lauantai 13. heinäkuuta 2013

Hyviä unia ja vahvistuneita päätöksiä

Eilen vahvistui entisestään ajatukseni siitä, että ohjattuja harrastuksia tärkeämpää on lapsillemme ainakin toistaiseksi vapaa leikkiaika. Vietin perjantaina lasten kanssa ystäväperheen luona monta tuntia aamusta pitkälle iltapäivään. Japanilainen ystäväni ja minä juttelimme kaikesta auringon alla ja lapsemme leikkivät yhdessä onnellisina tunnista toiseen. Välillä syötiin välipala ja lounaskin. On vaikea kuvata miten kiitollinen olen siitä, että ystäväni ottaa aina Matildan ruokavaliorajoitukset niin täydellisesti huomioon. Välipala ja lounas olivat kokonaisuudessaan gluteenittomia ja herkullisia. Matilda tuli välipalapöytään jo valmiiksi vähän allapäin - hän on niin ehtinyt tottua siihen, että kyläpaikoissa hän ei useinkaan saa syödä samaa ruokaa kuin muut - ja ilahtui vähintään yhtä paljon kuin äitinsä kuullessaan, että saisikin ottaa kaikkea mitä pöydässä oli tarjolla.

Kun oli aika lähteä leikkimästä urheilukerhoon Miko ei olisi halunnut liikkua mihinkään. Vaikka hän lopulta kyllä pelasi ihan innostuneena pesäpalloa oli selvää, että hyvin mieluusti Miko olisi viettänyt koko päivän ihan vain leikkien ystäviensä kanssa. Tennistunnit ja muut ohjatut urheilut saavat siis jäädä suosiolla vielä toistaiseksi. Urheilukerhossa käymme mieluusti nyt vielä viikon verran, mutta kouluvuoden aikana saa Mikon harrastukseksi koulun jälkeen riittää ihan vain leikkiminen. Lauantaisia uimatunteja varmaankin jatkamme, jos siihen on mahdollisuus. Meillä on käynyt suuri onni uimaopettajan suhteen: opettaja on hyvä opettamaan ja vielä lisäksi mukava ihminen noin muuten. Miko on lähes leikiten oppinut uimaan ja opettelee nyt jo kroolaamaan.

Yhdelle arki-iltapäivälle vielä harkitsen Matildalle balettia jos talvemmalla tuntuu, että hän olisi siitä innostunut ja jos on yleensä mahdollista käydä vain yhdellä viikon kolmesta tunnista. Puolituntinen kerran viikossa ei vielä veisi liikaa Matildan vapaasta leikkiajasta. Katsotaan.

Eilen illalla olin valmistautunut taas levottomaan yöhön yskäistä vartijaa kuunnellen. Mutta suureksi ilokseni huomasin, että vuorossa olikin yskivän vartijan sijaan ihan toinen vartija. Eikä vain kuka tahansa vartija, vaan kaikkien aikojen suosikkivartijani, jonka olin jo ehtinyt luulla menettäneen työnsä kokonaan toimiston sähläyksen vuoksi. Toivotin hänet riemukkaasti tervetulleeksi takaisin ja pahoittelin sitä sotkua, joka oli lähettänyt nuoren miehen pois töistä kuukaudeksi. 

Cosimo oli pitkälle iltaan edustustilaisuudessa johon en itse lähtenyt mukaan. Periaatteenani on olla ihan enimmillään kerran viikossa poissa lasten luota iltamenoissa, oli kyse sitten edustustilaisuuksista tai ihan omista huveista, ja kun torstaina olin jo ehtinyt juhlia Englannin kuningatarta sai perjantai siis olla osaltani koti-ilta. Lasten käytyä nukkumaan jäin valvomaan ja odottamaan Cosimoa kotiin enkä siis nukkunut ihan niin paljon kuin mihin hyvä ja hiljainen vartija olisi antanut mahdollisuuden, mutta huomattavasti paremmin kuitenkin kuin monena viikonloppuna tätä ennen.

Tänään minulla onkin ollut pitkästä aikaa voimia tehdä muutakin kuin vain yrittää pysytellä hereillä. Aamulla kävin Mikon uimatunnin aikana itsekin uimassa ja huomenna olemme koko perheen voimin lähdössä Belize Cityyn lounaalle ja elokuviin. Lounas intialaisessa ravintolassa vähän huolettaa Matildan ruokavaliorajoitusten vuoksi. Aion tarjota hänelle lounasta jo ennen lähtöä siltä varalta, ettei ruoka ravintolassa sitten olekaan taatusti gluteenitonta. Elokuvissa emme ole Belizessä vielä koskaan käyneet enkä oikein tarkkaan tiedä minkälaisesta teatterista on kyse, mutta kun ohjelmassa on lastenelokuva voi vain toivoa, että kyseessä on edes suhteellisen asiallinen paikka.  

Näin juhlallisesti nimetyllä urheilukentällä on Miko käynyt jalkapallo- ja pesäpalloharjoituksissa tällä viikolla. Taustalla vasemmalla näkyy Belmopanin ympäri kiertävä kehätie, kylän valtaväylä.

Näin vaatimattomalta näyttää juhlallisesti nimetty urheilukenttä. Etualalla innostunut pieni jalkapalloilija tulossa vesitauolle.

En saa tarpeekseni palmujen tai sinistäkin sinisemmän taivaan kuvaamisesta. Nyt kun vielä saisi palmujen havinan nauhalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!