torstai 20. kesäkuuta 2013

Jännitystä ilmassa

Lentomatkustamisesta on tullut entistäkin jännittävämpää. Enää ei tarvitse jännittää ainoastaan sitä lähteekö lento ajallaan ja löytyykö koneesta varmasti etukäteen tilattu ateria, vaan tätä nykyä näyttää olevan ihan asiallista huolehtia myös siitä saako lapsille lennolle paikan vanhempien vierestä. Monet lentoyhtiöt laskuttavat nykyään ylimääräistä istumapaikkojen vaihtamisesta. Kun koneessa on matkalaisia jotka ovat maksaneet istumapaikoistaan ylimääräistä, ei lentohenkilökunta voi enää pyytää matkustajia vaihtamaan paikkaa jotta vanhemmat saisivat istua pienten lastensa vieressä. 

Minä pärjään kyllä vaikken saisi istua Cosimon kanssa vieretysten lentokoneessa oli kyse lyhemmästä tai pitemmästä matkasta. Toki tekee lasten kanssa matkustamisesta helpompaa, jos voimme molemmat yhdessä olla lasten apuna ja seurana koneessa, mutta en todellakaan edellytä, että meidän täytyisi koko nelihenkisen perheen voida aina istua lentokoneessa vieretysten. Meille sopii mainiosti istua kaksittain, yksi vanhempi per yksi lapsi, tai vaihtoehtoisesti niin, että toinen vanhempi istuu molempien lasten kanssa ja toinen toisaalla koneessa. Mutta se on minulle ihan mahdoton ajatus, että jättäisin viisivuotiaan tai kolmevuotiaan lapseni istumaan vieraitten ihmisten keskelle ja me vanhemmat istuisimme molemmat omilla tahoillamme toisaalla koneessa. Ja kuka ihme haluaisi istua pienten lasteni vieressä ilman jompaa kumpaa meistä vanhemmista? Kuka katsoo, etteivät he kaada mehua itsensä tai toisten päälle; kuka muistuttaa lähtemään vessaan ennen kuin hätä kasvaa liian suureksi?

Koko ajatus kuulostaa ihan päättömältä, mutta ikävä kyllä meillä on tästä päättömyydestä jo ihan omakohtaistakin kokemusta. Kun lensimme Houstonista San Diegoon aikaisemmin tänä vuonna meille oli perheen yhteisestä matkavarauksesta huolimatta jostain syystä varattu paikat ympäri konetta. Meillä ei ollut yhtään vierekkäistä paikkaa vaan olimme kaikki neljä yksittäisillä paikoilla rivien päästä toisistamme. Lähtöselvitykset hoituvat tätä nykyä maailman kentillä melkein järjestään omin avuin itsepalvelutiskeillä. Lähtöselvityksessä palvelutiskin läheisyydessä Houstonissa pyörinyt virkailija tarjosi meille mahdollisuutta maksaa oikeudesta vierekkäisiin paikkoihin. Emme voineet uskoa, että lentoyhtiön linja oli todella se, että perheiden täytyy maksaa ylimääräistä siitä, että pienten lasten ei tarvitse matkustaa koneessa itsekseen, joten siirryimme lippuinemme portille. Portilla toinen virkailija onnistui jotenkin järjestämään meille kaksi paikkaa vierekkäin. Minun tehtäväkseni jäi vedota kanssamatkustajaani, että hän siirtyisi kahden vieraan naisen keskelle ja antaisi puolestaan Mikon istua minun ja Matildan viereen. 

Mutta mitä jos nuori mies, jolla oli käytäväpaikka, ei olisikaan suostunut siirtymään naisten keskelle Mikon paikalle? Lentokoneen henkilökunnalla ei ole käytännössä asiaan mitään sanomista koska he eivät voi edellyttää kenenkään siirtyvän paikalta josta matkustaja on ehkä varta vasten maksanut lisämaksun. Jos mies ei olisi ystävällisesti suostunut siirtymään paikaltaan meillä ei olisi ollut muuta mahdollisuutta kuin istuttaa Miko vieraiden keskelle. Miko on viisivuotiaaksi ihan reipas, mutta luulen, että hänelle olisi kyllä tullut itku jos olisin joutunut jättämään hänet istumaan yksin vieraiden ihmisten väliin. Lapsemme ovat tottuneita matkailijoita, mutta kyllä he silti kaipaavat vanhempia koneessa turvaksi. Kyse on kuitenkin pienistä lapsista! 

Onko todella niin, että perheiden pitäisi yksinkertaisesti tyytyä maksamaan joka kerta matkoistaan lisää taatakseen sen, ettei pienten lasten tarvitse istua yksin vieraitten ihmisten keskellä? En enää tiedä mitä ajatella. Lentomatkailu on kaiken kaikkiaan muuttunut viimeisten vuosien aikana. Nykyään vain harvoin kutsutaan lapsiperheitä siirtymään koneeseen ensin. Ennen se tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Me lennämme paljon koko perheen voimin; arviolta yhdellä lennolla kymmenestä meidät lapsinemme ohjataan ennen muita matkustajia koneeseen - Yhdysvalloissa ei koskaan, Euroopan kentillä sentään joskus. Tätä nykyä nimittäin matkustajat maksavat ylimääräistä myös siitä, että pääsevät koneeseen ennen muita. Ensin ei enää pyydetäkään siis koneeseen niitä ihmisiä joilta saattaa mennä omalle paikalle siirtymiseen vähän kauemmin, kuten lapsiperheitä tai esimerkiksi pyörätuolin avulla liikkuvia, vaan ensin koneeseen nousevat lentoyhtiön erityiskanta-asiakkaat, lentoyhtiön yhteistyökumppanien kanta-asiakkaat, ykkös- ja bisnesluokan matkustajat ja muut etuoikeudesta muuten erikseen maksaneet. Viime perjantaina Belize Cityn lentokentällä virkailijalta kesti valehtelematta puolisen minuuttia vain lukea läpi koko litania etuoikeutettuja, jotka saivat siirtyä koneeseen ennen meitä tavallisia matkalaisia.

Minua ei todellakaan haittaa vaikken pääsisikään nousemaan koneeseen ensin, mutta se kyllä toisaalta sitten ärsyttää, että kun yritämme vihdoin asettua lapsinemme paikoillemme, löytää täydestä koneesta käsimatkatavaroillemme tilaa lattialta penkin alta tai säilytyslokerosta, ja varmistaa, että käden ulottuvilla on kaikki se mitä lapset saattavat nousun aikana tarvita vesipulloista värityskirjoihin, kuulutetaan lentokoneessa äkäisesti, että ennen kuin olemme kaikki istuneet paikoillemme ja kiinnittäneet turvavyöt kone ei voi lähteä. 

Jos liput varaa hyvissä ajoin etukäteen, ei istumapaikkaongelmia juurikaan pääse syntymään. Tyhjästä koneesta on helppo varausvaiheessa varata vierekkäiset paikat vaikka miten suurelle seurueelle. Mutta aina ei ole lapsiperheenkään mahdollista suunnitella lomiaan kuukausia etukäteen. Elämässä sattuu ja tapahtuu, ja joittenkin ihmisten pomot odottelevat viime hetkiin asti ennen kuin hyväksyvät perheellisten työntekijöidensä lomahakemukset. Joskus on yksinkertaisesti pakko tehdä lentovaraukset viime hetkellä. 

Kun lähdin tutkimaan tätä asiaa lähemmin huomasin, että istuinpaikkasotkua on käsitelty viime vuoden aikana maailman lehdistössä aika paljonkin. Suurin osa lehtijutuista päivittelee sitä, että lentoyhtiöt ovat antaneet tilanteen mennä siihen, että ihan pienetkin lapset voivat todella joutua koneessa istumaan erossa vanhemmistaan. Mutta lukijoiden kommentit juttujen alla kertovat ennen kaikkea tarinaa itsekeskeisistä kuluttajista. Monet kommentoijat näyttävät olevan sitä mieltä, että jos lapsiperheet eivät maksa ylimääräistä saadakseen istua pienten lastensa vieressä koneessa, se on heidän oma häpeänsä. Jos lapsia hankkii täytyy heistä kantaa vastuu. 

Ja tottahan se on, että ihan itse olemme vapaaehtoisesti järjestäneet itsemme tähän tilanteeseen, jossa useampi pieni kasvava ihminen on meistä täysin riippuvainen. Eikä ole lopulta kenenkään muu velvollisuus huolehtia meidän lastemme tyytyväisyydestä tai turvallisuudesta. Mutta kuka oikeasti haluaa elää sellaisessa maailmassa, jossa kaikki huolehtivat vain itsestään tai enimmillään omasta perheestään? Minkälaisen ihmisen mielessä painaa muutama kymppi enemmän kuin pienen lapsen pelko ja hätä? Pahaa pelkään, että näitten itsekeskeisten matkailijoitten asenteisiin on myöhäistä ja mahdotonta vaikuttaa. Siksi toivon, että lentoyhtiöt vähitellen päätyvät tai joutuvat muuttamaan toimintatapojaan. Soisin mieluusti, että lentoyhtiöt pyytäisivät rehellisesti ja suoraan lentolipuista enemmän niin ettei jokaisesta palvelusta ja pähkinäpussista tarvitsisi erikseen laskuttaa. 

14 kommenttia:

  1. Taalla pain maailmaa asumisesta on se ilo, etta pienet lapset vanhempineen ohjataan todellakin koneeseen ensimmaisten joukossa, lsiaksi meille on aina jarejestynyt vierekkaiset paikat lennoilta (vaikka siis alkuperaisten lahtoselvityskorttien mukaan nain ei olisikaan). Onpa meidat myos nostettu seuraavaan luokkaan, kun ei muualta vierekkaisia paikkoja loytynyt. Kuulostaa aika hurjalta, etta kolmivuotias istuisis itsekseen. tai kyllahan se mule sopisi jollain lyhyemmalla matkalla. Niista sen vieressa istuvista en ole niinkaan varma :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää! Jospa elämä veisi meidät seuraavaksi sinne teillepäin :)

      Täytyy sanoa, että Belizessäkin on tämä istumapaikka-asia ainakin toistaiseksi aina järjestynyt. Yhdysvalloissa olemme joutuneet asian kanssa enemmän kasvokkain - meidän matkat lähes mihin tahansa kulkevat valitettavasti melkein järjestään sitä kautta. Yhdysvalloissa lentomatkailu on ihan oma outo kuvionsa.

      On jotenkin ihan käsittämätöntä miten paljon ihmiset napisevat siitä, että perheet saisivat ilmaiseksi oikeuden istua vierekkäin - kuka valittajista oikeasti haluaisi istua yksinmatkustavan kolme- tai viisivuotiaan vieressä kokonaisen lennon verran?

      Poista
  2. Olen samaa mielta kanssasi, etta olisi hyva, jos lapsiperheet saisivat vierekkaiset paikat. Mutta toisaalta, jos lippuja buukatessa kone on taynna, niita vierekkaisia paikkoja ei valttamatta sitten yksinkertaisesti ole.
    Mita tulee paikkojen vaihtamiseen koneessa, paljon matkustavana ja lentoyhtion highest tier frequent flyer:na en itse ole halukas vaihtamaan paikkaani (huonompaan) toisten matkustajien takia. Kun joka viikko istuu lentokoneessa 20-30 tuntia, matkustaminen ei varsinkaan naiden nykyisten lentoyhtiokuvioiden takia ole juhlaa.

    Lennan kaytannossa vain Unitedin lennoilla, ja frequent flyer statukseni takia saan paikat automaattisesti economy extra alueella, missa on vahan enemman jalkatilaa seka useimmiten in-seat power. Muutaman kerran lapsiperheet ovat yrittaneet vaihtaa kanssani niin, etta mina joutuisin siirtymaan pois eco extrasta koneen takaosaan, tai ikkunapaikalta keskelle. Vaikka en ole varsinaisesti maksanut sita paikkaani kyseiselle lennolle, se on maksettu useampaan kertaan niiden 150,000 lentomailin kautta, jotka vuosittain matkustan.....
    Joten kylla, mina olen yksi niista arroganteista matkustajista - valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki tietysti näkevät tämän tilanteen omasta näkökulmastaan. En itse ymmärrä sitä, että aikuiset ihmiset haluavat välttämättä istua lennoilla yhdessä. Lentomatkustamisen ei ole tarkoitus olla mitään huvia vaan tapa liikkua paikasta toiseen. Aikuiset pärjäävät kyllä lentomatkan ajan ihan itsekseenkin, ja vaikka sillä paikalla vieraitten ihmisten keskellä. Mutta mielestäni on ihan käsittämätöntä edellyttää, että ihan pienet lapset matkustaisivat käytännössä yksikseen oli paikkoja sitten koneessa jäljellä minkälainen kokoelma hyvänsä. Kyse on kuitenkin niin pienistä lapsista, ettei heitä voi eikä saa jättää ilman lapsenvahtia yksin kotiin. Ottavatko vieressä istuvat vieraat ihmiset todellakin vastuun pienistä kanssamatkustajistaan vai ovatko he käytännössä lentomatkan ajan vastuussa itsestään?

      Me annamme tavallisesti matkatoimiston varata puolestamme matkat eli meille ei ole aina ollenkaan selvää, että varaustilanteessa koneessa on jäljellä enää vain yksittäisiä paikkoja. Aina ei ole myöskään mahdollista käydä etukäteen tutkimassa mitkä paikat meille on koneessa varattu vaan se saattaa hyvinkin selvitä meille vasta lähtöselvityksessä. Lapsiperheiden ei kuten sanottu ole aina mahdollista varata matkoja hyvissä ajoin, sen enempää kuin muittenkaan matkustajien, eikä perheiden matkoissa suinkaan aina ole kyse leppoisista lomamatkoista vaan perhe voi olla matkalla vaikkapa hautajaisiin.

      Lapsiperheiden kohdalla ei yhdessä istuminen ole mukavuudenhalua - kuka tahansa pienten lasten kanssa matkustanut tietää, ettei mukavuus tule juuri kysymykseen lasten kanssa matkustaessa. Minä en siis toivo ihmisten vaihtavan paikkaa minun tai oman mukavuuteni vuoksi, vaan siksi, ettei viisivuotias poikani (tai pahimmassa tapauksessa kolmevuotias keliaakikkotyttäreni) joutuisi tuntemaan suurta hätää ja huolta ja yhtäkkiä pärjäämään itsekseen. Pieni lapsi ei välttämättä ymmärrä, että kyse on rajallisesta ajasta vaan saattaa epäillä, että äiti tai isä onkin kadonnut kokonaan. Useamman tunnin vieraiden ihmisten keskellä istuva lapsi voi myös joutua hankaliin ja epämiellyttäviin tilanteisiin. Minua itseäni on ihan aikuisiällä vieressä istuva ventovieras vanhempi mies yrittänyt pitkällä lennolla hiplata ja kosketella. Tekee pahaa ajatellakin, että jompikumpi lapsistani joutuisi vastaavaan tilanteeseen vain toisten matkustajien välinpitämättömyyden ja mukavuudenhalun vuoksi. Pienen lapsen voi olla vaikea tietää missä vaiheessa ja kenelle kertoa jos vieras ihminen alkaa yhtäkkiä tehdä jotain sopimatonta.

      Maksaisin itse tosiaan mieluusti enemmän matkalipuista jos sillä voisin varmistaa, ettei minun perheineni tarvitsisi olla muiden välinpitämättömien matkustajien armoilla.

      Poista
    2. Olen samaa mielta aikuisten matkustamisesta - minulle on kaytannossa sama istunko lennon mieheni vieressa vai en. Ja samoin perheiden matkustamisesta: kunpa lentoyhtiot voisivat jarjestaa paikat niin, etta ainakin yksi vanhempi on lasten vieressa. Mutta kuten tassa keskustelussa nakee, suurin ongelma on lentoyhtioiden rahastus, kun kaikesta pitaa maksaa ylimaaraista.

      En tieda, miten paljon lentoyhtiot veloittavat vierekkaisista paikosita, mutta minunkin mielestani olisi parempi, jos yksinkertaisesti nostaisivat lippujen hintoja sen verran, etta ikkuna- tai kaytavapaikka ei maksa ylimaaraista keskipaikaan verrattuna....
      Oletko muuten pyytanyt matkatoimistoa varaamaan vierekkaiset paikat, kun teet travel requestin? Itse en ole kayttanyt matkatoimistoa vuosiin, kun business matkustuksen varauksetkin hoidan corporate websiten kautta, mutta kauan sitten, kun tyonantajani kaytti ihan oikeita matkatoimistopalveluita, virkailijat huolehtivat myos paikka-preferensseista.

      Poista
    3. Käytämme aina samaa matkatoimistovirkailijaa, joka tuntee meidät hyvin ja kyllä yrittää aina saada meidät vieretysten (tai sitten kaksittain). Ongelma paikkavarauksissa näyttäisi olevan täysien koneiden lisäksi se, että aina eivät vapaat ilmaiset paikat enää näy varausvaiheessa vaikka niitä olisikin tarjolla.

      Paluumatkalla Miamista Belizeen viime viikonloppuna tarkistimme etukäteen lentoyhtiön sivuilta varalta paikkavarauksemme. Meidän neljän nimellä ei koko koneessa ollut muka varattuna kuin yksi vapaa ilmainen istumapaikka - maksullisia vapaita paikkoja olikin sitten toisaalta useampi rivillinen. Jotain mätää on siis näissä paikkavarauksissa osalle lennoista jo ihan lähtökohtaisesti koska kyllähän meillä olisi pitänyt olla vähintäänkin ne neljä ilmaista paikkaa ripoteltuna pitkin konetta. Nyt näytti siltä niin kuin saadaksemme kaikille istumapaikan meidän olisi pakko maksaa kolmesta paikasta ylimääräistä. Emme maksaneet paikoista vaan menimme kentälle koettamaan onneamme ja ihan ongelmitta ja omasta aloitteestaan lähetysselvitysautomaatti tarjosi meille neljä paikkaa vierekkäin. Edellisenä päivänä kaikki kyseiset paikat olivat olleet varattuja. Olimme hyvissä ajoin liikkeellä eli mistään viime hetken peruutuksista ei ollut kyse.

      Tämä oma outo osansa lentoyhtiöiden rahastuskulttuuria hankaloittaa siis nähtävästi ei vain matkustajien vaan myös matkatoimistovirkailijoiden elämää ja tekee paikkojen varaamisesta ja matkustamisesta vähän arvaamatonta.

      On tylsää ja joskus suorastaan nöyryyttävää joutua vaivaamaan kanssamatkustajia ja kysymään viitsisivätkö he vaihtaa paikkaa lasten vuoksi. Oman itseni puolesta en ole vaativainen ja mieluummin joustan repeämiseen asti kuin pyydän apua vierailta. Mutta lasteni vuoksi kyllä nöyrryn ja teen mitä hyvänsä.

      On harmi, että lentoyhtiöt ovat kasvattaneet näillä uusilla toimintatavoillaan vielä enemmän sitä ärsytystä ja suoranaista vihaa mitä monet ihmiset tuntevat lapsilentomatkustajia kohtaan. Paljonhan puhutaan nykyään siitä kuinka lapsia ei pitäisi tuoda koneisiin lainkaan, kuinka lapsiperheiden pitäisi istua omassa osassaan konetta tai heitä ei pitäisi ollenkaan päästää lennoille - jotkut lentoyhtiöthän ovat asettaneet ikärajan ainakin bisnesluokkaan. Ei varmasti auta asiaa, että lapsiperheet joutuvat anomaan kanssamatkustajilta armoa ja paikkoja - ennenhän paikanvaihdot hoiti lentoyhtiön virkailija joka yksinkertaisesti kutsui matkustajat portille ja sanoi, että paikkanne on vaihtunut. Kukaan ei voinut olla ihan varma, että "syyllinen" muuttuneeseen paikkaan oli juuri lapsiperhe.

      Poista
  3. Kuulostaa aika erikoiselta. Aikuiset vielä ymmärrän - eihän niitä paikkoja aina ole - mutta kyllä lasten ollessa kyseessä pitäisi ainakin _yrittää_ järjestää asia. Korealaisessa kulttuurissa tuntuisi aika mahdottomalta ajatukselta, eikä täkäläiset taatusti koskaan suostuisi moiseen (sen verran ovat lapset täällä erityisasemassa, koko yhteiskunnankin mielestä).

    Mutta jos ajattelen asiaa omalta kantiltani (lapsettomana matkustajana), niin itsekkäästi ajatellen en missään nimessä haluaisi ainakaan yksinäistä 3- tai 5-vuotiasta viereeni istumaan ilman äitiä tai isää. Se olisi myös minulle hyvin epämiellyttävää, ja entä jos lapselle tulisi jokin hätä tai ongelma, tai vaikka korvia alkaisi särkeä nousun/laskun aikana tai turbulenssi pelottaa (jolloin vanhempi ei edes voisi siirtyä omalta paikaltaan lohduttamaan, sillä turvavyövalo olisi päällä)....mitä minun sitten pitäisi tehdä? Yrittää rauhoittaa vierasta, hädissään olevaa lasta? En osaisi, enkä haluaisi.
    Poikkeustilanteet ovat aina poikkeustilanteita, ja jos yksittäisessä tapauksessa noin valitettavasti pääsisi käymään, ettei vanhemmat pääse lastensa viereen, niin se hyväksyttäkööt, mutta että se olisi käytäntö, jolla vielä erikseen rahastetaan? Huhhuh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kyllä minäkin ajattelen, että ihan kaikkien mukavuutta ajatellen on paras, että vanhemmat saavat istua pienten lastensa vieressä. Huomattavasti mieluummin itse vaihtaisin paikkaa ns huonompaan kuin ottaisin vastuuta ihan vieraasta lapsesta!

      Luulen, että lentoyhtiöt unohtivat ajatella monia yksityiskohtia kun siirtyivät maksuttamaan matkustajia erilaisista yksittäisistä asioista lentolippujen hintojen nostamisen sijaan. Sinänsä mielenkiintoista seurata kuinka tilanne tästä kehittyy: tuntuu etteivät lentoyhtiöt loputtomiin voi jatkaa sillä tiellä jolla kohta vessakäynnistäkin pitää maksaa luottokortilla ja raha painaa vaakakupissa enemmän kuin järki.

      Poista
  4. Huhhuh, en tiennytkään että lapset voidaan noin vain sijoittaa yksin. Kun olin itse pieni lapsi niin matkustimme paljon, en ikinäkään olisi 'pärjännyt' yksin vaikka tottunut matkaaja olinkin niin silti kaipasin kyllä tuttua aikuista viereen. Ja näin vanhempana en kanssa tosiaan tahtoisi vierasta lasta yksinään viereeni. Lyhyilä lennoilla itse vaihdan paikkani vaikka keskelle lapsen mukavuutta (ja omaani) ajatellen, pitkillä lennoilla ikkunapaikan menettäminen voisi kyllä kirpaista. Toki voi olla että olisin jälleen kiltti ja antaisin paikkani äidille / isälle, koska voin eläytyä siihen lapsen asemaan matkustaa ilman vanhempiaan - asia johon itsestäni ei siis olisi ollut ja onneksi ei tarvinnut koskaan koettaakkaan.

    Itse en muutenkaan jaksa ymmärtää tätä nykypäivän rahastusta, juuri luin lennosta jossa ei saanut edes vettä jos ei ollut 'oikeanlaista' luottokorttia mukana, olepa siinä sitten n.10h juomatta mitään sehän on jo hengenvaarallistakin tuolla lentäessä. Halpalennot on ok lyhyillä max3h lennoilla mut muuten olen kyllä valmis maksamaan hiukan enemmän mukavuudestani, johon mielestäni kyllä kuuluu sekin että perhe saa matkustaa lähekkäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, ettei näitä istuinpaikkasotkujen vuoksi yksin matkustavia lapsia ole montaa vaan että paikat tavallisesti aina jotenkin järjestyvät. Uskon, että melkein kenelle tahansa pienemmälle lapselle olisi aika kovaa joutua istumaan erossa vanhemmista oli kyse sitten lyhyemmästä tai pitemmästä lennosta.

      Kurjaa on mielestäni se, että lentoyhtiöt ovat antaneet tällaisen tilanteen alunperin syntyä. Tämähän on tosiaan vain yksi osa lentomatkailun suhteellisen uutta rahastuskulttuuria. Vasta aika äskettäin tuli laajemmin mahdolliseksi maksusta vaihtaa paikkaa koneessa. Ennen aikaan vaihtaminen riippui ihan vain siitä oliko koneessa vapaita paikkoja. Tätä nykyä näyttäisi ikävä kyllä usein olevan niin, että yhtiö panttaa ns ilmaisia paikkoja "pelotellakseen" matkustajat maksamaan vierekkäisistä paikoista. Näin kävi meille paluumatkalla Miamista. Kun tarkistimme edellisenä päivänä paikkatietojamme netissä ei koneessa ollut meidän varauksellamme kuin yksi vapaa paikka - ja monta riviä maksullisia paikkoja. Mutta kentällä itsepalvelutiski arpoi meille kuitenkin neljä paikkaa vieretysten ilman mitään ongelmia.

      Jostain luin, että ongelma on siinä, että suuremmat lentoyhtiöt yrittävät kilpailla asiakkaista halpalentoyhtiöiden kanssa eivätkä siksi ole nostaneet lippujen hintoja siinä määrin kuin olisi oikeasti tarpeen. Kasvaneet todelliset kulut katetaankin sitten jos jonkinlaisilla lisämaksuilla. Oli jotenkin irvokasta kirjoittautua sisään viikonlopun lennolle itsepalvelutiskillä; itsepalvelukone kysyi halusimmeko maksaa lisää ja ostaa paikat bisnesluokasta, tahdommeko ostaa oikeuden käyttää lounge-palveluja, ja muistaakseni tiedusteli vielä kiinnostiko meitä maksaa mahdollisuudesta nousta koneeseen ensimmäisten joukossa. Ei, ei ja ei. Halusimme ihan vain ne paikkalippumme kiitos.

      Poista
  5. Uudehko lukija täällä heippa vaan! Luen aina mielenkiinnolla juttujasi mutta olen huono kommentoimaan mutta nyt on ihan pakko! Meille kävi niin että olin tytön (silloin 4v) kanssa matkassa ja meillä oli kyllä vierekkäiset paikat mutta koneeseen päästyämme siellä jo istuikin joku. Kävi ilmi että paikat oli tuplabuukattu. Minä siinä sitten lentoemoselle valittamaan ja hän olisi noin vain ohjannut lapseni istumaan yksinään mutta koska en antanut periksi järjestyivät vierekkäiset paikat sitten onneksi. Kyseessä oli lyhyt Euroopan sisäinen lento mutta en kyllä siltikään olisi voinut istua rauhassa tietäen että lapsi on jossain vieraiden ihmisten vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa ja kiitos kommentista!

      En voi kuin ihmetellä niitä ihmisiä joitten ensireaktio olisi lähettää pieni lapsi istumaan itsekseen. Heillä ei ehkä itsellään ole lapsia tai sitten heidän lapsensa ovat niin harvinaisen itsenäisiä, ettei heille tulee mieleen kuinka vaikeaa ja outoa on pienelle lapselle olla vieraassa paikassa yhtäkkiä erossa omasta vanhemmasta, oli sitten kyse lyhyemmästä tai pitemmästä ajasta.

      Hyvä, ettet antanut periksi. Minäkään en ole vastaavissa tilanteissa luovuttanut ja onneksi aina ovat paikat jotenkin lopulta järjestyneet parhainpäin. En halua mitenkään aiheuttaa kanssamatkustajille tai henkilökunnalla vaivaa, mutta minulle on ihan mahdoton ajatus istuttaa lapsiani yksikseen lyhyemmällä tai pitemmällä lennolla kun he ovat vielä niin pieniä. Mieluummin jäisin odottamaan seuraavaa lentoa kuin jättäisin lapsen istumaan koneessa yksin. Sekin vaihtoehto on varmaankin vielä joskus edessä kun nämä lentokuviot ovat nykyään mitä ovat!

      Poista
  6. Meillä oli lentoyhtiö buukannut paikat niin, että silloin vajaa kolme vuotias istui itsekseen koneen etuosassa ja vanhemmat takaosassa eri puolilla takaosaa. Ei siinä mitään olisin minä voinut istua reilun 6 tunnin lennon rauhassa, mutta epäilen tosin, ettei muut matkusajat olisi pitäneet. Onneksi lentoyhtiön palvelutiskiltä löytyi palvelualttiutta ja meidät järjestettiin lapsen kanssa samaan riviin.

    Hauskinta asiassa oli se, että palvelutiskin nainen sanoi, ettei tämän pitäisi edes olla mahdollista, vaan ohjelman olisi pitänyt automaattisesti kirjata alle kouluikäinen lapsi jomman kumman vanhemman seuraan... uskokoon ken tahtoo...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin koomista kyllä lähtöselvitysautomaatti kerran varmisti ensin onko matkaseurueessamme alle seitsenvuotiaita (muistaakseni ikä oli seitsemän, jotain sinnepäin joka tapauksessa) ja sitten osoitti meille paikat kaikilla erillään ympäri konetta... En tiedä oliko sen tarkoitus olla huumoria vai mitä. Saimme kyllä onneksi lopulta lapsille paikat minun vierestäni.

      Poista

Kiitos kommentistasi!