perjantai 24. toukokuuta 2013

Kuulumisia helteisestä Belmopanista

Pari viime yötä on kulunut rauhallisesti, en ole herännyt vartijoiden vuoksi kertaakaan. Meluisaa vartijaa ei ole nyt näkynyt eikä kuulunut, mutta vielä ei ole selvää onko hän saanut siirron jonnekin muualle vai miten tilanne tästä etenee. Kyseinen vartija kun ei olisi muutenkaan ollut vuorossa näinä kuluneina päivinä ja öinä. Huomenna pitäisi minun laskujeni mukaan olla taas hänen päivävuoronsa. Jään odottamaan mitä tuleman pitää. 

Matilda on kuumien öiden vuoksi heräillyt vähän tavallista enemmän, eli ihan täysiä öitä en ole vähään aikaan saanut nukutuksi. Viime yönä vihdoin sateli vähän ja tänään on kohdalle osunut jo muutama ihan kunnon kuuro, eli toivoa on märän kauden alusta ja vähän viileämmistä öistä.

Päivisin on vielä paljon öitäkin helteisempää. Kevyesti ja hissukseen kuluvat päivät, pitkälti sisällä kattotuulettimien alla. Eilen Matilda ja minä ajelimme sentään Mikon koululle tutustumaan koulun tiedenäyttelyyn. Jokainen luokkataso oli tehnyt oman esityksensä. Hämmentävän hyviä olivat kaikki näkemäni esitykset. Äskettäin viisi vuotta täyttäneen Mikon ja hänen samanikäisen luokkakaverinsa tiedeprojekti käsitteli kellumista ja uppoamista. Pojat olivat testanneet erilaisten esineiden ominaisuuksia ja oppineet samalla muun muassa maan vetovoimasta. On aika hurjaa kuunnella viisivuotiaiden esikoululaisten kuvailevan pätevästi omin sanoin niinkin vaikeaa käsitettä kuin vetovoima. 

Isompien lasten esitykset olivat yhtä lailla vaikuttavia. Minun on myönnettävä, että Mikon koulun viisi- ja kuusi-vuotiaiden luokka tietää enemmän silmän toiminnasta kuin minä. En muista koskaan kuulleeni monia niitä mielenkiintoisia asioita, joita pienet koululaiset esityksessään kuvasivat. Mitä kaikkea nämä pienet ehtivätkään vielä elämästä ja maailmasta oppia kun ovat jo nyt oppineet käsittelemään niin monimutkaisia konsepteja? 

Ennen kaikkea ihailen Mikon ja hänen pienten koulukavereittensa kykyä esiintyä rennosti aikuisten edessä. Mikon koulu on antanut näille lapsille suuren lahjan opettamalla heidät pienestä asti puhumaan ja esiintymään jännittämättä. Opissa on tietysti kääntöpuolensakin: minun piti tänään muistuttaa Mikolle, ettei kaupanmyyjän tarvitse tietää mihin olemme menossa seuraavaksi. Mutta olen kyllä äärimmäisen ylpeä pienestä pojastani, joka osaa ja uskaltaa olla oma itsensä erilaisten ihmisten seurassa, erilaisissa ympäristöissä. Ennen koulun aloittamista Miko oli vähän ujo. Koulu on onnistunut tuomaan hänet ulos kuorestaan, muttei kuitenkaan ole toisaalta vienyt pojan herkkyydestä piiruakaan. 

Tällä viikolla varmistui, että Matilda saa kuin saakin syksyllä aloittaa esikoulun Mikon koulussa. Mihin tahansa kouluun en olisi rohjennut pientä keliaakikkoani vielä lähettää, mutta Mikon koulun uskon pärjäävän Matildan ruokavalion kanssa erinomaisesti. Matilda täyttää kesäkuussa vasta kolme eikä hänen kohdallaan olekaan vielä tietysti varsinaisesti kyse koulunkäynnistä. Ennemminkin meno tulee vastaamaan suomalaista päiväkotia: leikkiä ja askartelua ja toisten lasten kanssa olemista. Matildalla tulee näillä näkymin olemaan kaksi pientä luokkatoveria, mutta koulu on niin pieni, että pienimmät koululaiset tulevat viettämään aikaa myös isompien koulukavereidensa kanssa. Alkuun Matildan koulupäivä on vain puoli päivää, aamukahdeksasta puoleenpäivään. Vähän kerrallaan päivää pidennetään kohti kello kahta iltapäivällä.

Minä en mieluusti jätä lapsiani pitkiksi ajoiksi muiden hoitoon. Tämä koulu on kuitenkin niin myönteinen ja mahtava paikka, että rauhallisin mielin suon sille arkipäivistä aikaa lastemme kanssa ja samalla osan kasvatusvastuusta. En osaa kuvitella pienille lapsillemme parempaa kouluympäristöä kuin tämä ja olen hyvin kiitollinen siitä, että sekä Miko että Matilda saavat aloittaa koulutiensä näin erinomaisessa koulussa. 

6 kommenttia:

  1. Teidän koulunne kuulostaa oikein hyvältä! Meidän lasten koulu on myös pieni, ja sen yhteydessä on vielä pienempi päiväkoti (tällä hetkellä 4 lasta), joten pienimmät, kuten meidän 4,5-v. kuopus, viettävät aikaa myös isompien koululaisten kanssa ja se toimii mielestäni tosi hyvin: pienet voivat oppia isommilta ja isommat huomaavat, mitä kaikkea jo oikeastaan osaavat. Lisäksi kaikki oppivat ottamaan huomioon eri-ikäiset ja erilaiset leikkijät, mitä ei oikein tapahdu, kun ollaan ainoastaan omanikäisten kesken.

    Onnea Matildan koulutielle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos M.M.! Matilda on ainakin toistaiseksi hyvin ihastunut Mikon kouluun ja itki kun olimme lähdössä tiedenäyttelystä takaisin kohti kotia - hän olisi niin mielellään jäänyt koululle. Toivotaan, että innostus jatkuu siinäkin vaiheessa, kun kouluun saa ja pitääkin jäädä joka päivä joksikin aikaa.

      Olen ihan samaa mieltä, että eri-ikäisten lasten yhteinen aika on hyväksi kaikille. Pienemmät oppivat isommilta erilaisia taitoja ja tietoja, ja isommat ainakin Mikon koulussa ovat oppineet olemaan hienosti pienempien lasten kanssa. Mikon koulussa on ollut tänä vuonna kaikkiaan 19 oppilasta. Ensi vuonna oppilaita taitaa olla vähän enemmän, mutta yhteisöllinen henki kuuluu onneksi ihan koulun arvoihin ja periaatteisiin eli uskon sen jatkuvan oli oppilaita sitten vähän enemmän tai ei.

      Poista
  2. Onpas kiva kuulla, että lapset viihtyvät koulussa! Meidän lasten päiväkoti oli sellainen, että kaikenikäiset lapset olivat siellä yhdessä. Siellä ei ollut siis erillisiä "osastoja" -tosin eskarit olivat 3-4 tuntia päivässä oman ryhmänsä kanssa. Se hyvä puoli siitä on seurannut, että nykyäänkin lapset leikkivät sujuvasti eri-ikäisten kaveriensa kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan lasten yhteinen meno on jotenkin järjestetty niin, etteivät pienemmät jää isompien jalkoihin, on mun mielestä tosi hyvä, että eri-ikäiset saavat olla ja leikkiä yhdessä. Ikä on lopulta aika pieni juttu ja eri-ikäisiä ihmisiä voivat yhdistää monet asiat.

      Meidän lasten koulu on niin kiva paikka, että itsekin mieluusti viettäisin siellä päiväni! Koulussa on tuotu yhteen aika pitkälti kaikki ne asiat jota unelmakoulussani haluaisin nähdä ja lisätty päälle vielä elementtejä joita en olisi tullut ikinä itse edes ajatelleeksi. Paras juttu koulussa on tietysti tosiaan se, että lapset viihtyvät ja että koulu tuo pienistä koululaisistaan parhaat puolet esiin.

      Poista
  3. Kuulostaa suorastaan täydelliseltä. Kiitos, oli mielenkiintoista. Ja minulta oli tuo aiempi koulupostaus jotenkin mennyt ohi, vaikka luulin aika pitkältä aikaa blogiasi lukeneeni, sen löydettyäni.Kiva, että tästä pääsi sinne suoraan.

    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos tämä ja tuo aikaisempi teksti antoivat vähän kuvaa koulunkäynnistä täällä. Olen yrittänyt kirjoittaa kouluaiheesta vähän yleisempääkin juttua tässä viime päivät, mutta tiedän noista valtionkouluista ja Belizen koulusysteemistä yleisellä tasolla tosiaan niin vähän, ettei juttu oikein kulje. Mikon (ja Matildan) koulusta voisin sen sijaan kirjoitella vaikka miten pitkät pätkät, mutta taidan toistaa itseäni! :) On vaan niin ihana koulu ja uskon, että pärjäisi kilpailussa vaikka minkälaisten koulujen kanssa: koulussa hoidetaan hienosti niin akateeminen puoli kuin kasvatuskysymyksetkin.

      Poista

Kiitos kommentistasi!