tiistai 18. kesäkuuta 2013

Helpotuksen huokauksia

Belmopanissa myrkytettiin aikaisemmin säännöllisesti hyttysiä vastaan käytännössä koko kylä. Ikävä kyllä hyttysmyrkkyautoa ei ole kuitenkaan enää kuulunut eikä näkynyt aikapäiviin. Denguekuumetta levittävät hyttyset ovatkin siis päässeet sikiämään kaikessa rauhassa ja tiedossa taitaa olla aikamoinen denguevuosi. Me olemme Cosimo ja minä jo kerran sairastaneet denguen Jamaikalla, joten meillä on korkeampi riski saada taudista vaarallisempi versio. Onneksi meillä oli mahdollisuus myrkyttää oma talomme ja sen ympäristö: perjantai-iltapäivänä toimitettiin meidän taloudessamme ötökkämyrkytys. Toivon mukaan myrkytys pelotti pois kaikki lähipiirin skorpionit ja muut myrkylliset ötökät ja ennen kaikkea pitää edes jonkun hetken loitolla denguekuumetta levittävät hyttyset. Yksittäisten talouksien myrkyttäminen hyttysiä vastaan ei ole tietenkään ollenkaan niin tehokasta kuin koko kylän myrkyttäminen, mutta on se ehkä kuitenkin parempi kuin ei mitään. 

Meidän täytyi lähteä myrkkyjä pakoon jonnekin. Jamaikan aikana meitä neuvottiin tällaisten myrkytysten jälkeen olemaan poissa kotoa useamman tunnin, isompien myrkytysten yhteydessä jopa vuorokauden verran. Varsinkin raskausaikana olen mieluummin ylivarovainen kuin otan riskejä myrkkyjen kanssa. Päätimme siis varalta olla pois koko viikonlopun verran. Ja kun samaan saumaan tuttu Miamin hotelli ilmoitti, että saisimme huoneen halvalla viikonlopuksi, jäi tehtäväksi vain hankkia lentoliput ja lähteä matkaan. Miamiin lentää Belize Citystä puolisentoista tuntia ja se on siis meille yksi lähimmistä ja helpoimmista viikonloppulomakohteista. Olemme Jamaikan ja Belizen vuosien aikana viettäneet Miamissa sen verran aikaa, että olemme kehittäneet omat rutiinimme Miamin-viikonloppujen viettoon. Sinne on siis helppo mennä lyhyelläkin varoitusajalla ja ilman sen kummempia suunnitelmia. 

Pikaloma tuli tällä kertaa enemmän kuin tarpeeseen. Vaikka toissaviikonloppu sujuikin mainiosti mangonkeltaisissa tunnelmissa, viime viikko oli raskas. Vartijakuviomme ovat tällä hetkellä sanalla sanoen sekavat, sairaalan ei onnistunut hoitaa Cosimon toimenpidettä kuin sen yhden ainokaisen kerran, ja alkoi olla hyvin kuluttavaa odotella tietoa siitä saako Cosimo lainkaan pitää lomaa tänä kesänä. Viimeisen puolentoista vuoden aikana Cosimon lomista on peruttu osin tai kokonaan lähes jokaikinen, ja monta kertaa olemme joutuneet odottamaan ihan viime hetkeen asti, että lomahakemukset hyväksyttäisiin - tai oltaisiin hyväksymättä. On hyvin hankalaa ja usein aika stressaavaa suunnitella ja varata lomia kun koskaan ei ihan varmasti voi tietää onnistuvatko suunnitelmat lopulta ollenkaan. 

Hermostuttavan viikon jälkeen teki siis todellakin hyvää viettää vähän aikaa ihan muissa maisemissa. Nautimme Miamissa hyvästä ruuasta, kuljeskelimme tuntikaupalla ostoskeskuksessa ja teimme vähän ostoksiakin, velloimme hotellin uima-altaalla, kävimme elokuvissa, ja ennen kaikkea emme muutamaan päivään lainkaan miettineet mitään mieltä painavia asioita. Koska hotelli ja muutkin ympyrät olivat meille vanhastaan tutut, lapsiltakaan ei kestänyt hetkeäkään asettua aloilleen; olimme kaikki kuin kotonamme. 

Leppoisan viikonlopun jälkeen palasimme tänä aamuna kotiin sateiseen Belmopaniin, ja toimme nähtävästi sadesäähän mukanamme ripauksen lomaviikonlopun rentoa tunnelmaa: muutamassa tunnissa useampi asia on järjestynyt tai on vähintäänkin matkalla siihen suuntaan.

Sain ensinnäkin heti aamulla varattua Cosimolle tälle viikolle ajan sisätautilääkärille, jonka vastaanotto on kyllä noin kolmen vartin päässä San Ignacion kaupungissa, mutta joka näyttäisi ehkä voivan hoitaa Cosimon toimenpiteet tästä eteenpäin. Hassua kyllä kyseessä näyttäisi olevan se samainen lääkäri jonka vastaanotolle Cosimo jo kertaalleen yritti täällä Belmopanissa. Toivotaan, että tapaaminen nyt tällä kertaa todella onnistuu ja hoidot saadaan vihdoin kunnolla käyntiin. 

Cosimon lomahakemus hyväksyttiin myös myös vähän yllättäen tänään. Pääsemme kuin pääsemmekin siis suunnitelman mukaisesti lähtemään kaikessa järjestyksessä Suomeen synnyttämään, minun ei tarvitse tehdä pitkää matkaa yksin lasten kanssa, ja Cosimo saa pidettyä samassa yhteydessä ansaitsemansa kesäloman. Jos nyt vielä Cosimon hoitokin saadaan kunnolla vauhtiin, löytyy meille varmasti voimia kohdata arjen muut haasteet, kuten sekava vartijatilanne ja se, ettei autoni takavalo korjausyrityksistä huolimatta vieläkään toimi.

6 kommenttia:

  1. Voi Kata, olet raskaana, tämä uutinen meni minulta ihan ohi. Onnea! Kaikki menee hyvin!Kiva että saat Cosimon mukaan synnytykseen. Milloin sinulla on laskettu aika?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia! Toivotaan, että kaikki menee niin kuin pitää, ja että Cosimo tosiaan ehtii mukaan synnytykseen. Hän tulee siis lasten ja minun kanssa Suomeen ja saa siinä yhteydessä pitää pienen kesäloman, mutta palaa ennen pitkää Belizeen takaisin töihin ja me muut jäämme odottamaan vauvan syntymää Suomeen. Sitten jännätään onnistuuko Cosimon saapua Suomeen uudestaan juuri oikeaan aikaan. Lokakuun loppupuolella vasta on h-hetki, eli vielä on useampi kuukausi aikaa nautiskella mahassa pyörivästä seuralaisesta.

      Poista
  2. Miami-miniloma kuulostaa täältä käsin ihan utopialta. Mutta onhan tästä jokunen maili sinne teille. Ihana, että saitte leppoisan loman:) täällä lomaa odotellaan, kolme työpäivää enää. Ja huomenna aletaan jussien valmistelu<3

    Ihana asia kyllä tuo, että miehesi pääsee lentämään kanssanne Suomeen.
    Venla

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä munkin korviin edelleen kuulostaa aika absurdilta, että me vietetään viikonloppuja Miamissa. Tai Meksikossa. Mutta ne ovat meille vähän sellaisia ruotsinristeilyä vastaavia juttuja: suhteellisen edullisia lomia kätevän matkan päässä.

      Onneksi onnistuivat nuo Cosimon loma-asiat parhainpäin. Kyllä tuo oli luvannut kanssani matkustaa Suomeen joka tapauksessa (ja tarvittaessa sitten kääntyä samantien takaisin tänne Belizeen jos lomahakemusta ei oltaisi hyväksytty), mutta en tiedä olisiko se käytännössä sitten kuitenkaan onnistunut, ja raskastahan se olisi ollut kaikin puolin.

      Hyvää lomaa ja juhannusta! Nyt se kesä sitten todella alkaa sielläpäin :)

      Poista
  3. Tuo Cosimon lomatilanne (tai lomaton tilanne) kuulostaa todella raskaalta. En itse jaksaisi tuollaista säätämistä ollenkaan... Hyvä että päätös nyt vihdoin kuitenkin tuli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meinata mekään jaksaa näitä lomahakemuksiin liittyviä sotkuja ja odotteluja. Ihan tarpeetonta säätämistä, joka ei varmasti kenenkään työmotivaatiota ainakaan paranna! Tästä olisi niin paljon enemmänkin sanottavaa, mutta puren nyt toistaiseksi kieltäni kuitenkin täällä blogissa... :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!