maanantai 10. kesäkuuta 2013

Mangonkeltainen viikonloppu

Viime viikon loppua kohti elämään palasivat onneksi taas värit. 

Internet-teknikko käytti koko perjantai-aamun yrittämällä saada nettiin vauhtia ja kyllähän se nyt paremmin toimiikin taas pitkästä aikaa. Toimiva yhteys ulkomaailmaan on siis taas auki ja piristää hiljaisia hetkiä. Tosin tietokoneeni alkoikin sitten taas vaihteeksi takkuilla. Belizessä ei ole tietokoneille sen parempia sairaaloita kuin ihmisillekään. Täytyy nyt siis vain toivoa, että kone jaksaisi jotenkin sinnitellä loppukesään ja Suomeen asti. 

Kävin poikkeuksellisesti perjantai-iltapäivällä hakemassa Mikon ja luokkakaverinsa koulusta Matildan kanssa. Tavallisesti Cosimo hoitaa poikien hakemisen lounastauollaan, mutta perjantaina työ vei hänet ihan Belizen eteläkärkeen koko päiväksi. Poikien haku sujui hyvin muutamaa pientä ongelmaa lukuunottamatta: Koulun parkkipaikalla täytyi minun antaa vesipullosta autolle vähän viilennysapua kun jäähdytysneste ihan yhtäkkiä taas kerran hupeni hetkessä lähes olemattomiin. Mutta se oli pientä siihen verrattuna, että minulle oli hetkeä aiemmin selvinnyt ikävällä tavalla ettei toinen vilkkuvalo autossani toimi lainkaan. Näytin merkkiä, että aioin kääntyä koululle, mutta vaikka auton sisällä tikitti lupaavasti, taakse ei näkynytkään lainkaan aikomukseni hidastaa ja kääntyä. Oli hyvin vähällä, etten saanut isoa maasturia päälleni. Onneksi ehdin alta pois. Hyvä uutinen on se, että auto pääsee nyt heti tänään huollettavaksi ja samalla lähtee vaihtoon tai vähintäänkin korjattavasti nähtävästi useampikin rikkinäinen tai huonosti toimiva osa. 

Muuten viikonloppuun kuuluikin sitten hyvää ruokaa ja hyvää seuraa, uima-allasaikaa, pyöräilyä ja ratsastusta. Minä jätin kaikenlaiset urheilut väliin, mutta nautin kaikesta muusta oheistoiminnasta - ja ennen kaikkea paremmasta mielestä. Viikonlopun paras hetki osui lauantai-iltapäivään. Vartijakuvioissamme oli tämän viikon lopulla ollut taas kerran muutoksia. Juuri kun olin helpottuneena huoahtanut, että tilanne on vihdoin hallinnassa. Olin ehtinyt jo uskoa ja surra, että toinen suosikkivartijamme oli menettänyt sähläyksen vuoksi työnsä, mutta suureksi yllätyksekseni ja ilokseni siinä hän olikin yhtäkkiä taas omalla paikallaan kun palasimme lauantain riennoista iltapäivällä kotiin. 

Ennen Belizen aikaa olisi tuntunut hermostuttavalta ajatukselta tuntea vastuuta useamman perheen pärjäämisestä, mutta täällä se tuntuu jotenkin luonnolliselta. Lähipiiriimme kuuluu täällä kylällä oman porukan lisäksi löyhemmin myös useampi muu ihminen ja perhe, ja autamme toinen toisiamme tarpeen tullen. Saamme itse paljon konkreettista apua ja pyrimme omasta puolestamme auttamaan ennen kaikkea taloudellisesti jos vain mahdollista. Olimme jo ehtineet viritellä erinäisiä suunnitelmia vartijan toimeentulon takaamiseksi - puutarhamme kaipaisi huomiota ja miehellä on sattumalta alan koulutus ja hän tuntuu osaavan muutenkin korjata ja tehdä vähän mitä tahansa, eli olisimme varmaankin onnistuneet keksimään hänelle töitä ainakin joksikin viikoksi - mutta sen parempi, jos varasuunnitelma säästyy nyt toiselle kertaa. 

Aamut alkavat tätä nykyä poikkeuksetta oman puun mangoilla. Jos banaanipuumme vielä alkaisivat kantaa hedelmää, olisi elämä aika täydellisen makoisaa.

8 kommenttia:

  1. Hieno ajatus tuo lähipiirin auttaminen - vaikkakin tällä kertaa onneksi tosiaan "työllistämistukea" ei tarvittukaan :)
    Ja toistan itseäni: mangot...aaahh...

    Onko muuten siellä päin minkäänlaista työttömyysturvaa tai muuta, vai joutuvatko työttömät turvautumaan ainoastaan sukulaisiin sekä omiin (mahdollisiin) säästöihin? Arvaan, että jos jotain tukea on tarjolla, niin varmasti tosi minimaalista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Belizessä on kyllä jonkinlainen sosiaaliturvasysteemi, johon mekin maksamme kotiapulaisesta ja lastenhoitajasta kerran kuussa (vartijoista emme maksa itse koska heidän palkkansa maksaa itse asiassa toimisto). Mutta en tiedä miten hyvin sosiaaliturvakuvio täällä toimii. Pelkään pahaa, että aika huonosti.

      Onneksi täällä yhteisöllisyys on vielä voimissaan. Sellainen taloudellinen apu mitä me olemme voineet ystäville ja tuttaville täällä antaa tuntuu aika pieneltä jutulta verrattuna esimerkiksi siihen, että eräs ystävämme on ottanut hoitaakseen vaimonsa sisaren pienet lapset koska lasten äiti on vakavasti sairas. Konkreettista turvaverkkoa tuntuu siis onneksi Belizessä riittävän.

      Poista
  2. Ihana, minä melkein kyynelehdin vartijalle suunnittelemanne avun vuoksi. Voikaa hyvin.

    Venla

    Ja nyt sitten kyynelehdin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana Venla <3

      Minä ihan lamaannuin kun luulin vartijan menettäneen työnsä, mutta Cosimo vähän mietittyään keksi vartijalle vaikka mit' hommaa. Onneksi varasuunnitelmaa ei lopulta täytynyt laittaa käytäntöön. Olin niin iloinen kun näin vartijan talon edessä lauantai-iltapäivällä!

      Poista
  3. Mikä ilo, että teillä on mahdollisuus ja halu auttaa kanssakulkijoitanne, se tekee maailmasta taas hitusen paremman ja toiveikkaamman paikan elää. Ilonkeltaista elämäänne! MaijaH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos MaijaH!

      Olen itse turhankin hienotunteinen enkä ole aikaisemmin oikein osannut tai rohjennut tarjota apua sitä tarvitseville. Belizeläisiltä ja Cosimolta opin koko ajan enemmän siitä miten olla olemassa vähän vieraammillekin ihmisille. Ei olekaan noloa tarjota apua vaan itse asiassa tuntuu oikein hyvältä auttaa silloin kun se on mahdollista.

      Sekin hyvä puoli toisten auttamisessa on, ettei tunnu niin vaikealta ottaa vastaan apua toisilta, kun rohkenee sitä itse antaa. Melkein päivittäin olemme puolestamme toisten avuliaisuuden kohteina. Pienetkin hyvät teot voivat pelastaa päivän.

      Poista
  4. Sehän auttamisessa on palkitsevaa, että auttajalle tulee itselleen hyvä mieli, eikä oikein tiedä, kuka siitä eniten sai. Ja ihan hymykin tai jokin muu pieni ystävällinen ele voi tehdä päivän paremmaksi.
    T-a H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Muitten huomioonottaminen ja auttaminen tarvittaessa onkin siis usein omalla tavallaan aika itsekästä hommaa! Tulee hyvä mieli kun voi auttaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!