torstai 16. toukokuuta 2013

Omituinen aamu

Joskus tuntuu niin kuin eläisin täällä Belmopanissa unessa, jossa kaikki on näennäisesti niin kuin pitää mutta hieman absurdit yksityiskohdat luovat unenomaisen tunnelman. 

Tänä aamuna jätin Matildan lastenhoitajan hyvään huomaan ja lähdin etsimään Cosimolle lääkäriä. Mahtava kuubalainen lääkärimme on äskettäin muuttanut belgialaisen vaimonsa kanssa Belgiaan eikä kukaan tunnu tietävän kylältä yhtäkään muuta hyvää yleislääkäriä. Olemme aikoinaan käyneet koittamassa onneamme toisen alkujaan kuubalaisen lääkärin luona, mutta hän oli niin omalaatuinen tapaus, ettemme ole toiste eksyneet hänen vastaanotolleen. 

Tiesin, että kylän laidalla on lääkärikeskus, jossa on hyvä laboratorio. Arvelin, että sieltä saattaisi löytyä myös osaava lääkäri, joten ajelin rakennukselle, joka oli huono italialainen ravintola silloin kun muutimme Belmopaniin, mutta on sittemmin muuttunut lääkärikeskukseksi. Sisällä lääkärikeskuksessa oli hämärää. Odotushuone oli täynnä ihmisiä, lähes kaikki Belizen etniset ryhmät olivat edustettuina; lähimpänä vastaanottotiskiä istui hilkka päässään ja perinteisessä sinisessä peittävässä mekossa mennoniittanainen. 

Vastaanottovirkailija oli sitä mieltä, että yleislääkärille kannattaa tulla reippaasti vain jonottamaan ajan varaamisen sijaan. En tiedä onko kyse siitä, että jono tavallisesti etenee nopeasti, vai yksinkertaisesti erilaisesta aikakäsityksestä. Tänä aamuna odottamassa oli niin suuri joukko ihmisiä, että vastaanotolla olisi tainnut mennä koko aamu. En tiedä miten muilla on aikaa istua ja odotella lääkärin näkemistä, mutta tiedän, ettei Cosimo voi käyttää suurta osaa työpäivästään odottelemassa lääkäriä. 

Pyysin lopulta vastaanottovirkailijaa varaamaan Cosimolle ajan erikoislääkärille, mutta sekään ei ollut ihan yksinkertaista. Lääkäri on kuulemma kiireinen mies ja monen muun paikallisen lääkärin tavoin tekee töitä pitkin ja poikin maata. Lääkärikeskuksesta soitellaan minulle ennen viikonloppua ja varmistetaan ajanvaraus ensi viikolle. Jään odottelemaan kuinka tässä käy. Onneksi ei ole kyse mistään ihan päivän päälle hoitoa tarvitsevasta asiasta. Pahimmassa tapauksessa Cosimon maanantainen vapaapäivä tulee näillä näkymin kulumaan hämärässä odotushuoneessa yleislääkäriä odotellen.

Lääkärikeskuksesta ajoin lihaostoksille. Halusin koittaa onneani lihakaupassa, jota minulle on kehuttu mutta josta en itse ole vielä koskaan ostanut lihaa. Kaupan nimi on Top Meats - parhaat lihat - mutta siellä myydään myös esimerkiksi kalaa ja vihanneksia. Vihanneksia olenkin kaupasta joskus aiemmin ostanut, eli paikka on sinänsä minulle tuttu. Omistajat ovat kiinalaisia tai taiwanilaisia, joten valikoimaan kuuluu myös kiinalaisia vihanneksia ja sellaisia lihoja ja tuotteita joita ei juuri muista kylän kaupoista löydy. Ongelma kaupassa on se, ettei kukaan tunnu osaavan englantia juuri ollenkaan. Vanhempi rouva, joka tuntuu olevan kaupassa aina paikalla, puhuu kaikesta päätellen vain kiinaa. Hämmentävää on se, että hän vastaa kiinaksi reippaasti takaisin myös niille asiakkaille, jotka eivät selvästikään ymmärrä kiinan kieltä lainkaan. 

Viimeksi kun kävin kyseisessä kaupassa siellä ei ollut juuri mitään. Ei vihanneksia, ei lihaa. Vain vanhempi rouva, joka selitti juurta jaksaen kiinaksi jotakin asiakkaille, jotka eivät selvästikään sanaakaan hänen puheestaan ymmärtäneet. Tällä kertaa valikoima oli onneksi suhteellisen laaja. Lammasta, karitsaakin, barrakudaa, nautaa ja sikaa, erinäisiä vihanneksia ja hedelmiä. Kaupassa oli tällä kertaa vanhan rouvan lisäksi pieni vauva ja kassalla mies. Ostin ison paketillisen porsaankyljyksiä ja paketin porsasta paloina. Mies kassalla näytti minulle kuitista ostamieni tuotteiden hinnan: piirun verran yli 20 Belizen dollaria, eli vähän alle kahdeksan euroa. Olin jo lähdössä kaupasta kun sisälle kauppaan tuli nainen, pohjoisamerikkalainen tutuntuttu, jonka tiedän hartaaksi kristityksi. Hän pahoitteli, ettei kaupasta löytynyt herneitä. Mies kassalla osasi kuin osasikin sanoa englanniksi, että herneitä on tulossa lauantaina. Siihen nainen vastasi, ettei tee ostoksia lauantaina, sapattina, ja pyyhälsi tuohtuneena kaupasta ulos. Minä jäin ihmettelemään minkä lajin kristityt pyhittävät lauantain? Ja onko heille myös sunnuntai pyhäpäivä? 

Kylällä oli hiljaista niin kuin siellä usein on, ja taivaalla on tänään outo valo. Viikkokaupalla on Belmopanin ympäristössä palanut niittyä ja metsää. Kylällä on viime päivät ollut savun vuoksi suorastaan vaikea hengittää mikä itsessään varmasti lisää outouden tunnetta. 

Vietimme äskettäin mahtavan viikon San Diegossa, Kaliforniassa. On aina vähän erikoista palata tänne kylälle sen jälkeen kun on hetken verran elänyt niin sanottua tavallista elämää. San Diegossa olivat niin ruokakaupat kuin lelu- ja vaatekaupatkin täynnä tavaraa. Ravintoloissa oli tarjolla gluteenittomia ruokia, löysimme jopa ihastuttavan kahvilan jonka koko valikoima oli gluteeniton. Kaikki oli kaikin puolin kohdillaan. Pitemmän päälle voi ehkä olla vähän tylsääkin, jos asiat aina hoituvat ja järjestyvät, mutta meille täällä vähän haastavammissa oloissa asuville on mielenkiintoista käydä välillä kokeilemassa miltä tuntuu se kun voi olla vain ja nauttia siitä, että joku muu on miettinyt kaiken valmiiksi. Taitaa kestää hetken asettua taas tähän todellisuuteen San Diegon alueen huvitusten ja palvelujen jälkeen. 

4 kommenttia:

  1. Mukava kertomus. Osaat kertoa tapahtumista aina sillä tavalla, että oikein näen kaiken silmissäni. :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu! Tänään oli jotenkin niin tunnelmallinen aamu, että halusin sitä yrittää kuvailla kaikessa outoudessaan. Hienoa jos tarina ja tunnelmat välittyivät perille!

      Poista
  2. Olen lukenut blogiasi silloin tällöin. Minua kiinnostaa lukea elämästä vieraissa maissa.
    Sanot jääneesi ihmettelemään, minkä lajin kristityt pyhittävät lauantain. Suurin lauantai-sapatin pyhittävä kristittyjen ryhmä ovat seitsemännen päivän adventistit, joita on maailmassa n. 17 miljoonaa. Heistä Belizessä n. 38 000. Sapatin pyhittäminen perustuu siihen, että Raamatun mukaan Jumala pyhitti sen luomisen yhteydessä, muistutti sen pyhittämisestä kymmenessä käskyssä, eikä Raamatussa ole mitään mainintaa sen muuttamisesta sunnuntaille. Eipä siitä silti tarvitsisi tuohtua, jos muu maailma ei pyöri sen mukaan, vaikka voi harmittaa, kun ei saa herneitä niitä tarvitessaan.
    Hyvä, ettei teillä ole enää herätyksiä vartijoiden taholta. Olen itse herkkäuninen ja ymmärrän varsin hyvin, että pienikin epätavallinen ääni voi herättää ja valvottaa. Hyviä yöunia ja viileneviä öitä toivon teille!
    Tarja H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja H tiedosta! Cosimokin vähän arvaili, että nainen taitaa olla seitsemännen päivän adventisti. Minulta oli jotenkin mennyt kokonaan ohi se, että adventistit tai yleensä mikään kristittyjen ryhmä pyhittää lauantai-sapatin.

      Täällä Belizessä on niin paljon erilaisia kristittyjä ryhmiä ja lisäksi vielä kaikenlaisia muita uskontoja, että todella ei voi edellyttää, että koko porukka pitäisi samat pyhät. Kyseinen nainen on minun tietoni mukaan asunut täällä jo aika kauan, eli monta kertaa on jo tainnut ehtiä harmittaa, että kaikki eivät toimi kuin hän itse.

      Sadekausi alkoi muutama päivä sitten vähän aikataulusta edellä ja nyt onkin sitten satanut monen viikon tarpeiksi kerralla. Sateiden vuoksi ei olekaan sitten internet jaksanut toimia eikä oikein televisiokaan... Mutta ilma on sateista raikastunut huomattavasti ja yöt ihanasti viilenneet. On niin paljon helpompi nukkua kun ei ole niin tukalan kuuma. Vartijatkin ovat olleet hissukseen, tosin viime yönä kyllä heräsin taas vartijan vuoksi... Siitä enemmän myöhemmin.

      Hyvää toukokuun loppua ja kaunista kesäkuun alkua sinnepäin!

      Poista

Kiitos kommentistasi!