jäi Matildan osalta mukanani tuomiin gluteenittomiin kekseihin ja huonepalvelun hedelmäsalaattiin... Onneksi nyt ollaan taas kotona ja minä olen vastuussa ruokapalvelusta!

      Poista
  2. Itsekin olisin varmasti vahan suutahtanut tilanteessa, minun mielestani se on aivan luonnollista! Minusta oli hieno ele pyytaa anteeksi jalkikateen.

    Itselleni on myos kaynyt monesti, etta tilaamani ateria ei ole tullut ja kylla se harmittaa, vaikka kyseessa onkin aikuinen :) Ja aina olen viela tarkistanut asian puhelimitse etukateen pitkilla lennoilla. Kun ruoka on puuttunut, olen saanut todella tylya kohtelua lentohenkilokunnalta, muun muassa kommentin "this is economy class, you don't get to choose" (Lufthansa) ja kerran kiukkuinen asiakaspalvelija vaan toisteli "fish or chicken" vaikka sanoin tilanneeni erikseen ruuan ja lopulta paiskasi sen kana-aterian eteeni (SAS). Onneksi ei sentaan kalaruokaa, koska sille olisin ollut hengenvaarallisesti allerginen heh. Olen tehnyt valituksen (jep, olen siis valittaja) aina jalkikateen ja saanut sitten kuponkeja/lahjoja takaisin, vaikka ne ovat kylla vahan laiha lohtu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hurjaa ja kurjaa minkälaista palvelua sinä olet saanut! Jos en olisi suutahtanut niinkin tuntuvasti, lähtisin ehkä minäkin valittamaan asiasta virallisemmin. Nyt minua vain lähinnä nolottaa oma käytökseni. Ja toisaalta tilanne tuntuu tavallaan loppuun saakka käsitellyltä, koska sain kuitenkin yhdeltä lentoemännältä oikein hyvää palvelua lopulta - hän todella yritti auttaa ja tarjosi jopa omaa eväsjugurttiaan Matildan syötäväksi!

      Eikä pahoittelu tai lahjominen jälkikäteen tosiaan tilannetta auta, niin kuin eivät auta siinä hetkessä myöskään selittelyt siitä kenen syy tilanne alkujaan olikaan. Luulen, etten olisi niin suuttunut, jos ensi töikseen joku olisi pahoitellut tilannetta, sen sijaan, että lähtivät minua ihan alkuun välttelemään ja sitten selittelemään ja kääntämään ikäänkuin vastuuta minulle. En ollut koskaan kuullutkaan, että erikoisruokavaraus pitäisi moneen kertaan varmistaa, että ei riitä, että sen vain tilaa. Tosiaan menomatkalla samalla tilauksella Matildan ruoka järjestyi mainiosti - en tiedä mikä meni paluumatkalla pieleen. Tähän asti minulla ei koskaan ole ollut ongelmia erikoisaterioitten kanssa millään lentoyhtiöllä (aikoinaan tilasin laktoosittomia aterioita itselleni). Sinänsä ihan järkeenkäypää tarkistaa tilaus, mutta jotenkin se saa minusta koko homman tuntumaan aikamoiselta arpapeliltä. Tästä eteenpäin tiedän toki sen tehdä, ja alan myös pakata vielä enemmän ajatuksella eväitä matkaan tämän kokemuksen jälkeen.

      Poista
    2. No, kuulostaa aika uskomattomalta, että check-inissä oltaisiin voitu vielä loihtia ateria koneeseen. Minulle on aina sanottu, että pari päivää ennen kannattaa vielä soittaen varmistaa, että erikoisateria on tiedossa.

      Harmi, että meni noin, mutta suutahtamisesi oli kyllä ihan ymmärrettävää, varsinkin, kun oli lapsen ruokailu kyseessä.

      Poista
    3. Frankfurtin lentokentällä osataan vissiinkin tehdä tarvittaessa ihmeitä ;) Sieltä ei muuten tuntunut löytyvän helposti mitään gluteenitonta ruokaa kahviloista tai myymälöistä, päinvastoin. Helsinki-Vantaa sen sijaan on ollut tässä suhteessa iloinen yllätys, koska gluteenittomia vaihtoehtoja on tarjolla erilaisia ja ainakin Matildalle ostamamme sämpylä oli vielä oikeasti hyvääkin.

      Hassua, ettei minulle ole koskaan kerrottu, että erikoisaterioita pitäisi sen kummemmin tilauksen jälkeen varmistella. Aikoinani tilasin itselleni tavallisesti laktoosittoman aterian useamman vuoden ajan enkä koskaan varmistanut ateriaa sen kummemmin mutta sellaisen kuitenkin muistikuvani mukaan aina sain. Nyt toki aion tästä lähin soitella aterioitten perään ihan varmasti!

      Poista
  3. Mango olisi minun herkkuani, jos vaan pystyisin allergialtani sitä syömään. En voi syödä mitään muitakaan hedelmiä, lukuunottamatta sitruksia. Voi että, miten joskus tekee mieli juuri tuota mehukasta, makeaa mangoa, omenaa, päärynää tai banaania. Mutta minkäs teet.

    Moniallergisena ihmisenä ymmärrän täysin purkauksesi ja mielen pahoittamisen lentokoneessa. Sitä paitsi, kuka sen pienen tytön puolia pitäisi, ellet sinä! Jotenkin sitä vaan haluaisi aina ja joka asiassa luottaa siihen, että homma toimii. Varsinkin kun lentomatkustaessa pyydetään tilaamaan erikoisruoka tarvittaessa, niin sen tehtyään kyllä oletus on että sen erikoisruoan sitten myös saa. Purkauksesi oli varmasti ihan hyvä opetus henkilökunnalle, että jossain suhteessa parantamisen varaa on. Älä turhaan kanna huonoa omaatuntoa.

    Kotiin on yleensa mukavaa palata, kun oma arki sujuu kuitenkin omien rutiinien mukaan ja usein säästytään suuremmilta yllätyksiltä ainakin tuon ruokapolitiikan suhteen. Arki on kuitenkin arkea kaikessa hienoudessaan. Nauttikaa ihanista mangoistanne ja toivottavasti saatte tänä vuonna suuren sadon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kurjaa, ettet voi allergioitten vuoksi syödä esimerkiksi mangoja. Tunnen Matildan keliakian vuoksi vielä entistäkin suurempaa sympatiaa kaikkia ihmisiä kohtaan, jotka joutuvat välttelemään erilaisia ruoka-aineita terveytensä vuoksi. Se on kovaa työtä ja sen lisäksi usein vielä tosiaan niin harmittavaa, kun tekisi mieli sitä tai tuota.

      Ollaan vielä niin pöllämystyneitä aikaerosta ja matkan rasituksista, ettei olla ihan vielä saatu arjesta kiinni, mutta onnessani olen kyllä ehtinyt jo muutaman ravitsevan aterian valmistaa vaikken juuri mitään muuta olekaan saanut aikaiseksi :) On vaan jotenkin niin ihanaa olla omassa keittiössä taatusti turvallisten raaka-aineitten keskellä!

      Kiitos Sanna kannustavasta kommentista. Näin koneessa hetken punaista ja menetin malttini, ja sitten vielä puhkesin kyyneliin kun ihmiset osoittivat Matildaa ja minua kohtaan sympatiaa. Koko tapaus nolottaa nyt jälkikäteen... Tekee oikeasti hyvää kuulla, että ymmärrystä riittää pienelle purkaukselleni!

      Poista
  4. Täysin ymmärrän turhautumisesi, onhan se ahdistava ja huolestuttava ajatus, että lapsi joutuisi olemaan 11 tuntia ilman kunnon ruokaa. Mutta toisaalta ymmärrän huonon omatuntosi valittamisesta, sillä itse olen juuri tuollainen samanlainen, että en yleensä pyydä enkä valita ja jos niin joskus teenkin, niin jälkikäteen tunnen siitä huonoa omatuntoa.

    Mutta enpä ole itsekään koskaan kuullut, että ruokavalio pitäisi tarkistaa etukäteen (itse syön normiruokaa). Kyllähän sitä voisi aina varmistuksen vuoksi etukäteen joka paikkaan soitella ja kysellä, että onko varaukset voimassa ja kaikki kunnossa, mutta kyllä tuollainen asia pitäisi hoitaa ilman varmistustakin ja lentohenkilökunnan mokahan se ehdottomasti on. Sinuna ehkä ottaisin vielä yhteyttä lentoyhtiöön, vaikka vain tiedustellaksesi, että näinkö oikeasti jatkossa kuuluu toimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin vähän puulla päähän lyöty kun lentoemäntä kysyi varmistinko vielä portilla Matildan aterian. No en, kun en ollut koskaan kuullut, että tilausta pitäisi varsinaisen varauksen jälkeen loputtomiin varmistella. Tuli vähän sellainen olo, että pitäisikö niitä lentovarauksia myös varmistaa varsinaisen varauksen jälkeen vai voiko niihinkään sitten luottaa. Samalla lennolla huudeltiin itse asiassa vapaaehtoisia jäämään vielä yöksi Frankfurtiin, koska lento oli ylibuukattu...

      Jos vielä matkustamme kyseisellä lentoyhtiöllä (United), otan kyllä hyvin tarkkaan selvää onko ruokatilaus varmasti mennyt perille. Olen kyllä ollut heihin muuten ihan tyytyväinen, mutta tämä oli vähän outo juttu.

      Poista
  5. Minustakin purkauksesi oli ihan ymmarrettava ja aiheellinen, edessa pitka lentomatka ja sina aitina vastuussa lapsesta. Onpa erikoista etta oletetaan viela asiakkaan tarkistavan jo tilattu erikoisateria. Mina olisin varmasti rajahtanyt tuossa tilanteessa, vasymyksesta, harmista ja epatoivosta, epailen etta kukaan olisi istunut viilipyttymaisesti hiljaa ja nyökytellyt. Onneksi olette paasseet pitkan matkan jalkeen kotiin, ei tarvitse olla muiden armoilla ja jatkuvasti ennakoimassa seuraavia tilanteita, kylla arki ja oma koti on luksusta ja mangopuu....maailman paras hedelma, nam, antaisin talla hetkella aika paljon rahaa kunnon makeista ja kypsista mangoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jotenkin toisaalta ymmärrän hyvin oman reaktioni ja toisaalta toivon, että osaisin yleensäkin olla vähän viilipyttymäisempi... Tavallisesti en kyllä suutu oman perheen ja kodin ulkopuolella, mutta kyllä minun temperamentissani silti olisi rauhoitettavaa! Vaan ei voi mitään, tällainen persoona olen :)

      Onneksi ollaan tosiaan taas kotona, mangopuun alla. Ei tee mieli mennä täältä nyt minnekään!

      Poista
  6. Olipa kurjaa, että lapsen ruoka oli jäänyt matkasta. Silloin, kun lapsen hyvinvointi on jollain tapaa uhattuna, on jokseenkin luonnollista, että vanhemmassa (erityisesti äidissä) herää se naarastiikeri, joka puolustaa lastaan. Älä siis sure, sinähän hoidit asian tyylikkäästi, kun pyysit vielä anteeksikin. Ja tuonne edelliseen postaukseen, olisin kyllä iloinen, jos joskus laitat sen banaanileipäohjeesi tähän blogiisi.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Venla sinullekin kannustuksesta! Olen todella aika äkkipikainen ihminen, mutta tavallisesti säästän ärtyilyni pienempiin piireihin ja jotenkin niin harmittaa, etten osannut pysyä rauhallisena. On lohduttavaa kuulla, että niin moni ymmärtää reaktioni. Joku eläimellinen raivo minussa tosiaan heräsi!

      Banaanileipää varten tarvitaan ainakin pari ylikypsää banaania. Muutama päivä täytyy vielä odotella, että hedelmäkorin banaanit ovat sopivassa tilassa - yritän sitten tehdä banaanileipää ja laittaa ohjeen samalla blogiin.

      Poista
  7. Tässähän vallan nousi kyyneleet omiinkin silmiini! Teidän uuteen tilanteeseen onkin sopeutuminen, etenkin kun on reissaava elämäntapa. Kiinassa tuttavaperheen kahdella tyttärellä oli myös Keliakia ja mitäpä lomilta Suomesta matkalaukuissaan toivatkaan: ruokaa lapsille. Ei kateeksi käynyt.

    Onneksi sulla oli se muropaketti ja ystävällinen naapuri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä väsyttävää miettiä ruokaa jatkuvasti, ja varsinkin tällaisissa vähän erikoisemmissa oloissa. Uskon, että Kiinassa gluteenittomuus on hyvinkin haastavaa. Minä en ole uskaltanut Matildan diagnoosin jälkeen enää mennä syömään koko perheen voimin paikallisiin kiinalaisiin ollenkaan. Kieliongelmia meillä on ollut ihan alusta asti kiinalaisen henkilökunnan kanssa ja pahaa pelkään, että soijakastiketta kaadetaan Belizen kiinalaisissa ravintoloissa vähän joka ruokalajiin...

      Onneksi myös täällä Belizessä on ihmisiä, jotka ovat nähneet hermostumiseni ohi ja yli. Erään ystäväni avulla pystyn tilaamaan Belizeen suhteellisen vaivatta Matildalle gluteenitonta ruokaa - tuossa tyttö nytkin istuu ja narskuttaa kuivattuja omenoita, jotka ovat täysin lisäaineettomia ja myös siis gluteenittomia. Ihan hirveästi meidän ei siis onneksi tarvitse kantaa Euroopasta ruokaa mukana ja se on ihana asia.

      Poista
  8. Hieman hymyilytti tuo, että asunnon väri on vaihtunut poissaollessa, vaikken tiedä olisiko itse tilanteessa hymyilyttänyt...

    Luulen, että jo se, että pyysit purkauksen jälkeen anteeksi, nosti pisteesi lentoemännän silmissä ihan uusiin sfääreihin. En usko, että kovinkaan moni vaivautuu niin tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli muuten aika yllätys kun koti ei näyttänytkääb palatessa samalta kuin lähtiessä... Kesti sen verran kauemmin tottua uuteen sävyyn kun se tuli täytenä yllätyksenä. Pilvisenä päivänä talon uusi väri näyttää itse asiassa aika hyvältä mutta kirkkaassa auringonpaisteessa talo loistaa kilpaa auringon kanssa ja on vähän turhan loistava minun makuuni!

      Olen joutunut temperamenttini vuoksi oppimaan pyytämään anteeksi. Vilpitön anteeksipyyntö puhdistaa kyllä onneksi ilmaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!