tiistai 21. toukokuuta 2013

Hiljaisuuttakin vielä?

Meidän kanssamme aloittaneesta neljästä vartijasta on jäljellä enää kaksi: kaikkein paras ja mukavin vartija, ja vartija, jonka kanssa meillä on ollut pieniä ongelmia alusta asti. Toiset kaksi vartijaa ovat meistä riippumattomista syistä siirtyneet muihin hommiin, saman organisaation sisällä kuitenkin ja vartijantöihin edelleen. Lähteneiden vartijoiden tilalle olemme saaneet yhden vartijan, joka on sattumalta vanha tuttavamme ja erinomaisen mukava, ja toisen, joka on toistaiseksi jäänyt minulle vähän vieraaksi.

Kun hankala vartijamme on työvuorossa ihmettelen välillä olenko piilokamerassa. Hän saattaa töissä ollessaan käydä puhelimensa soittoääniä täydellä teholla läpi, kuuntelee yöllä radiota tai pelaa yömyöhään makuuhuoneemme aukinaisen ikkunan alla puhelimellaan jotain piipittävää peliä. Ikkunoitamme emme saa kunnolla kiinni vaikka haluaisimmekin ja ilmanvaihdon vuoksi niitten on oltavakin auki, varsinkin nyt kun öisinkin on niin tuskaisen kuuma. 

Päivävuorossa kyseinen vartija puhuu omia puheluitaan pitkät pätkät niin kovaan ääneen, että useamman kerran on tehnyt mieleni huomauttaa, että puhelinlaite kyllä kuljettaa äänen perille, huutamiseen ei ole tarvetta. Pitkään sen jälkeen kun vartijankoppi oli jo valmis, tämä vartija röhnötti edelleen päivät pitkät ihan olohuoneen ikkunamme alla ulkopenkillä. Olimme ehtineet jo iloita siitä, että saimme penkkimme ja talomme edustan omaan käyttöömme pitkästä aikaa - puhumattakaan siitä, että vartijankopin valmistuminen tarkoitti, että saimme edes vähän yksityisyydestämme takaisin kun kenenkään ei enää ollut pakko istua ihan ikkunamme alla vartiovuorossa - mutta kaikkea kanssa. Lopulta päädyimme tämän yhden vartijan vuoksi siirtämään penkin ulkoa sisäkäyttöön. Muut vartijat eivät penkkiä enää kopin valmistumisen jälkeen olleet käyttäneetkään, eikä kukaan muu vartija ole häirinnyt meitä päivisin tai öisin pitämällä liian kovaa ääntä.

Mutta kaikkihan me teemme virheitä ja olemme joskus tahattomasti ajattelemattomia. Emme ole halunneet napista turhasta, emmekä halua olla syynä kenenkään irtisanomiseen maassa jossa on vaikea löytää töitä. Olen yrittänyt katsoa ja kuunnella läpi sormien päiväsaikaan tapahtuvia häiriöitä. Mutta yöllisestä radionkuuntelemisesta ja puhelimen piipityksestä olemme sanoneet suoraan vartijalle alusta asti ja jo useamman kerran, koska se aktiivisesti häiritsee yöuniamme. Olemme jo kuukausia sitten ensimmäisen kerran kehottaneet vartijaa hankkimaan puhelimeensa kuulokkeet radiota ja pelejä varten. Mutta sama meno jatkuu aina vaan. Kuluneen viikon sisällä olen yöllä joutunut nyt kahdesti lähtemään pyjamassa etupihalle pyytämään vartijaa laittamaan puhelimensa äänettömälle, kun radio tai puhelinpelien äänet ovat estäneet minua nukahtamasta tai ovat herättäneet minut kesken unien. 

Viime yönä kävin nukkumaanmennessäni huomauttamassa vartijalle puhelimen äänistä. Hän kuunteli vuorotellen radiota ja pelasi jotain peliä tai kirjoitti tekstiviestejä puhelin piipaten; koko ajan kuului vartijankopista joka tapauksessa jotain ääntä. Olin niin turhautunut ja ärsyyntynyt, että en ollut saada ääntäni kuuluviin ja asiaani sanottua vartijalle. Tuntuu raivostuttavalta mainita aikuiselle ihmiselle samasta asiasta parin päivän välein. Sanoin, että niin kuin olin jo sanonut muutamaa iltaa aikaisemmin, vartijan täytyy pitää puhelimensa äänettömällä kun hän on töissä; hän ei voi kuunnella radiota tai pelata pelejä niin, että niistä kuuluu sisälle asti piipitys. Kesti hetken, että viesti meni perille. Vartija käänsi puhelimen äänettömälle mutta soitti kuitenkin vielä illan mittaan muutaman puhelun. Kello oli tässä vaiheessa noin yhdeksän illalla. Me käymme varhain nukkumaan, koska heräämme myös aamuisin aikaisin, ja Cosimo oli ehtinyt yhdeksältä jo nukahtaa. 

Puoli yhdeltätoista vartioauto tuli kierrokselle. Vartija poukkasi tervehtimään autoa ja kävi kovaäänisen keskustelun vartioauton porukan kanssa portillamme, makuuhuoneemme ikkunan alla. Heräsimme hetkessä keskustelunääniin niin Cosimo kuin minäkin. Cosimo kävi alakerrassa sanomassa vartijalle, että hänen täytyy pitää pienempää ääntä. Ei ikävä kyllä ole ensimmäinen kerta, että joudumme huomauttamaan kyseiselle vartijalle useamman kerran saman yön aikana. Hän ei tunnu ymmärtävän, että ihan noin yleensä ottaen kaipaamme öisin hiljaisuutta. Jokaisesta piipityksestä ja puhelusta täytyy sanoa erikseen, pahimmillaan useamman kerran saman yön aikana.

Meillä ei ole suoraa suhdetta vartijoihin. Heidät on palkannut vartiofirma, jonka on puolestaan palkannut Cosimon toimisto. Vartijat eivät siis oikeastaan ole meidän vartijoitamme, vaikka taloamme vartioivatkin. Meillä ei ole heidän kanssaan sopimusta, emme tiedä kuka on milloinkin työvuorossa, tai miksi ja milloin joku vartija siirtyy töihin toiseen osoitteeseen. Kuten sanottu, emme halua viedä keneltäkään työpaikkaa, joten olemme toistaiseksi pyrkineet käsittelemään ongelmia suoraan tämän kyseisen vartijan itsensä kanssa yhtä erikoislaatuista tapausta lukuunottamatta. 

Nyt taitaa kuitenkin olla pakko ottaa vartija puheeksi vartiofirman kanssa. Hän soveltuisi selvästi paremmin vartioimaan jotain toimistoa tai muuta tilaa jonka lähellä ei ole ihmisasumusta. Tämä nimittäin tuntuu tällaisenaan loputtomalta taistelulta. Vartija näyttää aina yhtä hämmentyneeltä kun valitan hänelle siitä, että hänen toimintansa häiritsee minua. En ymmärrä häntä eikä hän selvästikään minua tai meitä. En ollenkaan tiedä mitä vartija ajattelee, mutta heijastelen omia ajatuksiani häneenpäin: Meillä on suuri talo, kaksi autoa, varaa ulkomaanmatkoihin ja kaikenlaisiin huvituksiin. Meillä on talomme edessä vartija, että tuntisimme olomme turvalliseksi. Kaiken tämän päälle vaadimme vielä öisin hiljaisuuttakin. Voiko meidänlaisiamme ihmisiä ollenkaan miellyttää, kun emme osaa nukahtaa radiosta pauhaavan elektronisen musiikin ääniin ja meitä häiritsee viaton puhelinpelikin? 

Minusta tuntuu välillä kuin olisin prinsessa ja herne -sadun prinsessa, jolle ei mikään riitä, vaikka tosiasiassa olen tätä tilannetta jaksanut yrittää kestää nyt jo monenmonta kuukautta. En edellytä täyttä hiljaisuutta nukkuessani eikä siitä mitään täällä tulisikaan, yöt kun eivät ole Belizessä parhaimmillaankaan täysin hiljaisia. Sirkat sirisevät, osa niin kovaa, että kuulostavat palo- tai autonhälyttimeltä; gekot ja muut liskot huutelevat läpi yön toisilleen. Meidän omat koiramme nukkuvat pitkin viileitä laattalattioita läpi yön mutta naapuruston ja lähiseudun koirat haukkuvat ja ulisevat pihoillaan pitkin yötä. Joskus varhain aamuisin kuuluu kauempaa kukon kieuntaa ja joka aamu pikkulinnut aloittavat päivän riemukkaalla laululla ihan ikkunamme alla. Olen jo Jamaikan ajoista lähtien tottunut nukahtamaan etäältä kuuluviin juhlien ääniin. Juhlissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niitä on vain silloin tällöin ja sitä tietää porukan ennen pitkää sammuvan joka tapauksessa, kun taas yövartijan radio voi pahimmillaan soida läpi yön.

En halua olla sellainen ulkomaalainen, joka valittaa paikallisista eikä osaa elää maassa maan tavalla. Heitä valitettavasti riittää. Me yritämme viimeiseen asti käyttäytyä asiallisesti ja kunnioittavasti kaikkia ihmisiä kohtaan, ja antaa tilaa paikallisille elää ja toimia niin kuin he parhaaksi näkevät; mehän olemme täällä ikäänkuin heidän vierainaan. Toisaalta en tietenkään myöskään halua antaa kenenkään kävellä päältäni. Haluan, että myös meitä kohtaan käyttäydytään asiallisesti ja kunnioittavasti. Tämä tasapainottelu voi joskus olla hyvinkin vaikeaa ja oman kokemukseni mukaan nämä haasteet korostuvat silloin kun ulkomaalainen ei edusta maassa vain itseään vaan myös jotain suurempaa kokonaisuutta. 


Ps. Sain kuin sainkin Cosimolle ajan varattua lääkäriasemalle. Sieltä soitettiin minulle torstai-iltapäivällä ja ilmoitettiin ajan olevan kello viideltä maanantai-iltapäivällä. Cosimo saapui lääkäriasemalle kymmentä vaille viisi. Hänelle ilmoitettiin lääkärin näkevän hänet tasan viideltä. Kello 17.25 hoitaja tuli tuohtuneena ilmoittamaan Cosimolle, että lääkäri oli lähtenyt koska aika oli viideksi ja Cosimo oli vasta nyt paikalla. Kun Cosimo totesi, että oli itse asiassa ollut paikalla, ilmoittautunut ja odottanut lääkäriä jo yli puoli tuntia, hoitaja tarjosi Cosimolle uutta aikaa tiistaille, taas kerran kello viideksi. Cosimo kieltäytyi tarjouksesta.

Kyseinen lääkäriasema taisi olla parempi silloin kun oli vielä huono italialainen ravintola. Meidän täytyy keksiä jotain muuta. 

10 kommenttia:

  1. Voi mä ymmärrän sua niin hyvin. Kuulostaa siltä, että olette olleet tosi kärsivällisiä, ymmärtäväisiä ja kohteliaita. Mä luulen, että mulla ei pinna olisi kestänyt noin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cosimo toivottavasti ottaa asian tänään puheeksi vartiofirman tosi fiksun ja muutenkin mukavan pomon kanssa. Mä en taitaisi taas saada sanaa suustani... ja Cosimo on muutenkin mua diplomaattisempi. Toivotaan, että tilanteeseen saadaan vähitellen jonkinlainen kaikkia osapuolia miellyttävä ratkaisu.

      Poista
  2. Kylla sinulla on pinnaa venytetty enka usko etta raskaus auttaa asiaa, silloin sita unta tarvitsee todellakin ja muistini mukaan pinnakin saattoi lyhentya niina kuukausina. Laakarireissu kuulosti aika uskomattomalta, apua jos tuo oli huonosti nukuttujen öiden jalkeen? Karsivallisyytta ja voimia Belmopaniin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Petra! Kärsivällisyyttä ja voimia aina tarvitaan! Raskaus ei todella auta asiaa... Tarvitsen tällä hetkellä vielä entistäkin enemmän unta, että jaksaisin päivät hereillä. Ja aloin pari yötä sitten huolehtia, että miten yöt sitten sujuvat, kun talossa on minua valvottava vauvakin. Silloin kilahdan kyllä varmasti, jos joku herättää minut puhelimen piipityksellä kun olen vihdoin saanut unen päästä kiinni ja kaikki lapsetkin ovat unessa. Täytyy tähän menoon saada joku tolkku sitä ennen.

      Cosimon erikoinen lääkärikeikka oli onneksi ennen tätä viimeisintä huonosti nukuttua yötä. Vartijat ovat viikon aikana yövuorossa jokainen kerrallaan enimmillään kaksi yötä, eli onneksi tässä on välissä ollut hyviäkin öitä! Tosin lauantaina kun yövartijana oli mun hiljainen ja mukava suosikkivartijani oli totta kai naapurissa juhlat ja musiikki ja karaoke soivat pitkälle yöhön...

      Öisin ottaa päästä erinomaisen paljon, mutta päivisin meitä joskus Cosimon kanssa vähän suorastaan naurattaa se miten kommunikaatio ei yksinkertaisesti tunnu pelaavan kaikkien ihmisten kanssa.

      Poista
  3. Ikavaa, kun vartijan kanssa on ongelmia. Toisinaan ihmiset kuvittelevat, etta heidan puuhansa ei hairitse muita, kun ovat niin tottuneet puhumaan kovalla aanella, tai tottuneet peliensa piipitykseen.
    Toivottavasti vartijakuvio selviaa ja te saatte yorauhanne takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tältä viikolta taitavat tämän vartijan yövuorot olla ohi eli nyt on taas toivottavasti edessä rauhallisempia öitä. Ja toivotaan, että asiat noin pitemmänpäälle järjestyvät parhainpäin niin meidän kuin vartijankin osalta!

      Poista
  4. Voih, mä niin tiedän tuon tunteen kun koittaa nukkua ja joku muu pitää meteliä niin että valvoo vain. Meillä oli vähän vastaava tilane yhden hoitajan kanssa, mä keskellä yötä "kiljuin" yläkerrasta että nyt hiljempaa, en saa nukuttua tässä metelissä. Aamulla pöydällä oli anteeksipyyntö lappu ja pullapussi :D
    Toivottavasti teillä asia ratkeaa sopuisasti -yöunet on niin tärkeät oman jaksamisen kannalta!

    Terveisiä sinne kaikille! Koitan laittaa viestiä piakkoin noin muutenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on raivostuttavaa kun lapset ovat unessa (ja meidän tapauksessa koiratkin) ja olosuhteet olisivat muuten täydelliset kunnon yöunille, mutta sitten joku ulkopuolinen ääni kuitenkin häiritsee tai herättää... Mä olen vielä niin herkkäkuuloinen ja -uninen - olen tottunut nukkumaan kevyesti että heräisin lasten huuteluihin - että ei auta vaikka kääntäisi sen radion ihan hiljaiselle, mä ihan varmasti kuulen basson jumputuksen joka tapauksessa. Mutta täällä on kyllä ollut useampaan kertaan sen verran kova meno öisin, että Cosimokin on herännyt, eli ihan prinsessasta ja herneestäkään ei ole kuitenkaan kysymys.

      Me ei olla vielä saatu anteeksipyyntöä saati pullia... :) Mutta nyt näyttäisi tämä kyseinen vartija saavan siirron toisaalle, tosi hyvä uutinen ja varmasti toimivampi ratkaisu ihan meille kaikille. Eiköhän tämä tästä. Tänään on kyllä mun väsynein päivä hyvin pitkään aikaan koska viime yö oli vielä edellistäkin levottomampi, mutta jospa tämä yö sujuisi nyt ihan häiriöttä kun mun laskujen mukaan jompikumpi mun lempparivartijoista on tänään yövuorossa.

      Terkkuja takaisin! Viestitellään!

      Poista
  5. Onpa epämiellyttävä tilanne. Minun täytyy tunnustaa, että minulle on yöuni niin tärkeä juttu, että minulla ei olisi kyllä ollut noin pitkä pinna. Jos joku jatkuvasti häiritsee yöuniani, en varmaan jaksaisi miettiä häiritsijän mahdollista työpaikan menetystä, jos asiasta on jo kerran moneen kertaan huomautettukin.

    Toivottavasti saatte pian rauhalliset yöunet takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime yönä minua ei häirinnyt kukaan muu kuin janoinen Matilda :) Vartijoiden osalta tilanne on nyt hallinnassa ja tästä lähtien luulen, että saamme nukkua yömme paremmin. Mikä helpotus.

      Minä en osaa olla huolehtimatta toisten työpaikoista kun tiedän miten hankalaa uuden työn saaminen täällä voi olla. Omat yöuneni tuntuvat lopulta aika pieneltä jutulta sen rinnalla, että joku joutuisi elämään pitemmän aikaa ilman minkäänlaisia palkkatuloja.

      Kyseinen vartija ei myöskään ole pahuuttaan meitä häirinnyt, vaan hänelle ei todella jotenkin mene jakeluun, että ihan oikeasti heräämme yöllä vähän pienempiinkin ääniin. Ja on sitä välillä itsenikin vaikea ymmärtää. En varsinaisesti vitsaillut ollenkaan kun tuossa yllä sanoin, että tunnen tässä asiassa itseni vähän siksi prinsessaksi, joka monen patjan läpi tunsi pienen herneen eikä voinut sen vuoksi nukkua. Tuntuu jotenkin pikkumaiselta, että minulle on niin tärkeää hiljaisuus yöaikaan!

      Poista

Kiitos kommentistasi!