Miko on ollut kesälomalla maanantaista lähtien. Lapset ovat toistaiseksi leikkineet yhdessä kauniisti satunnaisia rähinöitä lukuunottamatta. Matilda on iloinen kun Miko on kaiket päivät kotona ja Miko nautiskeli eilen kotipäivästä ja heilui pyjamassa puoleenpäivään asti. Täksi iltapäiväksi olen kutsunut heille seuraksi kavereita kylään, huomenna mennään ehkä leikkimään Yhdysvaltain suurlähetystön leikkikentälle ja torstaina puolestaan pienten kavereiden kotiin. Jospa nämä hiljaiset lomaviikot sujuisivat näin, päivä kerrallaan? Nyt on ainakin sen verran rauhallista, että minulla on ollut aikaa ajatella omia ajatuksiani, tänään vaihteeksi näitä paikallisia koulukuvioita.
Belizessä alkaa kouluvelvollisuus ymmärtääkseni kuuden vuoden iässä, mutta suurin osa lapsista tuntuisi aloittavan koulun viimeistään viisivuotiaina, niin sanotulla K5-luokalla (K eli kindergarten - esikoulu viisivuotiaille). Jonkun verran maasta löytyy myös esikouluja alle viisivuotiaille. Preschool, eli kirjaimellisesti esikoulu, viittaa täällä 3-4-vuotiaille tarkoitettuihin kouluihin tai luokkiin. Ne ovat päiväkotimaisia ja tavallisesti pienimpien koululaisten esikoulupäivä kestää vain muutaman tunnin verran. Oppivelvollisuus kestää 14-vuotiaaksi asti. Aika suuri osa maan lapsista käy koulua oppivelvollisuuden ajan.
Belizessä alkaa kouluvelvollisuus ymmärtääkseni kuuden vuoden iässä, mutta suurin osa lapsista tuntuisi aloittavan koulun viimeistään viisivuotiaina, niin sanotulla K5-luokalla (K eli kindergarten - esikoulu viisivuotiaille). Jonkun verran maasta löytyy myös esikouluja alle viisivuotiaille. Preschool, eli kirjaimellisesti esikoulu, viittaa täällä 3-4-vuotiaille tarkoitettuihin kouluihin tai luokkiin. Ne ovat päiväkotimaisia ja tavallisesti pienimpien koululaisten esikoulupäivä kestää vain muutaman tunnin verran. Oppivelvollisuus kestää 14-vuotiaaksi asti. Aika suuri osa maan lapsista käy koulua oppivelvollisuuden ajan.
Belmopanin seudulla on useampia valtion kouluja ja muutama yksityinen koulu. Tiedän valtion kouluista itse asiassa hyvin vähän. En ole koskaan käynyt yhdessäkään valtion koulussa sisällä, mutta olen kyllä viettänyt aikaa useamman paikallisen koulun pihalla kuuntelemassa Cosimon ja belizeläisten poliitikkojen ja viranomaisten puheita erilaisten koulu- tai koulutusaiheisten EU-projektien juhlistamisen yhteydessä. Valtion koulut on usein rakennettu osa kerrallaan ja koostuvat siksi useammasta erillisestä rakennuksesta. Minun tietoni mukaan kaikissa Belizen kouluissa koululaisilla on koulupuvut. Tästä poikkeus on Mikon ja Matildan yksityinen kansainvälinen koulu, jossa lapset käyvät ihan tavallisissa vaatteissaan. Mikolla on tavallisesti koulussa päällä t-paita, shortsit ja crocsit - omanlaisensa koulupuku tavallaan sekin.
Sen tiedän paikallisista julkisen sektorin kouluista, että niitten taso on valitettavasti aika ala-arvoinen. Siksi emme koskaan niitä vakavissamme harkinneetkaan kun valitsimme aikoinaan Mikolle koulua. Belizessä ei ole tähän asti ollut kunnollista opettajankoulutusohjelmaa ja se on tietysti heijastunut opetuksen ja koulujen tasoon. Euroopan unioni on muutaman viime vuoden aikana järjestänyt Belizessä opettajankoulutusta sekä ala-asteen että lukion opettajille. EU:n opettajankoulutusprojektit ovat sujuneet erinomaisesti ja niitten tulokset alkavat vähitellen näkyä ja tuntua. Paljon lisää opettajakoulutusta ja resursseja kouluille ja koulutuksen kehittämiseen kuitenkin vielä tarvitaan, että Belizen koululaitoksesta saataisiin kansainvälisesti kilpailukykyinen.
Belmopanin yksityiset koulut ovat pääasiassa hyvin uskontopainotteisia. Ainakin yhden uskonnollisista kouluista on perustanut amerikkalainen baptistipariskunta ja taka-ajatuksena on tainnut olla ennen kaikkea uskonnollinen lähetystyö. Kristinuskon sanoman jakaminen oppilaille tuntuu olevan näissä uskonnollisissa kouluissa kaikkea muuta opetusta tärkeämpää ja heijastuu kaikkeen opetukseen. Uskonnollisissa yksityisissä kouluissa opitaan ja lauletaan vain uskonnollisia lauluja, lasku- ja kirjoitustehtävien teemat on valittu suoraan Raamatusta, eikä evoluutiosta juuri mainita. Mitä lähemmäs Miko tuli koulun aloittamista, sitä huolestuneempi minä olin siitä ajatuksesta, että hänen päänsä täytettäisiin koulussa kristillisellä propagandalla.
Minulla sinänsä ole mitään kristinuskoa sen enempää kuin muitakaan uskontoja vastaan, mutta tuntui hyvin vieraalta ajatukselta lähettää lapsi kouluun, jossa hänelle ei annettaisi mahdollisuutta tehdä omia päätelmiään elämästä ja maailmasta. Belmopanin yksityisissä uskonnollisissa kouluissa kristinuskon opit ovat absoluuttinen totuus, esillä läpi koulupäivän, eikä muunlaiselle elämänkatsomukselle anneta lainkaan tilaa. En pidä pahana sitä jos lapsistamme kasvaa uskonnollisia, vaikka itse olenkin uskonnoton ateisti, mutta haluan heidän olevan tietoisia siitä, että on olemassa monta erilaista tapaa elää ja tulkita elämää. Toivon lastemme valitsevan oman uskontonsa tai uskonnottomuutensa omista lähtökohdistaan eikä siksi, että yhtä näkemystä on syötetty heille yhtenä ainoana totuutena.
Siksi olinkin niin onnellinen kun Belmopanin lähikylään perustettiin kaksi vuotta sitten uusi kansainvälinen koulu ja kun koulussa päätettiin aloittaa luokka myös 3-4-vuotiaille juuri parahiksi silloin kun Mikon oli aika lähteä koulutielle. Mikon koulussa ei uskonnolla ole mitään erityistä asemaa. Suurin osa opettajista on kyllä vahvasti uskonnollisia, mutta heidän uskontonsa ei heijastu opetukseen tai muutenkaan määritä koulua. Mikon ja pian nyt siis Matildankin koulu pyrkii opettamaan lapsia ajattelemaan ja tekemään omia päätelmiään niin tieteestä kuin vaikkapa taiteesta tai uskonnostakin. Oppilaille ei tarjota mitään valmiiksi pureskeltuna.
Mikon ja Matildan koulu eroaa toisista Belmopanin seudun yksityiskouluista myös siinä suhteessa, että sen lukukausimaksut ovat huomattavasti muita lähiseudun yksityisiä kouluja kalliimmat. En ole mikään yksityiskoulujen kannattaja noin yleensä. Suomalaisena minusta tuntuu ihan päättömältä, että koulunkäynti maksaa ja vielä paljon. Mutta Mikon ja Matildan koulun opetuksen taso on niin korkea ja sen arvot kohtaavat meidän perheemme arvot niin hyvin, etteivät raha-asiat ole kyseistä koulua ajatellessa päällimmäisinä mielessä. Koulu maksaa paljon, mutta toisaalta se on myös huomattavasti parempi oppilaitos kuin mikään muu Belizen koulu.
Yksityiskoulujen korkeiden lukukausimaksujen lisäksi toinen asia mikä minua yksityiskouluissa alunperin mietitytti oli se kuinka eristyksissä yksityisten koulujen oppilaat usein ovat tavallisesta elämästä ja suuresta osasta paikallisia ihmisiä. On totta, että lapsemme kasvavat yksityiskoulussaan vähän kuplassa. Mutta toisaalta elämme täällä jonkinlaisessa kuplassa teemme sitten mitä hyvänsä: olemme äärimmäisen hyväosaisia verrattuna suurimpaan osaan belizeläisiä. Lasten kouluvalintojen kautta emme mitenkään pääsisi lähemmäs tavallista belizeläistä arkea valitsimme sitten minkä koulun hyvänsä. Itse asiassa luulen, että meidän erilaisuutemme ja erillisyytemme vain korostuisi paikallisen valtion koulun vanhempainilloissa ja juhlatilaisuuksissa. Luontevammin olemme tutustuneet belizeläisiin lasten harrastusten ja Cosimon töitten kautta.
Yksityiskoulujen kasvattien epäillään mielestäni turhan usein olevan omahyväisiä ja hemmoteltuja. Ei ole kuitenkaan mitenkään itsestäänselvää, että yksityiskoulujen oppilasta kasvaa epäkypsiä ja itsekeskeisiä aikuisia. Kuplan sisällä kasvaminen ei automaattisesti tarkoita pumpulissa kasvamista ja vieraantumista todellisesta elämästä. Hyvä yksityiskoulu ja omistautuneet vanhemmat opettavat lapsille elämää ja oikeita arvoja siinä kuin paikallinen koulukin; näin ainakin minun kokemukseni mukaan. Mikon ja Matildan koulun oppilaskunnasta minulla on joka tapauksessa vain hyvää sanottavaa. Koulu korostaa akateemisen osaamisen lisäksi aktiivisesti myös hyviä käytöstapoja ja toisten huomioonottamista. Ja hyvin näyttävät opit menevän perille: en ole koskaan tavannut ryhmää niin vilpittömän mukavia ja hyvin käyttäytyviä lapsia kuin Mikon koulukaverit. He ovat erikseen ja yhdessä harvinaisen kivoja pieniä ihmisiä. En voi olla toistamatta kuinka onnellinen ja kiitollinen olen siitä, että lapseni saavat aloittaa koulutiensä näin hyvässä koulussa. Etenkin kun vielä muutama vuosi sitten huolehdimme niin paljon tästä kouluasiasta.