maanantai 15. huhtikuuta 2013

Mielekästä tekemistä

Autoin viime viikolla eläinsuojeluyhdistystä luomaan uuden esitteen. Edellinen esite oli kuutisen vuotta vanha ja vähän sekava ja kotikutoisen oloinen. Vaikka eläinsuojeluyhdistys on tehnyt töitä Belmopanissa jo monen vuoden ajan eivät monet paikalliset edelleenkään tiedä sen toiminnasta juuri mitään. Olisi tärkeää saada sana yhdistyksestä leviämään ja uusi esite toivottavasti auttaa asiaa. Mielelläni annoin siis yhdistykselle vähän aikaani.

Koska meillä ei ole tätä nykyä kotona yhdelläkään koneella kunnollista tekstinkäsittelyohjelmaa kävin Cosimon toimistolla tekemässä parina päivänä muutaman tunnin verran töitä sillä välin kun Miko oli koulussa ja Matilda lastenhoitajan hyvässä huomassa.

Olin unohtanut kuinka mukavaa onkaan istua ilmastoidussa toimistossa ja keskittyä kaikessa rauhassa töihin! Sain pyöritellä tekstiä rauhassa mielessäni ja paperilla. Oli kuin joku unohtunut osa minusta olisi herännyt pitkästä unesta. Tein aikoinani paljon töitä juuri sanojen parissa. Kirjoitin ja toimitin uutislehtisiä, tiedotteita ja isompiakin julkaisuja. Siksi kai esitteen tekeminen osui niin hermoon: se muistutti minua aktiivisesti työajoistani. 

Minä viilasin eläinsuojeluyhdistyksen esitteen tekstiä, järjestin tietoja uuteen uskoon, ehdotin muutoksia niin vanhaan rakenteeseen kuin sisältöönkin. Osa ehdotuksistani meni läpi, osa ei. Minä tein joka tapauksessa oman osuuteni niin hyvin kuin osasin. Oli ihan hyvä ja terveellistä, ettei minulla ollut esitteen suhteen vapaita käsiä. Ei ollut kyse luovasta työstä vaan hommasta jota tein ikäänkuin asiakkaalle. Osa työntekoahan on useimmiten juurikin yhteys muihin ihmisiin; työelämä on neuvottelua ja keskustelua, kompromisseja ja yhteisiä päätöksiä. 

Toimiston printterin luona vaihdoin työnteon lomassa muutaman sanan Cosimon ja tämän kollegoiden kanssa. Työrupeaman lopuksi kävelin kotiin omissa ajatuksissani. 

Pitkään aikaan en ole osannut kuvitella minkälaiseen työhön voisin näitten kotivuosien jälkeen palata. En ole työelämän suhteen juuri ollenkaan kunnianhimoinen, mutta haluaisin kuitenkin tehdä jotain sellaista, joka olisi minulle itselleni jollain tavalla mielekästä. Olin kokonaan unohtanut, että mielekkyyttä työelämään tuovat onnistumisen hetket ja niitähän on mahdollista saada melkein missä tahansa työssä. 

En ole ihan vielä valmis palaamaan töihin. Meidän perheestämme puuttuu yksi perheenjäsen, jonka kanssa haluan viettää rauhassa muutaman vuoden kotona niin kuin Mikon ja Matildankin kanssa. Mutta teki oikein hyvää oivaltaa, että kun tämäkin mahassa kasvava pieni on ehtinyt vauva- ja taaperovaiheen yli minua odottaa uusi todellisuus, joka tuntuu ihan kutkuttavalta ajatukselta sekin. 

16 kommenttia:

  1. Oi, onnittelut kolmannesta! Jos olet hänestä ennen maininnut, niin on mennyt ihan ohi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riina! Ohimennen mainitsin joku päivä sitten, ei ihme jos on mennyt ohi :)

      Poista
  2. Hyvä huomio tuo, että kaikessa työssä onnistuminen tuottaa mielekkyyden kokemuksia. Mä tykkäsin opiskeluaikoina tarjoilijan töistä mm. siksi, että siinä onnistuminen on helppo nähdä ja työpäivään mahtuu monia pieniä onnistumisen hetkiä. Mutta on sillä työn sisällölläkin väliä, mä epäilen, että esim. turkisliikkeen esitteen tekeminen ei olisi tuntunut yhtä mielekkäältä. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Multa oli jotenkin unohtunut, että työssäkäymisestä voi parhaimmillaan saada paljon irti vaikkei kyseessä kaikilta osin olisikaan unelmien työ. Mutta joo, ihan omien arvojen vastaista työtä on kyllä hankala tehdä, onnistumisen hetkistä huolimatta. Täytyy siis tosiaan vielä vähän miettiä minkälaisiin hommiin tästä sitten ennen pitkää yrittäisi suuntautua... Onneksi on nyt vähän aikaa pohdiskella asiaa :)

      Poista
  3. Ihana uutinen tuossa viimeisessä kappaleessa! Onnea ja iloa. Toiveikasta ja rauhallista odottavaa mieltä, kaiken uuden suhteen jota elämäsi nyt yllin kyllin tarjoilee. T. MaijaH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MaijaH! Tällä hetkellä on mieli rauhallinen ja olo oikein tyytyväinen. Kaikkea hyvää myös sinun kevääseesi!

      Poista
  4. Ihanaa! Paljon onnea ja hyvia vointeja kolmosen kanssa!!!!

    VastaaPoista
  5. Onnea Kata odotukseen! Huomasin uutisesi vasta ihan hiljattain, enkä silloin päässyt kommentoimaan, kun kännykkä tökki. Ihana juttu. Minäkin olen käynyt pari kertaa töissä keskustelemassa tulevasta. Tuliaiseksi sain kamalan päänsäryn, kun en selvästikään ole tottunut istumaa kolmea tuntia pyöreän pöydän ääressä niska kenossa kohti fläppitaulua. Kotiäidin työssä on paljon ihania asioita: lapset, vapaus ja se, että koko ajan tapahtuu. Kiva silti palata töihin syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Minä olen tainnut ehtiä niin vieraantua työelämästä, että kaipasin konkreettista muistutusta siitä, että töissähän voi olla ihan mukavaakin. Nautin tästä kotiäidin hommasta tavalla jota en muista työajoistani. Mutta osin ongelma taitaa tosiaan olla siinä, että työajoistani on jo sen verran aikaa, etten yksinkertaisesti muista niistä juuri mitään :) Ihan mukavalta tuntuu siis minustakin ajatus töihinpaluusta joskus tulevaisuudessa.

      Poista
  6. Paljon onnea tulevan babyn johdosta:)Ja varmana ihan hyvä välillä hieman kokeilla miltä se työelämä tuntuikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jael!

      Teki todellakin hyvää tehdä muutama hetki töitä pitkästä aikaa. Paljon oli ehtinyt unohtua näitten kuluneiden vuosien aikana :)

      Poista
  7. Oi, ihana uutinen, onnea! Töihin tosiaan ennättää, sitten kun sen aika on. Palkkatöiden ja kotitöiden suuri ero on sinä, että palkkatöistä saa aina palkkaa säännöllisin väliajoin, kotitöistä kiitosta saa erittäin epäsäännöllisesti. Kodin ulkopuolella yleensä myös saa jonkinasteisen työrauhan. Aikaansa kutakin. Olen onnellinen saatuani olla edelliset yhdeksän vuotta lasteni kanssa, mutta nyt tuskin maltan odottaa alkavaa työelämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilijonkka!

      Yritän näissä kotihommissa aina välillä itseäni kiitellä, että joku sentään säännöllisesti kiittelisi. Äskenkin tuossa taputin itseäni selkään koska tein juuri etukäteen illallisen valmiiksi kun iltapäivällä on lasten kanssa kiirettä enkä silloin ehdi ruuanlaittoon. Kylläpä olenkin kaukaa viisas ja valmistautunut ;)

      Todellakin aikansa kutakin. Osaan kuvitella, että olet yhdeksän vuoden jälkeen valmis taas toisenlaisiinkin haasteisiin. Ja kohtapa ne työt kai alkavatkin, eikö se niin ollut? Onnea uuteen alkuun!

      Poista

Kiitos kommentistasi!