maanantai 22. huhtikuuta 2013

Raskausmuistoja Jamaikalta

Ennen kuin aloin odottaa esikoistani, minulla oli kova aikomus synnyttää Jamaikalla, missä siinä vaiheessa asuimme. Pähkäilin, että paikalliset synnyttivät siellä joka päivä. Jos he niin miksen minä? 

Syksyllä 2007 olin juuri parantunut viikon kestäneestä kuumeesta ja oudosta pääkivusta kun varmistui, että olin raskaana. Vain muutamaa päivää myöhemmin hurrikaani Dean puhalsi yli Kingstonin eteläpuolen. 

Pian sen jälkeen kun olimme saaneet hurrikaanin jäljiltä talon siivottua Cosimo sairastui samanlaiseen outoon sahaavaan kuumeeseen ja päänsärkyyn kuin mistä minä olin ennen hurrikaania kärsinyt. Lähdimme lääkäriasemalle selvittämään mikä Cosimoa vaivasi, mutta siellä oli kaikki hurrikaanin jäljiltä edelleen sekaisin. Kingstonin lääkäriasemat ovat parhaimmillaankin vähän rönttöisiä paikkoja. Maalit halkeilevat pitkin seiniä, katossa on vesivaurioita, istuimet ovat nähneet parempia päiviä; kaikki on vähän sinnepäin. Kun seisoin lääkäriaseman vastaanotossa ja yritin ymmärtää, ettei lääkäriasemalla tosiaan ollut sähköä eikä juuri edes lääkäreitä jotka olisivat voineet sairasta Cosimoa auttaa, minulle kirkastui, että minun täytyi päästä Suomeen. Halusin käydä varmistamassa, että juuri alkaneessa raskaudessa kaikki oli niin kuin pitää. Halusin päästä tekemään kaikki mahdolliset testit, jotta viikkoa aikaisemmin sairastamani tauti saataisiin diagnosoitua. 

Kun Kingstonin lentokenttä oli saatu hurrikaanivahinkojen korjaamisen jälkeen vihdoin taas auki, lähdin käymään Suomessa. Helsingissä yksityisellä lääkäriasemalla raskauden ensimmäisen ultran aikana tiesin jo, että tulisin myös synnyttämään Suomeen. Ensimmäistä kertaa raskaustestin tekemisen jälkeen minusta tuntui, että tilanne oli jotenkin hallinnassa. Helsinkiläisen yksityisen lääkäriaseman puhtaat ja siistit seinät ja lattiat huokuivat turvaa ja rauhaa, lääkäristä puhumattakaan. 

Suomessa ei virustaudistani kyllä saatu mitään selvyyttä, eikä ihme, koska se paljastui muutamaa kuukautta myöhemmin denguekuumeeksi. Kukaan ei tullut dengueä Suomessa edes ajatelleeksi enkä itsekään osannut sitä alunperin epäillä. Onneksi perusdenguestä ei ole raskauden aikana mitään erityistä haittaa. 

Palattuani Suomesta takaisin Jamaikalle menin Kingstonissa naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistuneelle naislääkärille samaan tuttuun lääkärikeskukseen, jossa sähköt onneksi taas toimivat. Lääkärillä ei ollut ultrauslaitetta; itse asiassa sitä ei kai ollut koko lääkäriasemalla. Yritin ottaa varovaisesti puheeksi niskapoimu-ultran mutta lääkäri ei tuntunut pitävän sitä tarpeellisena. Jamaikalla abortti on laiton eikä monilla jamaikalaisilla ole varaa tai mahdollisuutta edes käydä raskauttaan seuraamassa lääkärillä, joten siellä Suomen näkökulmasta arkipäiväiset asiat ovat harvinaisia erikoisuuksia. Niskapoimuasiassa elin sitten maassa maan tavalla: Mikon niskaa ei koskaan mitattu, eikä minulta myöskään otettu missään vaiheessa minkäänlaisia kehityshäiriöidenseulontaverikokeita. Kävin kuitenkin lääkärikeskuksen mukavalla lääkärillä siitä lähtien kerran kuussa tarkastuksissa. Lääkärillä oli doppler-laite sydänäänien kuuntelua varten ja testipapereita, joilla virtsasta mitattiin proteiini- ja sokeritasot. Hän mittasi joka käynnillä mahani kasvun ja seurasi muutenkin vointiani. Käytännössä kävin siis suomalaista neuvolaa vastaavissa säännöllisissä tarkastuksissa korkeasti koulutetun lääkärin luona.  

Olin varannut Suomesta Kingstoniin palatessani ajan myös toiselle synnytyslääkärille. Hänelle sai ajan vasta monen viikon päähän ja harkitsin ajan peruuttamista kun se vihdoin tuli ajankohtaiseksi, koska minullahan oli Kingstonissa jo raskautta seurava lääkäri. Päätin kuitenkin lähteä katsomaan tätä kuuluisaa synnytyslääkäriä, jonka luona kaikki ulkomaalaiset tuttuni kävivät. Kyseisen mieslääkärin vastaanotolle täytyi pahimmillaan odottaa kolmekin tuntia, vaikka olisi varannut ajan viikkoja aikaisemmin. Mutta lääkärillä oli huoneessaan ultrauslaite. Halu saada seurata raskautta kuvina oli niin kova, että lopulta kävin naislääkärin lisäksi myös mieslääkärillä kerran kuussa. Raskauteni oli varmaankin Kingstonin parhaiten seurattuja normaaleja raskauksia sinä vuonna. 

Lääkärikäyntien hinnat eivät Kingstonissa päätä huimanneet. Naislääkärin vastaanotto taisi maksaa kolmisenkymmentä euroa per kerta. Mieslääkärin hintoja en enää tarkkaan muista, mutta eivät nekään kovin paljon tuota enempää tainneet olla, enimmillään ehkäpä viitisenkymmentä euroa kerralta. 

Synnyttämisestä Jamaikalla minulla ei ole kokemusta koska lähdin todellakin paria kuukautta ennen laskettua aikaa Suomeen odottamaan Mikon syntymää. Muutama ulkomaalainen ystäväni kuitenkin synnytti Kingstonissa ja osasi kertoa, että hienoimpaankin yksityissairaalaan piti tuoda mukana muun muassa omat vessapaperit ja mielellään kai myös luovutettua verta. Täälläpäin maailmaa kun on usein pula verestä leikkausten tai vaikkapa juuri synnytykseen liittyvien komplikaatioiden yhteydessä. 

Kävin Kingstonin parhaimmassa yksityissairaalassa vierailulla vasta siinä vaiheessa kun Miko oli jo syntynyt. Sairaala vaikutti paljon paremmalta kuin mitä olin odottanut, mutta en silti katunut, että olin tehnyt valinnan lähteä Suomeen synnyttämään. On hetkiä jolloin tuntuu erityisen hyvältä olla ympäristössä jonka tuntee ja ymmärtää, ja jossa ei itse ole myöskään mikään kummajainen, outo ulkomaalainen. Kävin synnyttämässä myös Matildan Suomessa ja tarkoitus on, että myös uusin pikkusisarus syntyy siellä syksymmällä. 

3 kommenttia:

  1. Mielenkiinnolla luin kirjoituksesi. Ja luen seuraavankin. Tosi mielenkiintoista lukea tälläisista asioista, kuinka ne muualla maailmalla toteutetaan. Kiitos siis tuhannesti, olen tosi iloinen tästä blogistasi.
    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun kysyit tästä aiheesta. Ei olisi muuten ehkä tullut mieleen asiasta kirjoitella, ja mukavahan näitä on muistella ja toisaalta kirjata vähän itsellekin muistiin.

      Kiva, että kirjoitukset kiinnostavat!

      Poista
    2. Oi, ja kiitos vielä tuosta kommentistasi! Vasta nyt oikein ajatuksella luin nuo kiitoksesi. Ihana kuulla, että blogi ilahduttaa!

      Poista

Kiitos kommentistasi!