keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Apinoita ja muita pääsiäishuveja

Pitkä pääsiäisviikonloppu sujui mallikkaasti. Kovin emme tosin pääsiäistä viikonlopun aikana viettäneet. Sunnuntaina piilotin kyllä lapsille ympäri taloa pääsiäismunia, jotka he saivat sitten kartan kanssa etsiä. Olen viime vuosina ottanut talteen aikamoisen kokoelman pääsiäismunien värikkäitä muovisia kuoria, jotka on kai tarkoitettu kertakäyttöön mutta jotka itse asiassa toimivat mainiosti uusiokäytössä vuodesta toiseen. Muovisten munankuorten sisälle piilotin pieniä gluteenittomia suklaamunia, jotka olimme varta vasten tuoneet mukana Italiasta ja Peeps-pääsiäisvaahtokarkkeja, jotka taitavat olla alkujaan amerikkalaisia, mutta joita yllättäen löytyi pääsiäisen alla monista Belmopanin ruokakaupoista. 

Muutoin vain nautimme pitkästä viikonlopusta ja muutaman päivän rauhasta. Ihan vain kodin piirissä emme sentään koko neljää päivää viettäneet. Kävimme myös useampaan kertaan uimassa ja kertaalleen ratsastamassakin. Uskaltauduimme myös yhtenä loma-aamuna Ka'anaan herkulliselle aamiaisbrunssille. Olimme ravintolan ainoat asiakkaat ja taas kerran gluteenittomuus onnistui ongelmitta kun tilasimme Matildalle räätälöidyn aamiaisen: munakkaan ja hedelmiä. Yhtenä pitkän viikonlopun illoista pääsimme myös nauttimaan ihanista iranilaisista herkuista illallisella ystäväperheen luona. 

Maanantaina, Cosimon viimeisenä lomapäivänä, lähdimme ystäväperheen kanssa katsastamaan projektia, joka suojelee Belizen mustia mölyapinoita. Olimme kuulleet projektista jo aikaa sitten, mutta Miko pelkäsi aikaisemmin mölyapinoita niin paljon, ettei niitten luona vierailu moneen vuoteen tullut kysymykseenkään. Mölyapinat pitävät nimensä mukaisesti kovaa ääntä. Pienestä apinasta lähtevä ääni kuulostaa norsun tai jonkun muun valtavan eläimen huudolta. Apinansuojeluprojektin melko kesynoloiset villimölyapinasuojatit eivät onneksi kovin huudelleet. Ihmettelivät vain meitä vähintäänkin yhtä uteliaina kuin me niitä. Mahtavan näköisiä tyyppejä pyöreine silmineen ja kippurahäntineen. 





Mustat mölyapinat ovat uhanalaisia eläimiä. Niitä löytyy vain Belizestä, Guatemalan pohjoispuolelta ja eteläisestä Meksikosta. Belizessä mustia mölyapinoita on onneksi ainakin toistaiseksi vielä sen verran, että olemme niihin törmänneet luonnossa ennenkin. Ihan täällä Belmopaninkin reunamilla kuulee välillä mölyapinan huutelua. Oli silti aika huimaa katsella apinaa näin läheltä silmästä silmään. Apinatapaamisen lisäksi kävimme myös pienellä kävelyllä apinoiden asuinalueen läpi. Tutustuimme perinteisiin lääkekasveihin ja Miko maistoi elävää termiittiä. 

Mikon koulun pääsiäisloma jatkuu viikon loppuun asti. Eilisestä lähtien on Cosimo ollut taas töissä ja lapset ja minä olemme pysytelleet kodin tuntumassa ja puuhailleet niitä näitä. On mukavaa kun ei aamuisin tarvitse pyrkiä saamaan koko porukkaa hereille ja valmiiksi tiettyyn kellonaikaan mennessä. Onneksi ollaan kuitenkin jo keskiviikossa. Lomailu on mukavaa, mutta kyllä tavallisessa arjessa on sitä jotain. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!