perjantai 26. huhtikuuta 2013

Juhlien aattona

On ihan järjettömän kuuma. Eilen olin aamun liikenteessä ja iltapäivällä oli vielä pakko käydä Mikon syntymäpäivävalmistelujen vuoksi kaupassa. Muu päivä kuluikin sitten aika lailla sohvalla makoillen, jalat tyynyn päällä. Olo on kirjaimellisesti raskas. Hirvittää vähän, että miten tulevat kuukaudet sujuvat kun jo tässä alkuvaiheessa tuntuu näinkin tukalalta. Hirveä helle ei auta lainkaan oloa eikä auta myöskään se, että viime päivinä Belmopanin ilmanlaatu on ollut surkea. Tähän aikaan vuodesta poltetaan peltoja ja metsiä uuden kasvukauden edellä. Palava kasvillisuus haisee ihan riittävän pahalta mutta ilman tekee myrkyllisen hajuiseksi se, että samalla peltojen ja metsien kanssa palaa vahingossa ja tahallaan jos jonkinlaista muuta tavaraa: tien viereen heitettyjä roskia, autonrenkaita, jääkaappeja. Maltan tuskin odottaa kesäkuun alkua ja hurrikaanisesonkia ja sitä, että ilma toivottavasti sateitten myötä edes vähän viilenee ja puhdistuu.

Miko täyttää näinä päivinä vuosia, kokonaista viisi. Halusimme järjestää hänelle pienet juhlat mutta ihan pientä on vaikeaa näissä pienissä piireissä järjestää. On kutsuttava useampi ystävä ja koska melkein kaikilla Mikon kavereilla on myös sisaruksia, lapsia tulee juhlapäivänä lauantaina olemaan talossa kerralla tusina, aikuisia suurinpiirtein samanverran. Takapiha on vähän turhan sotkuisessa kunnossa, että siellä voisi pitää juhlia; etupihalla pyörii vartija eikä toisaalta ole niin kovin tilaakaan. Mutta miten tänne sisälle mahtuvat kaksitoista lasta vanhempineen sopuisasti leikkimään, sitä en vielä tiedä. 

Olen kai jo ennenkin pohtinut lastenjuhlien problematiikkaa täällä blogissa. Ongelmanani on näissä kuvioissa se, että täällä monille Mikon ystäville järjestetään toinen toistaan suurempia ja hienompia juhlia. Onhan se hauskaa kun syntymäpäiväjuhlissa saa ratsastaa hevosella tai paikalla on klovni tai kokonainen karuselli. Mutta minä en itse halua lähteä kilpavarusteluun mukaan. En halua, että lapseni odottavat vuosi vuodelta suurempia juhlallisuuksia. En myöskään pidä siitä amerikkalaisesta ajatuksesta, että juhlilla on aina oltava joku teema ja niissä on oltava paljon ohjelmaa. Teemahan juhlilla on ihan omasta takaa - syntymäpäivät - ja ohjelmaksi tuntuisi lapsille itselleen pitkälle riittävän toistensa seura. Minusta itsestäni kaikenlaiset juhlaleikit ovat ennen kaikkea vaivaannuttavia. En osaa lähteä niitä luontevasti siis johtamaankaan. 

Yritänkin joka vuosi viedä lastemme syntymäpäiväjuhlia enemmän minulle tuttuun suuntaan. Otan toki huomioon mitä syntymäpäiväsankari itse toivoo, mutta heille tuntuu toistaiseksi tärkeintä olevan kakku ja kaverit, jotka molemmat on helppo järjestää. Viime vuonna meno oli Mikon syntymäpäiväjuhlissa minun makuuni jo riittävän rentoa, mutta tänä vuonna olen vetänyt vielä enemmän kotiinpäin siltä osin, että päätin ettemme hanki piñataa ollenkaan. Se ei kuulu sen enempää suomalaisuuteen kuin italialaisuuteenkaan lainkaan enkä itse pidä siitä karkin määrästä mitä lapset tuovat erilaisista juhlista kotiin. Tällä kertaa olisi lisähaasteena vielä ollut löytää gluteenittomia karkkeja, haluan nimittäin kaikkien tarjoilujemme sopivan myös Matildalle. Päätinkin siis piñatan sijaan järjestää perisuomalaisen onginnan jossa lapset saavat onkia pussilliset pientä krääsää kotiinvietäväksi. Saa nähdä mitä siitä pitävät paikalliset ja amerikkalaiset vieraamme!

Tarjoiluihin yritän panostaa ja Matildan ruokavalion vuoksi on pakkokin: en voi mistään tilata gluteenitonta kakkua tai muita tarjoiluja vaan kaikki on tehtävä alusta asti itse. Ajatuksen tasolla olen tyytyväinen tarjoilusuunnitelmaani. Nyt kun vain saisin noustua tästä sohvalta suunnitelmaa toteuttamaan...

*****

Juuri kun ehdin valittaa kuumaa ja huonoa ilmaa alkoikin sataa. Tasaista rauhallista sadetta, joka heti vei mennessään paljon pahasta savunhajusta ja ainakin hetkeksi toi myös lämpötilaa hieman alaspäin. Mikä helpotus hengittää pitkästä aikaa puhdasta sadeilmaa! Tämän voimin jaksan kuin jaksankin nousta sohvalta ja alkaa valmistella huomisten juhlien tarjoiluja. 

14 kommenttia:

  1. Toiveisiisi vastattiin kun sait sateen puhdistamaan ilmaa. Suuret teemasynttarit kuulostavat pelottavilta, onkohan se niin etta monesti se on enemmin sitten vanhempien kuin lastenjuhla, tuskin lapset toivovat mitaan karuselleja tai suuria juttuja, onginta kuulostaa kivalta. Odotan millaisia tarjoiluja jarjestit ja kuinka juhlat sujuivat, yrita kuitenkin levata ettet rehki liikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa muuten ihana sade, ja äsken sateli vielä vähän lisää.

      Tosiaan tuntuvat ne isommat juhlakuviot olevan enemmän aikuisten kuin lasten vuoksi järjestetty! Lastenjuhlilla ja juhlilla yleensä näytetään täälläpäin maailmaa mihin kaikkeen onkaan varaa. Viime vuonna Mikon syntymäpäiväjuhlissa muutama tuttavani oli selvästi hämmentynyt siitä, että juhlat olivat niin pienimuotoiset eivätkä seuranneet heille tuttua kaavaa. Tajusin, että he olivat odottaneet meiltä jotain muuta tai enemmän. Monesti olisi niin paljon helpompaa olla maassa maan tavalla mutta on kuitenkin sellaisia asioita joissa en halua enkä osaa kuitenkaan joustaa, niin kuin nyt nämä lastenjuhlat.

      Poista
  2. Toivottavasti juhlavalmistelut sujuvat hyvin! Ja hyvaa syntymapaivaa Mikolle!

    Olen kaiketi ollut taalla liian kauan, silla olen aina innoissani, kun meidat kutsutaan tuttavien lasten teema-syntymapaiville, ja olen mielellani auttamassa ystavia, jotka jarjestavat teemajuhlia lapsilleen. Mutta toisaalta pidan kaikenlaisista juhlatilaisuuksista... :-)
    Mutta tarkeinta on, etta juhlat ovat mieleiset paivansankarille (ja jarjestajille :-) ). Ei niista isoista juhlista kaikkine teemoineen ole iloa, jos niista ei oikeasti nauti, eivatka ne ole omannakoiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en taida puolestani olla juhlaihminen ollenkaan. Kaikenlaiset juhlapyhät ovat mielestäni lähinnä hermostuttavia (pääsiäistä jostain syystä lukuunottamatta) ja erilaisten juhlatilaisuuksien edellä tulen aina ennen pitkää ihmetelleeksi mikä juhlan tarkoitus ja merkitys oikein onkaan, miksi ihmiset haluavat kerääntyä yhteen juhlimaan... Itse kun useimmiten ehkä kuitenkin mieluiten istuskelisin vain sohvalla kaikessa rauhassa ihan perhepiirissä tai hyvien läheisten ystävien kanssa :)

      Kiitos onnitteluista! Päivänsankari oli oikein tyytyväinen juhliinsa ja meillä muillakin oli kaikesta huolimatta oikein mukavaa.

      Poista
  3. Mukavia synttärijuhlia ja valmisteluja myös!

    Minä olen joskus miettinyt isoja lastenjuhlia jo ihan siltäkin kannalta, että jos joka vuosi järjestetään aina vain isommat ja komeammat juhlat, niin pakkohan sen rajan on tulla jossain vastaan? Vai lennätetäänkö koko juhlaväki lopulta jonakin vuonna yksityiskoneella Karibialle, kun kaikki muu on jo koettu?

    Minusta on ihan oikein, että teet sellaiset juhlat kuin sinusta itsestäsi tuntuu. Ajatelkoot muut mitä ajattelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se minuakin ihmetyttää, että mihin sitä lopulta päädytään jos juhlat ovat joka vuosi yhä hienompia jo siinä vaiheessa kun lapset ovat alle kymmenen... Minä olen iloinen, että pidin pääni ja järjestin pienimuotoiset juhlat. Kaikki meni lopulta oikein hyvin ja minä en polttanut itseäni loppuun yrittämällä olla ja tehdä jotain mitä en ole.

      Poista
  4. Kuulostaa niin meidän juhlilta, mitkä olivat eilen :) Vuokraan kavereisynttäreille lähellä olevan kerhotilan, teen sinne tarjottavat, puhallan vähän ilmapalloja salin lattialle ja tänä vuonna miellä oli ensimmäistä kertaa onginta vieraille. Mitään ohjelmaa ei ole, mutta kaikilla tuntuu olevan hauskaa keskenään :) Lapset hilluvat ja aikuiset höpöttelevät :)

    Hirmuisesti onnea Mikolle!!! Näin ne meidän pienet miehet on jo 5-vee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua että tiedänkin juhlat oli eilen :) Meidän pojat on kyllä niin samanikäiset! Mikon varsinaiset synttärit on itse asiassa vielä edessäpäin mutta tuntui kätevämmältä juhlia viikonloppuna. Hetken vielä on poika siis itse asiassa neljän.

      Mä vähän mietin ilmapalloja mutta tulin siihen tulokseen, etten halunnut joutua huolehtimaan siitä, että koirat saisi rikkinäisen ilmapallon paloja suuhunsa. Eli koristelut jäivät paperilautasiin ja -mukeihin joissa oli ilmapallon kuvia. Onginta oli kivaa! Se tehdään kyllä tästä lähin aina.

      Onnea teidän viisivuotiaalle!!

      Poista
  5. Me ollaan täällä suomalaisvoimin järjestetty onginta monille suomalaislasten synttäreille ja ne on olleet aina napakymppejä! Paljon parempi kuin pinjata! Mekään ei olla järjestetty sen kummempaa ohjelmaa ja aina on kaikki viihtyneet, niin lapset kuin aikuiset. Meidän juhlat on olleet sekä aikuisten että lasten juhlia ilman teemoja, pönötystä ja marssijärjestystä. Taitaa olla aika suomalainen juttu se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onginta oli tosiaan hauskaa! Siitä tulee ehdottomasti meidän juhliin traditio nyt seuraaviksi vuosiksi.

      Olen tyytyväinen, että pidin suomalaisuudesta kiinni ja näytin niin lapsille kuin aikuisillekin miten meilläpäin lastenjuhlia juhlitaan. Kaikki tuntuivat viihtyvän. Hassua miten tälläisetkin asiat ovat lopulta niin kulttuurisidonnaisia.

      Poista
  6. Hyvä vappunviikon alkua , kohta ilmapallot ja srpentiinit heiluu täällä suomessä entä Teillä ? . Voisinko edelleen kurkistaa sun blogisi- kun on tosi mielenkiintoinen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänne vaan kurkistamaan niin paljon kuin tuntuu - tervetuloa! Kiva että kiinnostaa.

      Meillä juhlitaan vain pojan synttäreitä, vappua ei varmaan juurikaan, vaikka 1. toukokuuta on kyllä täälläkin pyhäpäivä sentään. Toivotan sinne hyviä vappuja!

      Poista
  7. Hyvää vappua! toivottavasti juhlat sujuivat hyvin (ja btw, ihailen kyllä tuota "vähemmän on enemmän" -tyyliä juhlajärjestelyjen suhteen. Se koko juttu karkaa niin helposti käsistä, vaikka loppupeleissä seura ja yhdessäolo (ja ehkä hyvä kakku...) on kaikki, mitä onnistuneisiin juhliin tarvitaan!). Käyhän muuten hakemassa blogistani jotain mukaasi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesti kyllä muutaman vuoden löytää sellainen tasapaino tähän lastenjuhlamenoon, että osasin ja rohkenin alkaa järjestää niitä omista lähtökohdistani ja suomalaisin aineksin. Homma karkaa todellakin aika helposti käsistä! Mutta nyt tuntuu hyvältä kun osaan jo järjestää omannäköiset pienet juhlat joitten valmisteluun ei kulu päiväkausia.

      Kiitos kaunis tunnustuksesta! Sun blogisi on mun ehdottomia suosikkeja; kiva kuulla, että tunne on moleminpuolinen :)

      Ja hyvää vappua myös sinnepäin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!